Heuristiikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Heuristiikka on löytämisen ja keksimisen tiedettä ja taidetta. Sana tulee kreikan kielen ilmaisusta heureka, ”löysin”.

Heuristiikka on epäformaali menetelmä ongelmanratkaisuun. Sitä käytetään metodina joka johtaa nopeasti yleensä rittävän lähelle parasta mahdollista lopputulosta. Heuristiikkaa ovat nyrkkisäännöt, akateemiset arvaukset, intuitiiviset päätökset sekä maalaisjärki. Kyseessä on valmiiden, etukäteen mietittyjen tai hankittujen ratkaisumallien soveltaminen ongelmanratkaisussa, sekä tietokoneohjelmissa että ihmismielessä. Yksinkertainen esimerkki heuristiikasta on ”yritys ja erehdys”: kun valitaan ruuvia laatikosta polkupyöräremontissa, lähinnä sopivimman valintaan ei käytetä mittareita eikä lajittelua, vaan kokeillaan parhaalta näyttävää vaihtoehtoa ja tarvittaessa uusitaan yritys. Heuristiset prosessit ovat yksi määritelmä ongelmalle, asia ei ole ongelma, jos se ei synnytä yksilössä heuristisia prosesseja. Näitä edellä mainittuja prosesseja on mm. ajatteluprosessin käynnistäminen, ylläpitäminen sekä säätely. Heuristiikkojen ja heurististen prosessien käytössä on suuria eroja yksilöiden välillä varsinkin verratessa ongelmaa ratkaisevia noviiseja sekä eksperttejä.

Yleisiä heuristiikkoja ovat[1]

  • Yritys ja erehdys
  • Systemaattinen vaihtoehtojen listaus
  • Erikoistapauksien kokeileminen
  • Ongelman variointi (helpomman ongelman ratkaiseminen, ongelman jonkin osan muuttaminen, ongelman yleistäminen)
  • ’Takaperin’ selvittäminen, eli tunnetusta ratkaisusta kulkeminen kohti mahdollista lähtötilannetta

Heuristiikkaa käytetään esimerkiksi:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pólya, George. 1948. How to solve it. Princeton : Princeton University Press.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pólya, 1948
  2. Nielsen, J.: Ten Usability Heuristics 1994. Viitattu 7.7.2008. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lisa G. Aspinwall, Ursula M. Staudinger (toim.): ”Päätelmän heuristiikka: ihmisen vahvuus vai heikkous?”, Ihmisen vahvuuksien psykologia. Suom. Jukka Pölhö. Helsinki: Suomen psykologiliitto, Edita, 2006. ISSN 1795-2476.
  • Huutoniemi, Katri: Kestävyys, poikkitieteellisyys ja tietämisen monimutkaisuus - heuristiikka avuksi?. Tiedepolitiikka, 2014, 39. vsk, nro 1, s. 27-36. Helsinki: Edistyksellinen tiedeliitto.
  • Novak, Joseph D.: Tiedon oppiminen, luominen ja käyttö : käsitekartat työvälineinä oppilaitoksissa ja yrityksissä. Suom. Mauri Åhlberg. Jyväskylä: PS-kustannus, 2002. ISBN 952-451-057-X.
  • Haapasalo, Lenni: Oppiminen, tieto ja ongelmanratkaisu, Medusa-Software, 2011, Joensuu, Tietämys ongelmanratkaisuprosesseista, s.16-46. ISBN 978-951-97150-3-2
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.