Juomuseppä
| Juomuseppä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Elateriformia |
| Yläheimo: | Seppämäiset Elateroidea |
| Heimo: | Sepät Elateridae |
| Alaheimo: | Elaterinae |
| Suku: | Dalopius |
| Laji: | marginatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dalopius marginatus |
|
| Katso myös | |
Juomuseppä (Dalopius marginatus) on seppien heimoon kuuluva kovakuoriaislaji. Suomessa se on erittäin yleinen laji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juomuseppä on 6–9 mm:n pituinen, pituuteensa nähden kapea kovakuoriainen, jonka ruumiin pohjaväri on vaaleanruskea. Pitkittäisuurteisten peitinsiipien liitoskohdassa selän poikki kulkee tumma pitkittäisraita, joka peitinsiipien tyvellä levenee lähes koko kuoriaisen levyiseksi. Myös etuselkä ja pää ovat keskiosastaan tummat. Etuselkä on lähes tasalevyinen ja sen sivut ovat miltei suorat. Pää ja etuselkä ovat lisäksi matalapisteiset ja himmeät. Tuntosarvet ovat pitkät ulottuen pitkälti etuselän takanurkkia pitemmälle ja niiden jaokkeet ovat leveyttään pitemmät. Joskus tavataan yksilöitä, joilla tumma kuviointi on hyvin vähäistä ja eläin on yksivärisen ruskea.[1][2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juomusepän levinneisyys kattaa koko Euroopan ja jatkuu idässä pitkälle Siperiaan. Suomessa sitä tavataan koko maassa ja se on yksi heimonsa yleisimmistä lajeista.[1]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juomuseppä on pääasiallisesti metsälaji, mutta sen voi hyvin tavata myös muunlaisesta ympäristöstä. Monien muiden seppien tapaan se yleistyy nopeasti hakkuuaukeilla. Aikuiset kuoriaiset ovat liikkeellä toukokuusta heinäkuun lopulle huipun osuessa kesäkuun alkupuolelle. Kuoriaiset liikkuvat aktiivisesti kasvillisuuden joukossa ja niitä voi kertyä ikkunapyydyksiin suuria määriä.[1]
Toukat elävät maaperän humuskerroksessa, joskus puiden lahoavissa kannoissa, syöden kasvien juuria ja siemeniä. Tilaisuuden tarjoutuessa ne voivat kuitenkin syödä myös eläinperäistä ravintoa, kuten muiden hyönteisten koteloita. Tutkimusten mukaan ne ovat rikkaseppien toukkien tärkeitä saalistajia. Niillä saattaa olla myös suuri merkitys erilaisten tuhohyönteisten, etenkin mäntypistiäisten kannansäätelijöinä. Toisaalta kasveilla ruokaillessaan ne saattavat aiheuttaa pienimuotoista tuhoa vahingoittamalla kylvöksiä tai pieniä taimia. Toukka koteloituu loppukesällä ja aikuinen seppä kuoriutuu kotelosta syksyllä. Se kuitenkin jää talveksi kotelo-onkaloonsa ja lähtee liikkeelle vasta seuraavana kesänä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d K. Heliövaara, I. Mannerkoski, J. Muona, J. Siitonen & H. Silfverberg: Hyppivät ja hohtavat – Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-6612-38-6. s. 48–51 ja 171–173
- ↑ Elateridae of the British Isles (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Juomuseppä (Dalopius marginatus)
- Ötökkätieto: Juomuseppä (Dalopius marginatus)
- Insects.fi: Dalopius marginatus[vanhentunut linkki]
- Käfer Europas (saksaksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Dalopius marginatus (englanniksi)