Prospektiteoria

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Prospektiteoria (engl. Prospect Theory) on psykologiaa sekä taloustieteitä yhdistävä käyttäytymistaloustieteellinen malli inhimillisestä päätöksenteosta epävarmuuden vallitessa. Prospektiteorian ovat kehittäneet psykologi Daniel Kahneman ja kognitiotieteilijä Amos Tversky vuonna 1979 julkaistussa tieteellisessä artikkelissa nimeltä Prospect Theory: An Analysis of Decision under Risk. Tutkijoiden Kahneman & Tversky (1979) kehittämä prospektiteoria on heidän mukaansa "sopivampi" deskriptiivinen vaihtoehto kuvaamaan taloudellisten toimijoiden päätöksentekoa, kuin taloustieteen normatiivinen valtavirtanäkemys odotetun hyödyn teoriasta.[1] Tutkijoiden mukaan sijoittajat tekevät ennemminkin päätöksiä perustuen voittojen ja tappioiden mahdolliseen arvoon, kuin itse lopputulokseen.[1] Kahneman & Tversky (1979) perustelevat myös, että näihin sijoituspäätöksiin päädytään odotetun hyödyn teorian aksioomien noudattamisen sijaan tietynlaista heuristiikkaa hyödyntämällä.[1] Toisin kuin normatiiviset teoreettiset mallit, jotka pyrkivät määrittelemään sitä miten asioiden tulisi olla, deskriptiivinen prospektiteoria yrittää havainnollistaa sitä miten taloudelliset toimijat oikeasti tekevät päätöksiä rahoitusmaailmassa. Teoria on ollut keskeisessä roolissa niin sanotun behavioristisen rahoituksen koulukunnan synnyssä, ja sitä on myös kuvailtu "mullistavaksi" tai "uraauurtavaksi".[2] Psykologi Kahneman palkittiin työstään taloustieteiden Nobel-palkinnolla vuonna 2002 yhdessä laboratorio-oloissa tehtäviin kokeisiin erikoistuneen Vernon Smithin kanssa.

Teoreettinen viitekehys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahnemanin & Tverskyn (1979) prospektiteorian mukaan sijoittajien päätöksenteko tapahtuu kahdessa vaiheessa: 1) muokkaus (engl. Editing phase) ja 2) arviointi (engl. Evaluation phase). Muokkausvaiheessa erilaiset vaihtoehdot järjestetään jonkin heuristiikan mukaisesti siten, että päätöksenteko on helpompaa. Arviointivaiheessa näistä vaihtoehdoista aiheutuvia tappioita ja tuloja arvioidaan jonkin referenssipisteen mukaisesti. Kaava jota Kahneman & Tversky (1979) olettavat sijoittajien käyttävän jälkimmäisessä arviointivaiheessa on yksinkertaisimmassa muodossaan:

missä kuvaa lopputulosten odotettua hyötyä päätöksentekoa suorittavalle taloudelliselle toimijalle, kuvaa mahdollisia lopputuloksia ja vastaavasti näiden lopputulosten todennäköisyyksiä. Arvotusfunktio, joka kulkee pisteen läpi, on s-kirjaimen muotoinen ja epäsymmetrinen. Epäsymmetria tarkoittaa sitä, että kun annetaan sama absoluuttisen arvon vaihtelu, tappiolla on suurempi vaikutus kuin voitoilla. Tilannetta voidaan havainnollistaa seuraavan nelikentän esimerkillä.

Todennäköisyys Tulot Tappiot
Korkea todennäköisyys

(Varmuusefekti)

95 % todennäköisyys voittaa 10 000 € tai 100% todennäköisyys tienata 9499 €. Eli, 95% x 10 000 = 9500 €, mikä on enemmän kuin 9499 €. Pettymisen pelko. RISKIAVERSIO. Hyväksy epämieluisa tyytyminen 100% todennäköisyyteen tienata 9499 €. 95 % todennäköisyys hävitä 10 000 € tai 100 % todennäköisyys hävitä 9499 €. Eli, 95% x -10 000 € = -9500 €, mikä on vielä suurempi tappio kuin -9499 €. Toivo välttää tappio. RISKIÄ ETSIVÄ. Hylkää mieluisa ratkaisu, valitse 95% todennäköisyys hävitä 10 000 €.
Alhainen todennäköisyys

(Mahdollisuusefekti)

5 % todennäköisyys voittaa 10 000 € tai 100% todennäköisyys tienata 501 €. Eli, 5% x 10 000 € = 500 €, mikä on vähemmän kuin 501 €. Toivo suuresta voitosta. RISKIÄ ETSIVÄ. Hylkää mieluisa ratkaisu, valitse 5% todennäköisyys voittaa 10 000 €. 5 % todennäköisyys hävitä 10 000 € tai 100% todennäköisyys hävitä 501 €. Eli, 5% x -10 000 = -500 €, mikä on pienempi tappio kuin -501 €. Suuren tappion pelko. RISKIAVERSIO. Hyväksy epämieluisa tyytyminen 100% todennäköisyyteen hävitä 501 €.

Oheinen taulukko havainnollistaa sitä, miten tutkijoiden Kahneman & Tversky (1979) prospektiteorian mukaan taloudelliset toimijat eivät järjestelmällisesti laske odotetun hyödyn teorian mukaisesti rationaalisesti parhainta mahdollista lopputulosta, vaan suhtautuvat sijoituksissa piilevään epävarmuuteen toisinaan riskiä kaihtavasti (engl. Risk averse) ja toisinaan riskihakuisesti (engl. Risk seeking).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Daniel Kahneman & Amos Tversky: Prospect Theory: An Analysis of Decision under Risk. Econometrica, 1979, nro 2, s. 263–291. doi:10.2307/1914185. https://www.princeton.edu/~kahneman/docs/Publications/prospect_theory.pdf Artikkelin verkkoversio.
  2. Eldar Shafir & Robyn A. LeBoeuf: Rationality. Annual Review of Psychology, 2002, nro 1, s. 491–517. doi:10.1146/annurev.psych.53.100901.135213. ISSN 0066-4308. Artikkelin verkkoversio.