Forer-efekti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Forer-efekti (myös Barnum-efekti, P. T. Barnumin mukaan) tarkoittaa, että ihmiset hyväksyvät epämääräiset ja yleismaailmalliset selitykset erittäin osuviksi kuvauksiksi persoonallisuudestaan, jos niiden väitetään olevan juuri heitä varten tehtyjä. Forer-efekti voi tarjota syyn näennäistieteiden, kuten astrologian, grafologian ja ennustamisen, suosioon.[1]

Forer-efekti on nimetty psykologi Bertram R. Forerin (1914–2000) mukaan, joka vuonna 1948 teetti oppilaillaan persoonallisuustestin ja antoi myöhemmin testin tulokset. Oppilaat saivat sitten arvioida, kuinka hyvin testitulos sopi heidän persoonallisuuteensa asteikolla 0–5. Keskimääräinen tulos oli 4,26. Tämän jälkeen Forer paljasti, että oli jakanut kaikille oppilaille saman testituloksen, joka oli lainattu horoskoopista.

Myöhemmissä tutkimuksissa on havaittu, että koehenkilö uskoo analyysiin enemmän, jos:

  • sen kerrotaan koskevan vain häntä
  • hän pitää arvioijaa auktoriteettina
  • analyysi luettelee enimmäkseen myönteisiä ominaisuuksia.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dickson, D. H.; Kelly, I. W. (1985): The ”Barnum Effect” in Personality Assessment: A Review of the Literature. — Psychological Reports (Missoula), 57 (1), s. 367–382. ISSN 0033-2941 (englanniksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ihmeellinen maailma: Forer-efekti Skepsis. Viitattu 23.11.2021.