Sepät
| Sepät | |
|---|---|
 Mustaperäseppä (Ampedus balteatus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Elateriformia |
| Yläheimo: | Seppämäiset Elateroidea |
| Heimo: | Sepät Elateridae Leach, 1815 |
| Katso myös | |
Sepät (Elateridae) on kovakuoriaisheimo. Sepät ovat soikean sukkulamaisia, pitkähköjä ja suhteellisen lyhytjalkaisia kovakuoriaisia. Ne ovat muutamasta millimetristä aina kahteen senttimetriin pitkiä, useat mattapintaisia, mutta jotkut voivat olla värikkäitä. Ne elävät maassa tai lahossa puussa ja ovat aktiivisia yöllä.
Seppälajeja tunnetaan maailmasta noin 10 000, joista Pohjoismaissa ja Baltiassa tavataan 117 lajia. Lajirunsaus on suurin Maapallon trooppisilla alueilla, mutta moniin muihin kovakuoriaisryhmiin verrattuna heimossa on melko runsaasti vuoristoihin ja arktisille alueille erikoistunutta lajistoa.[1] Suomessa seppälajeja elää 64, esimerkiksi pikiseppä, punaseppä, metalliseppä ja kupariseppä.[2]
Piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seppien, kuten myös sepiköiden ja rikkaseppien, tunnusomainen piirre on kyky selälleen joutuessaan napsauttaa itsensä takaisin ilmaan taivuttamalla ruumistaan, jolloin niiden keskiruumiin takaosassa oleva koukkumainen uloke pingottuu takaruumiin etuosaa vasten. Jännitteen lauetessa kuuluu napsahtava ääni, ja kuoriainen lennähtää takaisin vatsalleen. Hypyn suunta on aina kuoriaisen pituusakselin suuntainen ja alustan kovuudesta riippuen hyppy voi kantaa useita kymmeniä senttimetrejä. Kuoriainen voi toistaa hypyn useita kertoja peräkkäin. Ollessaan jaloillaan ne pystyvät tätä tekniikkaa käyttäen myös heittämään selästään kimppuunsa hyökänneitä muurahaisia tai irrottautumaan linnun nokasta.[1]
Aikuiset kuoriaiset ovat pitkänomaisia, hoikkaraajaisia ja niiden tuntosarvet ovat rihmamaiset, sahamaiset tai joillakin lajeilla kampamaiset. Peitinsiivet ovat yleensä selvästi pitkittäisuurteiset. Etuselän ja takaruumiin välinen nivel on taipuisa. Eurooppalaisten lajien pituus aikuisena vaihtelee 5–30 mm, mutta maailmalla kokohaarukka on paljon suurempi pituuden vaihdellessa Quasimus lilliputanus-lajin 1,5 millimetristä Tetralobus gigas ja Tetralobus flabellicornis -lajien kymmeneen senttimetriin.[1]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmat seppälajit talvehtivat aikuisina kotelokoppansa sisällä ja keväällä ilmojen lämmettyä ne lähtevät liikkeelle. Suomessa aikuisten kuoriaisten lajimäärä on suurin kesäkuussa. Heinäkuun aikana lajimäärä vähenee ja elokuussa useimmat lajit ovat jo aikuisvaiheensa eläneet. Monet lajit ovat aktiivisimmillaan öisin ja jotkin lajit lentävät kirkkaiden valojen luokse.[1] Kuumalla säällä ne tulevat mieluusti sisään taloihin, mikäli ikkuna tai ovi on jätetty raolleen.
Aikuisten seppien ravintoa ovat kasvien lehdet sekä valkuaisainepitoinen siitepöly.[1]
Seppien parittelua pääsee näkemään erittäin harvoin eikä munimisestakaan ole kovin runsaasti havaintoja. Naaras munii jopa useita satoja munia yksitellen tai pieniin ryhmiin. Munat kuoriutuvat 2–4 viikon kuluttua. Seppien lieriömaisia ja kovan kitiinikuoren peittämiä toukkia kutsutaan usein juurimadoiksi. Sepäntoukkien takaruumiin takimmaisessa jaokkeessa on yleensä joko parilliset perälisäkkeet tai piikkimäiseksi kaventunut kärki. Toukan suuosiin ei kuulu ylähuulta vaan nokkamainen uloke, nasale. Toukat elävät maaperässä tai lahoavassa puuaineksessa ja käyttävät ravinnokseen kasvien juuria ja sienirihmastoja tai ne saalistavat muiden hyönteisten toukkia. Ruokavalio on paitsi lajikohtainen, myös vaihtelee mehdollisesti elinolosuhteiden mukaan. Toukkien kehitys on verraten hidasta ja toukkavaihe kestää 2–4 vuotta. Toukka-asteita on lajista riippuen 7–18. Viimeisenä syksynään toukka koteloituu rakentamansa kotelokopan sisään ja aikuinen kuoriainen kuoriutuu kotelosta noin kuukautta myöhemmin. Useimmiten se jää kuitenkin talvehtimaan kotelokopan sisään ja lähtee liikkeelle vasta keväällä.[1]
Toukkavaiheessaan merkittäviä petoja ovat ainakin ketoseppä, puikkoseppä, hietaseppä ja piennarseppä. Ampedus-suvun punaseppien toukkia löytyy etenkin sellaisesta lahopuusta, jossa on runsaasti muiden kovakuoriaisten toukkia ravinnoksi. Mikään Suomen kuolleissa puissa elävistä seppälajeista ei ole sidoksissa tiettyyn puulajiin, mutta osa lajeista suosii tietyjä puulajeja muita enemmän. Sen sijaan jo Keski-Euroopassa esiintyy isäntäpuiden suhteen vaateliaampia lajeja.[1]
Viljaseppien (suku Agriotes) toukat syövät viljelyskasvien juuria, maavarsia ja siemeniä, mutta myös jonkin verran eläinravintoa. Havaintojen mukaan viljaseppien toukat syövät myös vasta nahkansa luoneita lajitovereitaan. Niillä on joskus huomattavaakin merkitystä viljelyskasvien tuholaisina. Tässä suhteessa erityisen merkittävä on tummaviljaseppä (Agriotes obscurus).[1][3]
Sepistä, sepiköistä ja jalokuoriaisista on valmistunut kirjahanke.[4]
Osittainen luettelo suvuista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Actenicerus
- Adrastus
- Aeolus
- Agriotes
- Agrypnus
- Alaus
- Ampedus
- Anchastus
- Anostirus
- Aplotarsus
- Athous
- Berninelsonius
- Betarmon
- Brachygonus
- Brachylacon
- Calambus
- Cardiophorus
- Chalcolepidus
- Cidnopus
- Conoderus
- Crepidophorus
- Ctenicera
- Dacnitus
- Dalopius
- Danosoma
- Denticollis
- Diacanthous
- Dicronychus
- Dima
- Drasterius
- Eanus
- Ectamenogonus
- Ectinus
- Elater
- Eopenthes
- Fleutiauxellus
- Hemicrepidius
- Horistonotus
- Hypnoidus
- Hypoganus
- Hypolithus
- Idolus
- Ischnodes
- Itodacne
- Lacon
- Limoniscus
- Limonius
- Liotrichus
- Megapenthes
- Melanotus
- Melanoxanthus
- Metanomus
- Negastrius
- Neopristilophus
- Nothodes
- Oedostethus
- Orithales
- Paracardiophorus
- Paraphotistus
- Peripontius
- Pheletes
- Pityobius
- Podeonius
- Porthmidius
- Procraerus
- Prodrasterius
- Prosternon
- Pseudanostirus
- Pyrophorus
- Quasimus
- Reitterelater
- Selatosomus
- Sericus
- Simodactylus
- Stenagostus
- Synaptus
- Zorochros
Lajit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomesta on tavattu 64 seppälajia, joista uhanalaisia ovat yksi äärimmäisen uhanalainen (CR) ja neljä erittäin uhanalaiseksi (EN) ja viisi vaarantuneeksi (VU) luokiteltua lajia. Lisäksi kaksi lajia on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT) ja kahden uhanalaisuus on jätetty puutteellisten tietojen vuoksi arvioimatta (NE).[1]
- aaltoseppä Diacanthous undulatus
- aarniseppä Crepidophorus mutilatus EN
- harjukaraseppä Cardiophorus asellus VU
- hehkuseppä Ampedus praeustus VU
- heloseppä Ampedus cinnabarinus EN
- hietakaraseppä Cardiophorus ebeninus
- hietaseppä Agrypnus murinus VU
- hiirakkoseppä Prosternon tesselatum
- häiväpiiloseppä Danosoma conspersum
- isorantaseppä Hypnoidus riparius
- juomuseppä Dalopius marginatus
- juovaviljaseppä Agriotes lineatus
- kampaseppä Ctenicera pectinicornis
- ketoseppä Adrastus pallens
- kirjokaraseppä Cardiophorus ruficollis
- koivuseppä Aplotarsus incanus
- korpiseppä Liotrichus affinis
- koruseppä Ampedus tristis
- kupariseppä Ctenicera cuprea
- laakaseppä Paraphotistus impressus
- lahoseppä Ectinus aterrimus
- laikkuseppä Negastrius arenicola NE
- lehtopikiseppä Melanotus villosus
- lohjanseppä Pseudanostirus globicollis VU
- lounaseppä Athous haemorrhoidalis
- lyijyseppä Limonius minutus
- metalliseppä Selatosomus aeneus
- mustahammasseppä Denticollis borealis
- mustaperäseppä Ampedus balteatus
- mustasarviseppä Paraphotistus nigricornis NT
- mustasaumaseppä Ampedus sanguinolentus
- mustaseppä Ampedus nigrinus
- okraseppä Anostirus castaneus
- oranssiseppä Ampedus nigroflavus
- outaseppä Fleutiauxellus algidus
- perminseppä Ampedus lepidus VU
- piennarseppä Hemicrepidius niger
- pikiseppä Melanotus castanipes
- puikkoseppä Athous subfuscus
- punaseppä Ampedus pomonae
- reunusseppä Eanus costalis
- ristiseppä Selatosomus cruciatus
- ruosteseppä Ampedus pomorum
- ruotsinseppä Ampedus suecicus
- ruskohammasseppä Denticollis linearis
- ruskoseppä Sericus brunneus
- rusonurkkaseppä Ampedus erythrogonus
- ruutuseppä Actenicerus sjaelandicus
- sarviseppä Orithales serraticornis
- suomupiiloseppä Lacon lepidopterus CR
- suruseppä Selatosomus melancholicus
- tenonseppä Fleutiauxellus maritimus NT
- terässeppä Cidnopus aeruginosus
- tummaviljaseppä Agriotes obscurus
- tunturiseppä Berninelsonius hyperboreus
- turjanseppä Neohypdonus arcticus
- täpläseppä Negastrius pulchellus
- varjoviljaseppä Agriotes ustulatus NE
- vaskiseppä Pheletes aeneoniger
- veriseppä Ampedus sanguineus EN
- vyöpiiloseppä Danosoma fasciatum
- vyöseppä Drapetes mordelloides EN
- vähärantaseppä Hypnoidus rivularius
- vähäseppä Zorochros minimus
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i K. Heliövaara, I. Mannerkoski, J. Muona, J. Siitonen & H. Silfverberg: Hyppivät ja hohtavat – Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-6612-38-6 s. 14–17, 25–28, 33–36, 43, 60–62 ja 100–177
- ↑ Biologian oppimateriaali, Helsingin yliopisto
- ↑ Tärkkelysperunainfo (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kari Heliövaara: Suomen sepät ja jalokuoriaiset -kirjahanke Ympäristö.fi. Viitattu 29.9.2009.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viherpiha: Seppäkuoriainen
- ITIS: Elateridae (englanniksi)