Kognitiivinen vinouma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kognitiivinen vinouma, -harha, -värittymä tai -vääristymä (engl. cognitive bias) on psykologinen käsite, jolla tarkoitetaan ihmisillä esiintyviä taipumuksia hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan ja informaatiota tietyillä tavoin. Kognitiiviset vinoumat voivat johtaa virhearviointeihin tiedollisten syiden takia. Kognitiivisia vinoumia tutkitaan kognitiotieteessä ja sosiaalipsykologiassa sekä käyttäytymistaloustieteessä. Erilaisia vääristymiä ovat muun muassa kaikille ihmisille yleiset virhearviot tilastojen tulkinnassa, sosiaalisessa attribuutiossa sekä muistamisessa.

Psykologit Amos Tversky ja Daniel Kahneman esittivät vuonna 1972 kognitiivisten vinoumien teorian.[1]

Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan psykologit ovat löytäneet kokeellisilla memetelmillä lukuisia mentaalisia prosesseja, jotka johtavat ihmisten ajattelun pois selkeistä ja perustelluista uskomuksista. Kokeellista tutkimusta käsittelevä kirjallisuus tuntee hyvin monia mentaalisia prosesseja, jotka loukkaavat normatiivisen järjenkäytön prosesseja eli ovat vastoin johdonmukaista ja pätevää ajattelutapaa.[2]

Esimerkkejä kognitiivisista vinoumista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsensusvaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Konsensusvaikutus

Konsensusvaikutus eli konformismi[3] on mentaalinen prosessi, jossa ihminen mukauttaa ajattelunsa siihen, mitä muut ihmiset asiasta sanovat. Jos ihmisille esimerkiksi näytetään kuvaa vihaisista kasvoista ja muut ympärillä olevat ihmiset väittävät, että kyseessä on inhon irvistys, ihmisillä on taipumus vakuuttua siitä, että kyseinen kasvojen ilme kuvastaa inhoa.[4]

Valheellinen konsensusvaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valheellisessa konsensusvaikutuksessa on kyse ilmiöstä, jossa ihminen ajattelee muiden ihmisten jakavan heidän vaikutelmansa. Ilmiö on päinvastainen konsensusvaikutuksen kanssa. Ihmisellä voi esimerkiksi olla taipumus ajatella, että muilla ihmisillä herää samanlaisia tunnetiloja joutuessaan todistamaan jotakin kohtausta.[5]

Tuottamisvaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuottamisvaikutukseksi kutsutaan ilmiötä, jossa itse tuotettu informaatio muistetaan paremmin kuin havaittu informaatio. Ihmiset esimerkiksi muistavat kuvitteellisista kohtauksista paremmin itse keksimänsä yksityiskohdat, kuin toisten ihmisten ehdottamat.[2]

Valemuistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Valemuisto

Valemuistoiksi sanotaan kuviteltuja muistoja. Niitä syntyy hyvin helposti. Ihminen voi olla varma, että on kuullut tai nähnyt jotakin, vaikka todellisuudessa hän on itse kuvitellut sen. Ihminen voi myös vakuuttua suorittaneensa jonkin tietyn toiminnon kuviteltuaan riittävän usein sen suorittamisen.[2]

Lähteiden sotkeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteiden sotkeminen on epätietoisuutta informaation alkuperästä. Jossain vaiheessa ihminen voi esimerkiksi unohtaa, onko hän päätellyt tiedon itse vai saanut sen jostakin muualta tai onko hän nähnyt, lukenut vai kuullut asian. Tämä tekee informaation arvioinnista vaikeaa.[2]

Vahvistamisvääristymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vahvistusilluusio

Vahvistamisvääristymä on mentaalinen prosessi, jossa ihminen panee merkille kaiken jotain oletusta tukevan ja muistaa kaiken, mikä näyttää vahvistavan sitä, mutta muistaa paljon heikommin seikat, jotka voisivat kumota oletuksen.[2]

Kognitiivisen dissonanssin vähentäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kognitiivisen dissonanssin vähentämisessä on kyse mentaalisesta prosessista, jossa muistikuvia ja kokemuksia korjataan kokemuksien pohjalta. Jos ihminen esimerkiksi uuden informaation pohjalta muodostaa mielipiteen jostakin ihmisestä, hän voi kuvitella ajatelleensa niin alun perinkin, vaikka todellisuudessa olisi ajatellut täysin päinvastaisesti.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kahneman, Daniel – Shane Frederick (2002): "Representativeness Revisited: Attribute Substitution in Intuitive Judgment." — Thomas Gilovich, Dale Griffin, Daniel Kahneman: Heuristics and Biases: The Psychology of Intuitive Judgment. Cambridge: Cambridge University Press. S. 51–52. ISBN 9780521796798
  2. a b c d e f Boyer 2007 s. 342
  3. Korpela, Jukka: Pienehkö sivistyssanakirja Pienehkö sivistyssanakirja. Viitattu 5.4.2009.
  4. Boyer 2007: 341.
  5. Boyer 2007 s.341

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]