Ikea-efekti
Ikea-efekti eli Ikea-ilmiö on kognitiivinen vinouma, jonka mukaan kuluttaja antaa suhteettoman paljon painoarvoa tuotteelle, jonka rakentamiseen hän on itse osallistunut.[1] Se on nimetty ruotsalaisen Ikea-huonekaluketjun mukaan, joka on tunnettu itse koottavista tuotteistaan.
Ilmiön havaitsivat vuonna 2011 Michael I. Norton (Harvardin kauppakorkeakoulu), Daniel Mochon (Yalen yliopisto) ja Dan Ariely (Duke University). Heidän kokeensa esitti, että itse kokoaminen vaikuttaa kuluttajien mielipiteeseen tuotteen arvosta. Tulosten mukaan kun ihmiset käyttävät omia kykyjään tuotteen rakentamiseen, he arvostavat lopputulosta enemmän kuin täysin valmista tuotetta, vaikka kokoaminen olisi sujunut huonosti.[2]
Ilmiö näkyy myös siinä, että yrityksissä hyväksytään helpommin sen sisällä syntyneet ideat kuin ulkopuolisten esittämät ideat.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Norton, Michael I.; Mochon, Daniel; Ariely, Dan: The IKEA effect: When labor leads to love (pdf) (Arkistoitu verkkoversio) Journal of Consumer Psychology. 22 (3): s. 453–460. 2012. Viitattu 7.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Dibeehi, Qaalfa: Ever Heard of the IKEA Effect? Increasing perceived value while reducing costs (Arkistoitu verkkosivu) 14.3.2013. Beyondphilosophy.com. Viitattu 7.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Vedentam, Shankar: Why You Love That Ikea Table, Even If It's Crooked 6.2.2013. NPR. Viitattu 7.9.2016. (englanniksi)