Amerikanstaffordshirenterrieri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amerikanstaffordshirenterrieri
AmStaff3.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Määrä Suomessa rekisteröity 3099[1]
Alkuperäinen käyttö härkä- ja koiratappelut, rottien metsästys, maatilojen yleistyökoira
Nykyinen käyttö seurakoira, työkoira
Muita nimityksiä Amstaffi, American Staffordshire Terrier, AmStaff
FCI-luokitus ryhmä 3 jaos 3 #286
Ulkonäkö
Paino korkeuden ja painon on oltava suhteessa toisiinsa
Säkäkorkeus nartulla 43–45,5 cm, uroksella 45,5–48 cm
Väritys Mikä tahansa yksivärinen, kirjava tai laikukas on sallittu. Täysin valkoinen, yli 80 % valkoinen, musta punaruskein merkein ja maksanruskea väri eivät ole suositeltavia.

Amerikanstaffordshirenterrieri (American Staffordshire Terrier) on amerikkalainen koirarotu. Suomeen ensimmäinen amerikanstafforshirenterrieri saapui vuonna 1985, saksalainen Rachel Vom Simba-Camp. Ensimmäinen kyseisen rodun pentue syntyi Suomessa vuonna 1987.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanstaffordshirenterrieri on vankkarakenteinen, keskikokoinen koira. Rotumääritelmän suosittelema säkäkorkeus on uroksilla 45–48 cm ja nartuilla 43–45,5 cm. Pää on keskipitkä ja leveäkalloinen, otsapenger erottuu selkeästi. Leuat ovat voimakkaat, purenta on leikkaava. Kaula on keskipitkä, paksu ja hieman kaartunut. Silmät ovat tummat, pyöreät ja syvällä ja sijaitsevat kaukana toisistaan. Rotu on kokoonsa nähden hyvin voimakas. Typistämättömien korvien tulee olla puolipystyt tai ruusumaiset.

Karvapeite on lyhyt ja tiivis. Värityksistä sallitaan kaikki. Valkoinen, yli 80-prosenttisesti valkoinen, musta punaruskein merkein sekä maksanruskea eivät ole suositeltavia. Vaaleat silmät ja muunvärinen kuin musta kirsu katsotaan virheiksi.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanstaffordshirenterrieri

Amerikanstaffordshirenterrieri on urhea, peloton ja reviiritietoinen, ei kuitenkaan haukkuherkkä koira. Sen luonteen tulee olla avoin ja aktiivinen, ei kyräilevä tai salakavala. Hermorakenteen ja kivunsiedon tulee olla hyvä. Urokset ovat tyypillisesti itsenäisempiä, itsepäisempiä ja tasaluontoisempia, mutta kovaluonteisia ja taipuvaisia dominointiin. Nartut ovat pehmeämpiä ja käyttävät enemmän oveluutta pyrkiessään niskan päälle.

Amerikanstaffordshirenterrieri pyrkii työskentelemään ihmisen kanssa, mutta se ei ole palveluskoiramaisen aulis ja tarvitsee runsaasti motivointia. Aktivoinnin jäädessä vajalliseksi koira tuhoaa herkästi ympäristöään. Rodulla on taipumusta olla aikuisena hyökkäävä muita saman sukupuolen koiria kohtaan. Tätä piirrettä voi hillitä huolellisella kasvatuksella ja koirakontaktien valvomisella pentuajasta alkaen. Amerikanstaffordshirenterrieri ei välttämättä sovellu koirapuistokäynteihin, sillä rodulle tyypillinen valmius vastata haasteisiin yhdistettynä voimiin voi johtaa vakaviin tuloksiin.

Amerikanstaffordshirenterrierinarttu tulee sukukypsäksi noin kuuden-seitsemän kuukauden iässä ja juoksut jatkuvat puolivuosittain sen elämän loppuun saakka. Uros alkaa tehdä virtsamerkkailua ja kiinnostua nartuista kuudesta kahteentoista kuukauden ikäisenä. Rodun tyypillinen ensimmäisen uhmaiän alkamisajankohta on kahdeksasta kymmeneen kuukauden iässä ja toinen uhmaikä koittaa noin kahden vuoden iässä. Määrätietoisella ja oikeanlaisella kasvatuksella uroksestakin tulee sävyisä ja rauhallinen koira. Vääränlainen kasvatus johtaa helposti sietämättömään käytökseen [2].

Rodun kasvattaminen Tanskassa on ollut kiellettyä vuodesta 2010.[3] Kasvatus on kielletty myös Norjassa.[4]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu kehitettiin alun perin amerikanpitbullterrierin näyttelyversioksi. 1930-luvulla pitbullterriereiden harrastajat olivat pitäneet koiristaan rekisteriä United Kennel Club:ssa jo yli 30 vuoden ajan, minkä vuoksi yleinen mielipide oli, että rotu ansaitsi tulla virallisesti tunnustetuksi. Koska laittomat koiratappelut olivat rodun keskuudessa edelleen yleisiä, American Kennel Club joutui harkitsemaan asiaa tarkkaan: se halusi rekisteröidä aidon amerikkalaisen rodun, mutta ei voinut hyväksyä tappeluita. Ratkaisuna se antoi rodulle uuden nimen ja vaati ettei yhtäkään sen rekisteröimää yksilöä käytettäisi koiratappeluihin. Täten rotu rekisteröitiin vuonna 1935 nimellä "staffordshirenterrieri", mutta myöhemmin kun myös englantilaisperäinen staffordshirenbullterrieri hyväksyttiin AKC:iin, kookkaampaa rotua päätettiin kutsua amerikanstaffordshirenterrieriksi - jollaisena se tunnettiin vuodesta 1972 alkaen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.7.2019)
  2. Karkuun päässyt koira tappoi shetlanninlammaskoiran ja puri tämän omistajaa Espoossa - poliisi: ”Rikosilmoitustietojen perusteella rodultaan amstaffi” Iltalehti. Viitattu 18.7.2018.
  3. Tässä on koirarotujen musta lista Tanskasta - miten siihen pitäisi suhtautua Suomessa? Ilta.sanomat. Viitattu 24.1.2014.
  4. Pitbull, amstaffi ja amerikanbulldoggi - muun muassa näitä koirarotuja on joskus syytä varoa Iltalehti. Viitattu 1.8.2019.
  5. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 364-365. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta amerikanstaffordshirenterrieri.