Itsekorostusvinouma
Itsekorostusvinouma tai itsetehostusvinouma[huom 1] (englannista self-serving bias) on kognitiivinen tai havaitsemiseen liittyvä prosessi, jonka taustalla on tarve ylläpitää ja vahvistaa omaa itsetuntoa tai taipumus nähdä itsensä liian suotuisassa valossa.[1][2] Tämä perustuu käsitykseen, jossa yksilöillä on taipumus selittää omat menestyksensä sisäisillä tekijöillä, kuten kyvyillä tai ponnisteluilla, mutta omat epäonnistumisensa ulkoisilla tekijöillä, kuten huonolla onnella tai epäreiluilla olosuhteilla.[3]
Kun ihmiset hylkäävät negatiivisen palautteen pätevyyden, keskittyvät omiin vahvuuksiinsa ja saavutuksiinsa mutta sivuuttavat omat virheensä ja epäonnistumisensa tai ottavat enemmän kunniaa ryhmän työstä kuin antavat muille jäsenille, he suojelevat itsetuntoaan uhkalta ja loukkaukselta. Nämä kognitiiviset ja havaitsemiseen liittyvät taipumukset ylläpitävät harhoja ja virheitä[4]. Ne myös tyydyttävät itsetunnon tarvetta[4]. Esimerkiksi opiskelija, joka selittää hyvän arvosanan tentissä omalla älykkyydellään ja valmistautumisellaan, mutta huonon arvosanan opettajan huonolla opetustaidolla tai epäreiluilla tenttikysymyksillä, saattaa osoittaa itsekorostusvinoumaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että samanlaisia selityksiä tehdään erilaisissa tilanteissa, kuten työpaikalla,[5] ihmissuhteissa,[6] urheilussa,[7] ja kuluttajapäätöksissä.[8] Sekä motivaatioprosessit (esim. itsensä arvioiminen, itsensä esittäminen muille) että kognitiiviset prosessit (esim. hallintakäsitys, itsetunto) vaikuttavat itsekorostusvinoumaan.[9]
Vinoumassa on sekä kulttuurienvälisiä (esim. individualististen ja kollektivististen kulttuurien erot) sekä erityisiä kliinisiä väestöryhmiä, kuten masentuneita koskevia näkökohtia.[10][11] Suurin osa tutkimuksista, jotka ovat tutkineet sitä, miten ihmiset selittävät omia onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan, ovat kysyneet osallistujilta heidän omia näkemyksiään siitä, mikä vaikutti heidän tuloksiinsa. Nämä näkemykset on saatu joko muuttamalla kokeellisesti tehtävien vaikeutta tai lopputulosta tai kysymällä osallistujilta heidän kokemuksistaan oikeissa elämäntilanteissa.[3] Jotkut nykyaikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin siirtäneet painopistettään fysiologisiin manipulaatioihin, kuten tunteiden herättämiseen ja hermoston aktivoimiseen, yrittääkseen ymmärtää paremmin biologisia mekanismeja, jotka vaikuttavat itsetehostusvinoumaan.[12][13]
Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Asiasta käytetään myös termejä: oman edun vinouma ja oman edun mukainen attribuutiovääristymä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Myers, David G.: Exploring social psychology. seitsemäs laitos. New York: McGraw-Hill Education, 2015. ISBN 9780077825454. (englanniksi)
- ↑ Helkama, Klaus; Myllynimi; Rauni; Liebkind, Karmela et al.: Johdatus sosiaalipsykologiaan. 11.-12, painos, lainaus s. 172: ”Sosiaalista kognitiota käsittelevässä luvussa 8 esitetty oman edun mukainen attribuutiovääristymä eli oman edun vinouma (self-serving attribution bias) on eräs itsetunnon kohentamisen keino. Oman edun vinouma voi toimia kahdella eri tavalla. Vinouma voi palvella itsetuntoa, jolloin haluamme ennen kaikkea…” ja sitaatti s. 158: ”kyseessä on oman edun attribuutiovääristymä (self serving bias): onnistuminen pannaan sisäisten tekijöiden…”. Helsinki: Edita, 2020. ISBN 978-951-37-7798-2.
- ↑ a b Campbell, W. Keith; Sedikides, Constantine: Self-threat magnifies the self-serving bias: A meta-analytic integration. Review of General Psychology, 1999, 3. vsk, nro 1, s. 23–43. doi:10.1037/1089-2680.3.1.23. (englanniksi)
- ↑ a b Forsyth, Donelson R.: Self-Serving Bias. (2. laitos) International Encyclopedia of the Social Sciences, 2008. Detroit: Macmillan Reference USA. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Pal, G.C.: Is there a universal self-serving attribution bias?. Psychological Studies, 2007, 52. vsk, nro 1, s. 85–89. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
- ↑ Campbell, W. Keith; Sedikides, Constantine; Reeder, Glenn D.; Elliot, Andrew J.: Among friends? An examination of friendship and the self-serving bias. British Journal of Social Psychology., 2000, 39. vsk, nro 2, s. 229–239. CiteSeerX 10.1.1.559.7984. PubMed:10907097. doi:1348/014466600164444. (englanniksi)
- ↑ De Michele, Peter E.; Gansneder, Bruce; Solomon, Gloria B.: Success and failure attributions of wrestlers: Further Evidence of the Self-Serving Bias. Journal of Sport Behavior, 1998, 21. vsk, nro 3, s. 242. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Moon, Youngme: Don't Blame the Computer: When Self-Disclosure Moderates the Self-Serving Bias. Journal of Consumer Psychology, 2003, 13. vsk, nro 1, s. 125–137. doi:10.1207/153276603768344843. (englanniksi)
- ↑ Shepperd, James; Malone, Wendi; Sweeny, Kate: Exploring Causes of the Self-serving Bias. Social and Personality Psychology Compass, 2008. doi:10.1111/J.1751-9004.2008.00078.X. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
- ↑ Hooghiemstra, Reggy: East-West Differences in Attributions for Company Performance: A Content Analysis of Japanese and U.S. Corporate Annual Reports. Journal of Cross-Cultural Psychology, 2008, 39. vsk, nro 5, s. 618–629. doi:10.1177/0022022108321309. (englanniksi)
- ↑ Greenberg, Jeff; Pyszczynski, Tom; Burling, John; Tibbs, Karyn: Greenberg, Jeff; Pyszczynski, Tom; Burling, John; Tibbs, Karyn. Personality and Individual Differences, 1992, 13. vsk, nro 9, s. 959–965. doi:10.1016/0191-8869(92)90129-D. (englanniksi)
- ↑ Krusemark, E. A.; Campbell, W. Keith; Clementz, B. A.: Attributions, deception, and event related potentials: An investigation of the self-serving bias. Psychophysiology, 2008, 45. vsk, nro 4, s. 511–515. PubMed:18282197. doi:10.1111/j.1469-8986.2008.00659.x. (englanniksi)
- ↑ Blackwood, NJ; Bentall RP; Fytche DH; Simmons A; Murray RM; Howard RJ.: Self-responsibility and the self-serving bias: an fMRI investigation of causal attributions. NeuroImage, 2003, 20. vsk, nro 2, s. 1076–85. S2CID 37340596. PubMed:14568477. doi:10.1016/s1053-8119(03)00331-8. (englanniksi)