Capital Asset Pricing -malli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Capital Asset Pricing -malli (CAPM) on hinnoittelumalli, jota käytetään rahoituksessa arvopaperin odotetun tuottoasteen laskemiseen.[1] Sen mukaan pääoman tuottovaatimus saadaan siten, että riskittömään korkotasoon lisätään yrityskohtaisella beta -kertoimella kerrottu markkinoiden keskimääräinen riskipreemio.

Malli indikoi sijoittajien arvopaperilta vaatimaa pitkän aikavälin keskimääräistä tuottoa. On tärkeää huomata, että kyseessä on odotettu tai vaadittu, ei suinkaan taattu tuotto. Volatiliteetti aiheuttaa poikkeamia odotetusta tuotosta lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Teorian mukaan erittäin pitkällä aikavälillä CAPM mukainen tuotto on keskimäärin sama kuin todellinen tuotto.

Akateemisen rahoitustutkimuksen keskuudessa alkoi 1950-luvulla itää ajatus perusteellisesta matemaattisesta kaavasta, joka tarjoaisi ratkaisun arvopapereiden hintatason perustelemiseen. Koska mitään aikaisempaa ohjenuoraa vastaavan tasapainoyhtälön löytämiseksi ei ollut, idean siirtyminen kaavaksi kesti tavanomaista kauemmin. Tutkijat keskustelivat ja kehittivät toistensa ideoita 12 vuoden akateemisen diskurssin aikana vähitellen eteenpäin ja näin ensimmäinen arvopapereiden hinnoittelumalli CAPM oli syntynyt. Mallilla ei ole yhtä yksiselitteistä keksijää, mutta suurimmiksi myötävaikuttajiksi mainitaan usein William F. Sharpen (1964)[2] John V. Lintnerin (1965) [3] ja Jan Mossinin (1966) [4] tieteelliset löydökset. Myös Harry Markowitzin (1952)[5] aikaisempi tieteellinen läpimurto portfolioteorian saralla edesauttoi CAPM-teorian kehittämisessä. Sharpen (1964) teorian mukaan tasapainotilanteessa arvopapereiden hinnat muodostavat pääomamarkkinasuoran (engl. Capital market line, CML), jossa korkeampaa odotettua tuottoa on mahdollista saada vain riskitason samanaikaisella kasvattamisella. Tämä Sharpen (1964) tutkimuksen havainto on ehkä keskeisin löydös modernissa rahoitusteoriassa, ja usein sanotaankin sijoituksen tuoton ja riskin kulkevan "käsi kädessä".

Mallin lähtöoletukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Transaktiokustannuksia ei ole, eli osakkeiden ostaminen ja myyminen on ilmaista

Matemaattinen ilmaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näillä taustaoletuksilla William F. Sharpe (1964) johtaa CAPM-hinnoittelumallin matemaattisen kaavan:[2]

,

jossa

= arvopaperin tai sijoituskohteen i odotettu tuotto

= riskitön korkokanta, kuten esimerkiksi Saksan valtionvelkakirjojen korkotuotto

= Beta kerroin, joka kuvaa sijoituskohteen i systemaattista tai yrityskohtaista riskiä, eli arvopaperin arvon muutoksen herkkyyttä suhteessa markkinaportfolioon arvonmuutoksiin

= markkinaportfolion odotettu tuotto

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jussi Nikkinen, Timo Rothovius & Petri Sahlström: Arvopaperisijoittaminen, s. 68–75. WSOY, 2008. ISBN 951-0-26627-2.
  2. a b William F. Sharpe: Capital Asset Prices: A Theory of Market Equilibrium under Conditions of Risk. The Journal of Finance, 1964, nro 3, s. 433–434. doi:10.2307/2977928. Artikkelin verkkoversio.
  3. John Lintner: The Valuation of Risk Assets and the Selection of Risky Investments in Stock Portfolios and Capital Budgets. The Review of Economics and Statistics, 1965, nro 1, s. 13–37. doi:10.2307/1924119. Artikkelin verkkoversio.
  4. Jan Mossin: Equilibrium in a Capital Asset Market. Econometrica, 1966, nro 4, s. 768–783. doi:10.2307/1910098. Artikkelin verkkoversio.
  5. Harry Markowitz: Portfolio Selection. The Journal of Finance, 1952, nro 1, s. 77–91. doi:10.2307/2975974. Artikkelin verkkoversio.