Vahvistusharha

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Vahvistusvinouma)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tohtori Pangloss Candiden ja paronin perheen edessä (1778)

Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. Confirmation bias) tarkoittaa taipumusta valikoida ja tulkita uutta tietoa niin, että se tukee henkilön aikaisempia näkemyksiä. Henkilö antaa silloin erityistä painoa sellaisille tiedoille, jotka tukevat hänen aiempia näkemyksiään ja pyrkii sivuuttamaan seikat, jotka puhuvat niitä vastaan.[1][2] Oman kannan vastaisen tiedon sivuuttaminen estää henkilöä tuntemasta kognitiivista dissonanssia. Tutkija Raymond S. Nickerson pitää vahvistusharhaa tärkeimpänä harhapäätelmiä tuottavana ilmiönä.[3] Skeptikko Michael Shermerin mukaan vahvistusharhalla voi olla suuri vaikutus.[2]

Vahvistusharhoja esiintyy varsinkin silloin, kun kyse on tunneperäisistä valinnoista ja vakiintuneista uskomuksista. Michael Shermer toteaa, että vahvistusharha selittää, miksi fiksut ihmiset kannattavat omituisia asioita. Älykkyys auttaa keksimään perusteluja mielipiteille, jotka on omaksuttu muista kuin järkisyistä. Asiaa on vaikea huomata, koska ihmisillä on taipumus attribuutioharhaan, missä omat mielipiteet koetaan rationaalisina eikä tunnepohjaisina.[2]

Vahvistusharha selittää, miksi ihmiset tekevät erilaisia johtopäätöksiä samoista asioista tai miksi uskomukset säilyvät, vaikka ne olisi osoitettu vääriksi. Vahvistusharhaan ovat taipuvaisia etenkin ne, jotka luottavat vahvasti omiin mielipiteisiinsä. Harha heikentää päätöksenteon tasoa esimerkiksi politiikassa.[3][4]

Tiede ja vahvistusharha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On väitetty, että vahvistusharhan vastustaminen on yksi niistä ominaisuuksista, joiden perusteella tieteellinen ajattelu eroaa arkiajattelusta.[3] Luonnontieteilijä Charles Darwin kertoo muistelmissaan omasta taistelustaan vahvistusharhaa vastaan:

Olen alinomaa pyrkinyt pitämään mieleni vapaana, niin että voisin luopua jokaisesta hypoteesista, rakkaimmastakin, heti kun tosiasiat näyttävät puhuvan sitä vastaan.[5]

Vahvistusharha kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettu kirjallinen esimerkki henkilöstä, jota mikään ei saanut muuttamaan mieltään, on Voltairen romaanissa Candide esiintyvä parodinen hahmo tohtori Pangloss. Sen avulla Voltaire pilkkasi Leibnizin ajatuksia. Pangloss uskoi filosofi Gottfried Leibnizin tavoin, että elämme kaikista maailmoista parhaassa mahdollisessa. Edes omat kokemukset eivät saaneet häntä muuttamaan mieltään:

Miten olikaan, rakas Panglossini, virkkoi Candide, kun teidät hirtettiin, leikeltiin, piiskattiin ja kun souditte kaleeria, ajattelitteko aina, että kaikki kävi mitä parhaimmin? Käsitykseni ei ole koskaan muuttunut, vastasi Pangloss, olen näet filosofi eikä minun sovi peruuttaa sanojani. Leibniz ei voi olla väärässä, ja onhan ennalta määrätty sopusointu maailman kaunein asia, samoin kuin täyteys ja monadit.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Darwin, Charles: Elämäni. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, 1987. ISBN 951-749-062-3.
  • Shermer, Michael: Why People Believe in Weird Things. Pseudoscience, superstition, and other confusions of our time. Revised and expanded. A.W.H. Freeman, 2002. ISBN 0-8050-7089-3.
  • Voltaire: Candide. Suomentanut J.A. Hollo. Tammi, 1967.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Confirmation bias – The Skeptic’s dictionary (englanniksi)
  2. a b c Shermer 2002, s. 299–302
  3. a b c Nickerson, Raymond S.: Confirmation Bias: A Ubiquitous Phenomenon in Many Guises. Review of General Psychology, kesäkuu 1998, s. 175–220. doi:10.1037/1089-2680.2.2.175. Research gate.
  4. Tuchman, Barbara: The March of Folly: From Troy to Vietnam. New York: Knopf, 1984.
  5. Darwin 1987, s. 85
  6. Voltaire 1967, s. 127