Bullterrieri

Bullterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Englanti,  Iso-Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity 1 728
Rodun syntyaika	1800-luku
Alkuperäinen käyttö	härkätaistelut
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	keskimäärin 9 vuotta
Muita nimityksiä	bulli, koirien gladiaattori, Bull Terrier, bullterjer, White Cavalier
FCI-luokitus	ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 3 Bull-tyyppiset terrierit #11
Ulkonäkö
Paino	narttu n. 20–30 kg uros n. 25–40 kg
Säkäkorkeus	narttu n. 40–50 cm uros n. 45–55 cm
Väritys	valkoinen joko värillisillä pään alueen merkeillä tai ilman, brindle, punainen, tricolor, mustabrindle joko valkoisilla merkeillä tai ilman (solid)
Infobox OK

Bullterrieri (engl. Bull Terrier) on alun perin taistelukoiraksi jalostettu englantilainen koirarotu, voimakasrakenteinen terrieri. Rodun pienempi muunnos kääpiöbullterrieri on kokoaan lukuun ottamatta täysin bullterrierin kaltainen. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi bullterrierin pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.

Ulkonäkö

Bullterrieri on vankkarakenteinen ja lihaksikas terrieri, jolla on lyhyt, tiheä turkki. Ruumiinrakenne on vankka ja pyöreä, hartiat ovat lihaksikkaat ja rintakehä leveä. Mitään varsinaisia korkeus- tai painorajoja rodulla ei ole.

Rodun tunnusomaisin piirre on sen pää, joka on edestä katsottuna munanmuotoinen. Sivulta katsottuna bullterrierin otsa kaartuu tasaisesti kuonoa kohti. Päälaki on miltei tasainen. Rodun silmät ovat kapeat, tummat ja kolmionmuotoiset. Häntä on lyhyehkö ja tyvestä paksu.

Väritys

Bullterriereitä esiintyy sekä valkoisia että kirjavia. Myös valkoisilla koirilla sallitaan pigmenttiläiskiä ihossa. Kirjavilla koirilla valkoista pitäisi olla vähemmän kuin värillisiä alueita. Värejä ovat esimerkiksi juovikas (brindle), kolmivärinen (tricolor), punainen ja fawn eli kellertävän ruskea. Sinistä ja maksanväriä ei hyväksytä. FCI asettaa kahdesta muuten samanveroisesta yksilöstä etusijalle brindlen koiran ja siten myös Suomen Kennelliiton rotumääritelmä.

• 
  Valkoinen
• 
  Valkoinen mustin laikuin
• 
  Punainen
• 
  Punavalkoinen
• 
  Brindle
• 
  Brindlevalkoinen
• 
  Tricolor

Luonne ja käyttäytyminen

Bullterrierillä on erikoinen ilme ja pään muoto.

Bullterrieri on erittäin itsepäinen ja vahvatahtoinen. Rotu tulee hyvin toimeen niin aikuisten kuin lasten kanssa, mutta varsinkin lasten kanssa on hyvä ottaa huomioon, että koirat ovat fyysisesti hyvin vahvoja. Muiden eläinten seurassa tulee noudattaa varovaisuutta, sillä rodun perimässä kulkee edelleen menneisyys taistelukoirana, vaikka sitä on jalostettu pois.

Rodulla esiintyy jonkun verran pakonomaista hännänjahtaamista. Pakonomainen hännänjahtaus koirilla on verrattavissa ihmisten pakko-oireiseen häiriöön (OCD). Rodulla esiintyy myös pakonomaista syömäkelvottomien asioiden syömistä sekä niin kutsuttua hitailua, jossa koira kävelee transsimaisessa olotilassa toistuvasti sellaisen kohteen ali, joka koskee kevyesti sen selkää.

Alkuperä

Alkuperäinen bullterrieri vuodelta 1907.

Bullterrieri ja vieressä kääpiöbullterrieri

Bullterrieri filippiiniläisessä postimerkissä.

Rotu kehittyi Englannissa alun perin taistelukoiriksi jalostetuista roduista. Bullterrierin kantarotu on sukupuuttoon kuollut mutta sittemmin uudelleen luotu vanhaenglanninbulldoggi (Old English Bulldog), jota risteytettiin eri terrierirotuihin - ennen kaikkea mustaruskeaan englanninterrieriin. Näin luotiin uusi rotu, jota kutsuttiin nimellä Bull and Terrier. Valkoisen bullterrierin luoja oli irlantilaissyntyinen James Hinks, joka risteytti bull and terrier -rodun valkoisen englanninterrierin kanssa, ja käytti myöhemmin jalostukseen myös dalmatiankoiraa.

Nykyisessä muodossaan rotu esitettiin ensimmäisen kerran koiranäyttelyssä vuonna 1862. Rotuyhdistys The Bull Terrier Club perustettiin vuonna 1887.

Valkoiseen väriin liittyvien terveysongelmien (muun muassa kuurous) vuoksi jotkut asiantuntijat ehdottivat, että bullterrieriin risteytettävän värillisiä koiria. 1900-luvun alussa kasvattajat risteyttivät staffordshirenbullterriereitä bullterrierin kanssa ja näin saivat aikaiseksi värillisiä koiria. Sen jälkeen valkoiset ja värilliset bullterrierit arvosteltiin aina erikseen koiranäyttelyissä. Tämän päivän bullterrierin tunnistettava ulkomuoto on saatu vakiinnutettua voimakkaalla sisäsiitoksella 1900-luvulla.

Terveystilanne

Bullterrieri agilityradalla.

Rodun keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2015–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä sydänsairaudet. Bullterrierin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa sinkin imeytymishäiriö, sydänsairaudet, synnynnäinen kuurous, munuaissairaudet, atopia, allergiat, purentavirheet ja synnytysongelmat.

Bullterrierillä esiintyy sinkin imeytymishäiriötä eli letaalia akrodermatiittia (LAD). LAD on yhden geeniparin säätelemä, jolloin sairauden kantajat voidaan varmuudella tunnistaa kaupallisen geenitestin avulla ja siten voidaan estää sairaiden koirien syntyminen.

Yksi bullterrierien yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet. Rodulla esiintyy useita sydänsairauksia, joista tyypillisimpiä ovat muun muassa aortan ahtauma (SAS) ja mitraaliläpän dysplasia (MVD). Voimakas aortan ahtauma voi vaikuttaa koiran elämänlaatuun ja se voi lyhentää elinikää merkittävästi. MVD puolestaan pitää sisällään erilaisia sydämen läpän kehityshäiriöitä. Koirat, joilla on mitraaliläpän kehityshäiriö, ovat usein aluksi oireettomia, kunnes muutokset johtavatsydämen vajaatoimintaan. Rodulla esiintyy myös keuhkovaltimon ahtaumaa. Bullterrierin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen sydäntutkimus ja LAD-geenitesti.

Bullterriereillä on esiintynyt kuuroja yksilöitä jo rodun alkuvaiheilta lähtien. Yleensä kuurous liittyy koiran valkoiseen väritykseen. Usein pentujen kuulotutkimus tehdään ennen luovutusta uusille omistajille.

Bullterriereillä esiintyy pääasiassa kahta eri munuaissairautta: perinnöllistä munuaistulehdusta (nefriitti) ja polykystistä munuaissairautta (PKD). Nämä sairaudet johtavat munuaisten vajaatoimintaan ja lopulta koiran kuolemaan. Molempia sairauksia esiintyy noin prosentilla rodun edustajista.

Rotujärjestön terveyskyselyssä lähes puolella koirista oli ollut jotain iho-oireita elämänsä aikana. Myös verikorva on melko yleinen. Atopiassa ja ruoka-aineyliherkkyydessä elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Rodulla esiintyy jonkun verran purentavirheitä. Rotujärjestön kyselyn mukaan noin 47% koirista esiintyy joku virhe purennassa. Osassa tapauksista purentavirhettä tulee hoitaa eläinlääkärissä. Tavallisimmassa purentavirheessä alakulmahammas painaa ylhäällä ikeneen tai kitalakeen. Syynä useimmiten on liian lyhyt ja kapea alaleuka.

Bullterriereillä esiintyy melko usein synnytysongelmia. Noin puolet synnytyksistä päätyy keisarileikkaukseen.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Bullterrierit ovat yksi sisäsiittoisimmista koiraroduista. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Bullterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 43 %.

Katso myös

• Amerikanpitbullterrieri
• Amerikanstaffordshirenterrieri
• Kääpiöbullterrieri
• Staffordshirenbullterrieri

Lähteet

• KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
• Suomen Bullterrieriyhdistys ry

Aiheesta muualla

• Bull Terrier Club of America (englanniksi)
• Svenska Bullterrierklubben (ruotsiksi)
• Bull Terrier – The Bulldog Information Library (englanniksi)