Siirry sisältöön

Amerikanstaffordshirenterrieri

Wikipediasta
Amerikanstaffordshirenterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Määrä Suomessa rekisteröity 3099[1]
Alkuperäinen käyttö härkä- ja koiratappelut, rottien metsästys, maatilojen yleistyökoira
Nykyinen käyttö seurakoira, työkoira
Elinikä keskimäärin 9 vuotta[2]
Muita nimityksiä Amstaffi, American Staffordshire Terrier, ameerika stafforshire’i terjer, AmStaff
FCI-luokitus ryhmä 3 Terrierit
alaryhmä 3 Bull-tyyppiset terrierit
#286
Ulkonäkö
Paino korkeuden ja painon on oltava suhteessa toisiinsa
Säkäkorkeus nartulla 43–45,5 cm, uroksella 45,5–48 cm
Väritys Mikä tahansa yksivärinen, kirjava tai laikukas on sallittu. Täysin valkoinen, yli 80 % valkoinen, musta punaruskein merkein ja maksanruskea väri eivät ole suositeltavia.

Amerikanstaffordshirenterrieri (engl. American Staffordshire Terrier) on yhdysvaltalainen koirarotu. Suomeen ensimmäinen amerikanstaffordshirenterrieri saapui vuonna 1985, saksalainen Rachel Vom Simba-Camp. Ensimmäinen kyseisen rodun pentue syntyi Suomessa vuonna 1987.

Rotu oli vuonna 2025 Suomen 69. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200 amerikanstaffordshirenterrieriä.[3]

Amerikanstaffordshirenterrieri on vankkarakenteinen, keskikokoinen koira. Rotumääritelmän suosittelema säkäkorkeus on uroksilla 45–48 cm ja nartuilla 43–45,5 cm. Pää on keskipitkä ja leveäkalloinen, otsapenger erottuu selkeästi. Leuat ovat voimakkaat, purenta on leikkaava. Kaula on keskipitkä, paksu ja hieman kaartunut. Silmät ovat tummat, pyöreät ja syvällä ja sijaitsevat kaukana toisistaan. Rotu on kokoonsa nähden hyvin voimakas. Typistämättömien korvien tulee olla puolipystyt tai ruusumaiset.[4]

Karvapeite on lyhyt ja tiivis. Värityksistä sallitaan kaikki. Valkoinen, yli 80-prosenttisesti valkoinen, musta punaruskein merkein sekä maksanruskea eivät ole suositeltavia. Vaaleat silmät ja muunvärinen kuin musta kirsu katsotaan virheiksi.[4]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanstaffordshirenterrieri

Amerikanstaffordshirenterrieri on urhea, peloton ja reviiritietoinen, ei kuitenkaan haukkuherkkä koira. Sen luonteen tulee olla avoin ja aktiivinen, ei kyräilevä tai salakavala. Hermorakenteen ja kivunsiedon tulee olla hyvä.[5]

Amerikanstaffordshirenterrieri pyrkii työskentelemään ihmisen kanssa, mutta se ei ole palveluskoiramaisen aulis ja tarvitsee runsaasti motivointia. Aktivoinnin jäädessä vajalliseksi koira tuhoaa herkästi ympäristöään. Rotu ei tyypillisesti tule toimeen vieraiden koirien kanssa. Tätä piirrettä voi hillitä huolellisella kasvatuksella ja koirakontaktien valvomisella pentuajasta alkaen.[5]

Amerikanstaffordshirenterrierinarttu tulee sukukypsäksi noin kuuden–seitsemän kuukauden iässä ja juoksut jatkuvat puolivuosittain sen elämän loppuun saakka. Uros alkaa tehdä virtsamerkkailua ja kiinnostua nartuista kuudesta kahteentoista kuukauden ikäisenä. Rodun tyypillinen ensimmäisen uhmaiän alkamisajankohta on kahdeksasta kymmeneen kuukauden iässä ja toinen uhmaikä koittaa noin kahden vuoden iässä. Määrätietoisella ja oikeanlaisella kasvatuksella uroksestakin tulee sävyisä ja rauhallinen koira. Vääränlainen kasvatus johtaa helposti sietämättömään käytökseen[6].

Rodun kasvattaminen Tanskassa on ollut kiellettyä vuodesta 2010.[7] Kasvatus on kielletty myös Norjassa.[8]

Rotu kehitettiin alun perin amerikanpitbullterrierin näyttelyversioksi. 1930-luvulla pitbullterriereiden harrastajat olivat pitäneet koiristaan rekisteriä United Kennel Clubissa jo yli 30 vuoden ajan, minkä vuoksi yleinen mielipide oli, että rotu ansaitsi tulla virallisesti tunnustetuksi. Koska laittomat koiratappelut olivat rodun keskuudessa edelleen yleisiä, American Kennel Club joutui harkitsemaan asiaa tarkkaan: se halusi rekisteröidä aidon amerikkalaisen rodun, mutta ei voinut hyväksyä tappeluita. Ratkaisuna se antoi rodulle uuden nimen ja vaati ettei yhtäkään sen rekisteröimää yksilöä käytettäisi koiratappeluihin. Täten rotu rekisteröitiin vuonna 1935 nimellä "staffordshirenterrieri", mutta myöhemmin kun myös englantilaisperäinen staffordshirenbullterrieri hyväksyttiin AKC:iin, kookkaampaa rotua päätettiin kutsua amerikanstaffordshirenterrieriksi – jollaisena se tunnettiin vuodesta 1972 alkaen.[9]

Amerikanstaffordshirensterrieri

Amerikanstaffordshirenterrierin keskimääräinen elinikä on vain noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Rodun keskimääräistä elinikää laskee merkittävästi nuorille koirien luustosairaudet. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä luuston ja nivelten sairaudet.[2] Amerikanstaffordshirenterrierin merkittävimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi, eturistisidevauriot, atopia ja allergiat.

Luuston sairauksista huolestuttavimmat on lonkkaniveldysplasia ja kyynärniveldysplasia. Vain noin 42 %:lla amerikanstaffordshirenterreistä on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 12 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[10] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 25 %:lla rodun edustajista.[11] Amerikanstaffordshirenterrierin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.[12][13]

Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö. Suurin riski sairauteen on jättikokoisilla koiraroduilla. Amerikanstaffordshirenterrierillä esiintyy kinnernivelen osteokondroosia.[14]

Eturistisiteen katketessa polvinivel löystyy, ja reisiluu pääsee liukumaan sääriluun nivelpinnalla taaksepäin. Polviniveleen kehittyy nopeasti tulehdusreaktio ja nivelrikko, josta aiheutuu koiralle kipua ja ontumista. Amerikanstaffordshirenterrierillä esiintyy ristisidevaurioita keskimääräistä koirarotua useammin.[15][16]

Yksi rodun merkittävimmistä terveysongelmista on atopia ja ruoka-aineyliherkkyys.[17] Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.[18]

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Amerikanstaffordshirenterrierit ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Amerikanstaffordshirenterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 17 %.[19][20]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.7.2019)
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  3. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  4. 1 2 Rotumääritelmä Suomen Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistys ry. Viitattu 28.2.2026.
  5. 1 2 Luonne Suomen Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistys ry. Viitattu 28.2.2026.
  6. Karkuun päässyt koira tappoi shetlanninlammaskoiran ja puri tämän omistajaa Espoossa - poliisi: ”Rikosilmoitustietojen perusteella rodultaan amstaffi” Iltalehti. Viitattu 18.7.2018.
  7. Tässä on koirarotujen musta lista Tanskasta - miten siihen pitäisi suhtautua Suomessa? Ilta Sanomat. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 24.1.2014.
  8. Pitbull, amstaffi ja amerikanbulldoggi - muun muassa näitä koirarotuja on joskus syytä varoa Iltalehti. Viitattu 1.8.2019.
  9. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 364–365. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  10. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  11. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  12. Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  13. PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  14. Katariina Mäki: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 2.3.2026.
  15. Katariina Mäki: Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 22.1.2022. Viitattu 2.4.2026.
  16. Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson: The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population. Scientific Reports, 5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546. doi:10.1038/s41598-021-88876-3 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  17. Johanna Anturaniemi, Liisa Uusitalo, Anna Hielm-Björkman: Environmental and phenotype-related risk factors for owner-reported allergic/atopic skin symptoms and for canine atopic dermatitis verified by veterinarian in a Finnish dog population. Plos One, 6.1.2017, 12. vsk, nro 6, s. e0178771. PubMed:28570617 doi:10.1371/journal.pone.0178771 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  18. Nina Mahlanen: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  19. Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  20. Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]