Sinikka Luja-Penttilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinikka-Luja-Penttilä vuonna 1970.

Sinikka Marjatta Luja-Penttilä (o.s. Luja, vuosina 1971–1977 Luja-Vepsä;[1] 9. kesäkuuta 1924 Antrea18. marraskuuta 2022 Espoo[2]) oli suomalainen poliitikko, joka sai 1988 sosiaalineuvoksen arvon. Luja-Penttilä edusti Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta, ja hän oli kansanedustaja vuosina 1966–1983 sekä sosiaali- ja terveysministeri 1979–1982. Luja-Penttilä oli eduskunnan sosiaalivaliokunnan puheenjohtaja 1978–1979.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikka Luja syntyi Karjalankannaksella Antreassa 1924. Hänen vanhempansa olivat varastomies Erkki Luja ja Venla Salome Kallio. Hän valmistui ylioppilaaksi 1945 ja työskenteli tämän jälkeen julkaisualalla. Luja oli Tammen kustannustoimittajana lähes kaksi vuosikymmentä vuodesta 1947 aina kansanedustajuutensa alkuun saakka. Luja meni mukaan SDP:n toimintaan ja Espoon kunnallispolitiikkaan ja oli Espoon valtuuston jäsen vuodet 1957–1982. Sosialidemokraattisten Naisten Keskusliiton johtajistossa hän oli 1961 alkaen, ensin varapuheenjohtajana ja 1972–1978 pääsihteerinä. Hän oli järjestössä keskeisessä asemassa lähes koko Suomen sosialidemokraattisen naisliikkeen hajaannuksen ajan.

Luja valittiin kansanedustajaksi vuoden 1966 vaaleissa Uudenmaan läänin vaalipiiristä, ja hän istui eduskunnassa viisi peräkkäistä kautta. Eduskunnassa hän oli sosiaalivaliokunnan jäsen 1970–1979, tästä viimeisen vuoden sen puheenjohtajana. Vuonna 1979 Mauno Koivisto nousi pääministeriksi ja sosiaalipolitiikan asiantuntija Luja-Penttilästä tuli sosiaali- ja terveysministeri Koiviston II hallitukseen. Hänen poliittisena sihteerinään oli Leena Luhtanen. Koiviston hallitus erosi pääministerin tultua valituksi presidentiksi. Vuonna 1983 Luja-Penttilä jätti eduskunnan.

Poliittisen uransa jälkeen Sinikka Luja-Penttilä toimi eläkeläisjärjestöissä, ja hän oli Eläkkeensaajien keskusliiton puheenjohtaja 1987–1993.

Vuonna 1983 Luja-Penttilä julkaisi romaanin Venla, jonka aiheena ovat hänen isoäitinsä ja äitinsä,[3] ja kirjoitti 1989 Uudenmaan sosialidemokraattisen naispiirin 25-vuotishistoriikin. Luja-Penttilä oli kuollessaan vanhin elossa oleva suomalainen, joka on toiminut valtioneuvoston jäsenenä ja kansanedustajana.

Luja-Penttilä oli naimisissa kaksi kertaa, ensin Torsti Vepsän 1971–1976 ja sitten Metalliliiton puheenjohtajan Sulo Penttilän 1977–1994 kanssa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2001, osa 10, p. 391. WSOY 1984.
  2. Kuolinilmoitus, Demokraatti 1/2023, s. 63
  3. Kirjasampo.fi

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lähteenmäki, Maria: ”Luja-Penttilä, Sinikka (1924–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 307–308. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Pirkko Työläjärvi
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
1979−1982
Seuraaja:
Jacob Söderman
Edeltäjä:
Pentti Poutanen
Iäkkäin elossa oleva kansanedustaja
27. maaliskuuta 202218. marraskuuta 2022
Seuraaja:
Taisto Tähkämaa