Serotoniini (kirja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaunokirjallisuutta. Aivojen välittäjäaineesta kts. serotoniini.
Serotoniini
Sérotonine
Serotoniini.png
Alkuperäisteos
Kirjailija Michel Houellebecq
Kieli ranska
Kustantaja Flammarion
Julkaistu 2019
Sivumäärä 352
ISBN 978-2081471757
Suomennos
Suomentaja Lotta Toivanen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2020
Sivumäärä 300
ISBN 978-951-0-44607-2
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Serotoniini (ransk. Sérotonine) on Michel Houellebecqin romaani vuodelta 2019. Teoksen aiheita ovat keski-iän kriisi, masennus ja maatalouselinkeinon ahdinko Ranskassa.

Kirjan nimi on viittaus päähenkilön syömään, kirjailijan keksimään Captorix-masennuslääkkeeseen.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tiivistelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Florent-Claude Labrouste on työurallaan menestynyt, 46-vuotias agronomi, joka on menettänyt mielenkiintonsa maailmaa kohtaan. Labroustella on tapana katsoa televisiosta satunnaisia kanavia ja tulkita näkemistään ohjelmista viestejä samaan tapaan kuin Uuden-Englannin puritaanit lukevat Raamattua sormipaikkamenetelmällä. Kun Labrouste saa tietää japanilaisen avovaimonsa Yuzun pettäneen häntä usean hengen seksiorgioissa ja harrastaneen sodomiaa koirien kanssa, hän päättää televisio-ohjelman innoittamana hylätä puolisonsa ilman ennakkovaroitusta. Labrouste muuttaa pariisilaiseen hotelliin ja sulkeutuu huoneeseensa.

Lääkäri määrää Labroustelle masennuslääkityksen. Masennuskautensa aikana hän alkaa muistella menneitä ystävyys- ja naissuhteitaan ja ottaa yhteyttä vanhoihin tuttuihinsa nähdäkseen, miten näillä menee. Yhteistä kaikille Labrousten tapaamille ihmisille on, että heidän unelmansa ovat kariutuneet ja heidän elämänsä ovat tuuliajolla. Masennuslääkityksensä seurauksena Labrouste menettää libidonsa ja muisteloissa korostuu hänen aiemmin vilkas sukupuolielämänsä. Myös ruoka saa ylimitoitetun aseman Labrousten arjessa, minkä hän tulkitsee ilmaisuksi länsimaailman rappeutumisesta oraalivaiheeseen.

Aymeric d’Harcourt-Olonde on Labrousten opiskeluaikainen ystävä, joka harjoittaa tappiollista karjataloutta aatelissukunsa mailla Normandiassa. Vapaakaupan seurauksena maataloustuottajat ovat joutuneet Ranskassa ahtaalle. Tilalliset järjestävät mielenilmauksen, johon saapuvat aseistettuina. Aymeric ampuu itsensä rynnäkkökiväärillä, mikä laukaisee aseellisen välienselvittelyn mellakkapoliisien ja karjatilallisten välille. Aymericin tiluksilla majoittunut Labrouste seuraa ammuskelua vierestä ja pakenee paikalta mukanaan Aymericilta saamansa tarkkuuskivääri. Labrouste siirtyy Falais'hin, jossa tarkkailee maanisesti eläinlääkärinä toimivaa ex-naisystäväänsä Camillea. Sekavassa tilassa hän majoittuu Camillen kotitaloa vastapäätä olevaan, talviaikaan suljettuun ravintolaan. Sieltä Labrouste tähtäilee useamman päivän Camillen aviotonta, viisivuotiasta poikaa kiväärillään, koska ajattelee harhaisesti, että pojan raivaaminen tieltä mahdollistaisi hänen ja Camillen palaamisen yhteen. Lopulta Labrouste luopuu aikeestaan ja palaa Pariisiin.

Varallisuuden ehtyminen ja hotelliketjun muuttuminen savuttomaksi ajavat Labrousten muuttamaan Pariisin eteläiseen esikaupunkiin. Romaanin lopussa Labrouste jää hautomaan itsemurhaa tornitalonsa yksiöön.

Juonikuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanin minäkertoja, Florent-Claude Labrouste, on Ranskan maatalousministeriössä työskentelevä, 46-vuotias agronomi. Tarina alkaa Almeriasta 2010-luvun loppupuolelta. Labrouste tapaa huoltoasemalla kaksi nuorta naista, joista vaaleahiuksisesta fantasioi loppuromaanin ajan. Labrouste lomailee Espanjassa loma-asunnollaan ja odottaa japanilaisen avovaimonsa Yuzun liittymistä seuraansa. Avioparin suhde on ”terminaalivaiheessa”; Labroustea etoo ajatus siitä, että he joutuvat nukkumaan paluumatkalla samassa vuoteessa hotellissa. Pariskunnan palattua asuntoonsa pariisilaiseen Totem-tornitaloon Labrouste murtautuu puolisonsa tietokoneelle ja tutkii tämän sähköpostit. Selviää, että Yuzu on harrastanut videoitua ryhmäseksiä pariskunnan asunnossa ja harjoittanut sodomiaa bullterrierin ja dobermannin kanssa. Labrouste pohtii ensin erilaisia tapoja murhata puolisonsa. Hänellä on tapana katsella sattumanvaraisesti televisio-ohjelmia ja etsiä niistä viestejä itselleen. Erään ohjelman innoittamana Labrouste päättääkin hylätä avovaimonsa jälkiä jättämättä. Hän irtisanoutuu työstään maatalousministeriössä ja keksii tarinan vientikonsultin paikasta Argentiinan suurlähetystössä. Labrousten paon suurin haaste on löytää Pariisista hotelli, joka suostuu majoittamaan tupakoitsijoita. Lopulta tämä onnistuu.[1]

Labrouste pohdiskelee, mikä oli tehnyt hänen suhteestaan Yuzuun ”toksisen” ja muuttaa Mercure-hotelliin avenue Saeur-Rosalielle. Hän sulkeutuu masentuneena hotellihuoneeseensa ja hakee masennukseensa lääkäriltä määräyksen Captorix-nimistä masennuslääkettä. Labrouste muistelee naisystäväänsä Clairea ja toista rakastajatartaan, tanskalaista Katea. Claire on ollut lupaava näyttelijä, jonka uraa polkee paikallaan ja joka töiden puutteessa elää työttömyysturvalla – ”edes deodoranttimainoksissa ei ole sijaa pohjolan kaunottarille”. Hän on kuitenkin perinyt äidiltään kalliin loft-asunnon. Seurustellessaan Clairen kanssa Labrouste on ollut töissä Monsantolla, josta on siirtynyt töihin alueviraston ranskalaisten juustojen vienninedistämisohjelmaan Clécy’hyn, Normandiaan. Labrouste käyttää edellä kuvattua ennustamismenetelmäänsä ja päättää televisio-ohjelman opastamana ottaa yhteyttä Claireen.[2]

Labrouste ja Claire tapaavat ravintolassa. Claire on humalassa jo tapaamiseen saapuessaan ja kertaa epäonnista näyttelijänuraansa ja kuinka on päätynyt ansaitsemaan elantonsa työvoimatoimiston näyttelijätyöpajassa. Kaksikko siirtyy yömyssylle Clairen loft-asuntoon, jossa seksin harjoittaminen estyy Labrousten erektio-ongelman tähden. Claire rauhoittuu tästä, on helpottavaa ”mieluummin syyttää toisen masennuslääkkeitä kuin omia läskejään”. Labrouste jää yöksi. Seuraavana aamuna Claire kertaa hänelle väsyttävyyteen asti omaa, traagista elämäntarinaansa. Labrouste pohtii, että Clairen tulevaisuus on kuitenkin valoisa verrattuna hänen toiseen rakastajattareensa Marie-Hélèneen, joka oli heidän tavatessaan menettänyt mielenterveytensä. Laboruste siirtyy muistelemaan työtään Normandiassa ja ainoaa opiskeluaikaista ystäväänsä Aymeric d’Harcourt-Olondea. Aymeric on aatelinen, joka ryhtyi jatkamaan sukunsa maatalouselinkeinoa Manchen piirikunnassa. Labrouste muistelee viidentoista vuoden takaista tapaamistaan Aymericin kanssa. Vapaakauppa oli ajanut maataloustuottajat ahdinkoon ja Aymericin oli ollut pakko myydä vuosittain tiluksiaan kattaakseen toimintansa tappiot. Seuraa siirtymä nykyhetkeen. Labrouste vierailee lääkärin vastaanotolla uusiakseen Captorix-reseptinsä. Lääkäri kehottaa Labroustea lähtemään Thaimaahan seksilomalle. Matkatessaan Saint-Lazaren asemalle Labrousten mieleen juolahtaa jälleen eräs hänen naisystävänsä, työharjoittelijana aluevirastoon lähetetty Camille. Labrouste muistelee suhdettaan Camilleen ja asumistaan Clécyssä alueviraston vienninedistämistehtävissä.[3]

Camillen ja Labrousten suhde päättyi, kun Labrouste petti naisystäväänsä työmatkallaan Brysselissä Englannin valtuuskuntaan kuuluneen mustan naisen kanssa. Hotellihuoneeseensa masentunut Labrouste päättää tavata Camillen uudelleen ja selvittää päätöksensä motivaatiota. Labrouste matkustaa Mancheen tapaamaan Aymericia. Aymericin elämä on tuuliajolla: hänen vaimonsa Cécile on jättänyt hänet ja muuttanut lasten kanssa Englantiin konserttipianistin puolisoksi. Luomumaatalouden harjoittaminen on yhtä tappiollista kuin ennenkin, pientä tuloa Aymeric saa bungalowien vuokraamisesta matkailijoille. Labrouste majoittuu yhteen Aymericin bungaloweista. Aymeric ja Labrouste ryyppäävät ja Aymeric kertaa ahdinkoaan. Labrouste yrittää valaa ystäväänsä uskoa: kyllä Aasiasta tai Moldovasta vielä löytyy tälle kuuliainen vaimo emännäksi. Labrouste hankkii kiikarit ja tarkkailee viereiseen bungalowiin majoittunutta saksalaista ornitologia. Pienen tytön jaksottaiset käynnit saksalaisen luona saavat Labrousten epäilemään tätä pedofiiliksi, mikä varmistuukin todeksi, kun Labrouste murtautuu saksalaisen asumukseen. Ornitologi palaa kuitenkin paikalle Labrousten katsellessa tämän videoita, ja hätäisen yllätyskohtaamisen jälkeen saksalainen pakkaa tavaransa ja kaikkoaa tiluksilta. Aymericilla on linnassaan suurehko tuliasekokoelma. Labrouste kertoo haluavansa oppia ampumaan; Aymeric lainaa hänelle Steyr Mannlicher HS50 -tarkkuuskiväärin ja opettaa tarkkuusammuntaa sillä. Eräs Aymericin talollinen ystävä on hiljattain tappanut itsensä, ja maanviljelijät pohtivat jonkinlaisen protestin järjestämistä elinkeinonsa puolesta. Labrouste vedetään mukaan, koska hänellä on työnsä puolesta tietoa maatalouden ongelmista.[4]

Maataloustuottajien ammattijärjestö pitää kokouksen, jossa päättää ryhtyä toimiin. Parin päivän päästä karjatilalliset pysäyttävät asein Le Havren satamasta tulleet ulkomaiset maitokuljetukset. Labrouste ylittää selittää talollisille näiden tilanteen olevan mahdoton vapaakaupan näkökulmasta, protektionistisiin toimiin ei tulla ryhtymään. Sunnuntaina karjankasvattajat kokoontuvat protestiin yhteen alueen pikkukaupungeista. Labrouste lähtee seuraamaan mielenilmausta paikan päälle. Talolliset kokoontuvat aseistettuina kahden moottoritien risteykseen, johon pysäköivät kaksi suurta maatalouskonetta. Kun mellakkapoliisit saapuvat paikalle, yksi maanviljelijöistä ampuu koneiden polttoainesäiliöihin raketinheittimellä. Mellakkapoliisit lähestyvät taistelurivistössä karjankasvattajia peläten Aymericia, joka on aseistautunut Schmeisser-rynnäkkökiväärillä. Tilanteen kiristyessä Aymeric ampuu itsensä. Tästä seuraa poliisien ja viljelijöiden välinen tulitaistelu, jossa kuolee kymmenen viljelijää ja yksi poliisi. Labrouste pakenee paikalta. Yhteenotto saa kansainvälisen medianäkyvyyden. Seuraavana päivänä Labrouste käy Olonden linnassa, jossa poliisit tutkivat Aymericin asevarastoa. Labrouste tajuaa, ettei Steyr Mannlicheria ymmärretä etsiä, ja häipyy paikalta tarkkuuskivääri mukanaan.[5]

Labrouste siirtyy Saint-Aubert-sur-Orneen, josta vuokraa talon asuttavakseen. Seuraavat viikot hän tarkkailee Camillen eläinlääkärin vastaanottoa vastapäisestä ravintolasta Falais’ssa. Hän saa tietää, että Camillella on poika, todennäköisesti avioton. Sekavassa tilassa Labrouste seuraa Camillea tämän kotitalolle. Kotitaloa vastapäätä, joen toisella puolella, on talviaikaan suljettu ravintola, johon Labrouste murtautuu ja rakentaa tarkk’ampujan pesän. Sieltä Labrouste tähtäilee useamman päivän ajan Camillen viisivuotiasta poikaa kiväärillään, koska ajattelee harhaisesti, että pojan raivaaminen tieltä mahdollistaisi hänen ja Camillen palaamisen yhteen. Lopulta Labrouste luopuu aikeestaan ja palaa Pariisiin.[6]

Pariisissa lääkäri määrää Labrousten verikokeisiin. Labrouste palaa Mercure-hotelliinsa. Verikokeissa selviää, että Labrousten kortisoliarvot ovat koholla, hän on ”kuolemassa suruun” lääkärin sanoin. Lääkäri kehottaa lopettamaan Captorixin käytön ja antaa epävirallisesti Labroustelle luettelon pariisilaisista huorista, joiden luona tämä voisi käydä. Mercure-hotelliketju ryhtyy savuttomaksi, mikä pakottaa Labrousten muuttamaan muualle. Hänen perintönsä on huvennut masennuksen aikana, jäljellä on runsaat 200 000 euroa. Labrouste etsii itselleen yksiön Pariisin eteläisistä kaupunginosista. Hän sulkeutuu asuntoonsa katsomaan televisiota ja lukee Thomas Mannin Taikavuoren. Romaanin lopussa hän voivottelee hukkaanheitettyä elämäänsä ja suunnittelee itsemurhaa hyppäämällä tornitalon ikkunasta.[7]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Houellebecq, Michel: Serotoniini. Suomentanut Lotta Toivanen. Helsinki: WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-44607-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Houellebecq 2020, s. 5–54.
  2. Houellebecq 2020, s. 55–102.
  3. Houellebecq 2020, s. 103–154.
  4. Houellebecq 2020, s. 155–205.
  5. Houellebecq 2020, s. 206–234.
  6. Houellebecq 2020, s. 235–264.
  7. Houellebecq 2020, s. 265–300.