Hallintakäsitys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hallintakäsitys (engl. locus of control) on sosiaalipsykologian käsite, jolla viitataan yksilön käsitykseen omasta kyvystään hallita häneen vaikuttavia tapahtumia. Käsitteen toi julkisuuteen Julian B. Rotter vuonna 1954, ja sillä on ollut huomattava vaikutus persoonallisuustutkimukseen.

Hallintakäsitys voidaan jakaa kahteen osaan: sisäiseen ja ulkoiseen. Yksilöt, joiden sisäinen hallintakäsitys on korkea, uskovat voivansa ohjata tapahtumia ympärillään. Korkean ulkoisen hallintakäsityksen omaavat uskovat esimerkiksi vaikutusvaltaisten ihmisten, kohtalon tai sattuman ohjaavan elämäänsä.

Ne, joiden sisäinen hallintakäsitys on korkea, ohjailevat elämäänsä tehokkaammin, ovat useammin kiinnostuneita poliittisesta vaikuttamisesta ja pyrkivät todennäköisemmin vaikuttamaan muihin ihmisiin verrattuna korkean ulkoisen (tai matalan sisäisen) hallintakäsityksen omaaviin. Sisäisen hallintakäsityksen tyyppi uskoo todennäköisemmin työnsä kantavan hedelmää. He ovat aktiivisempia tilannekohtaisen tiedon hankkimisen suhteen.

Käsitteen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallintakäsitys on Julian B. Rotterin vuonna 1954 julkituoma sosiaalisen oppimisen teoria. Lefcourt (1976) kuvaili koettua hallintakäsitystä (engl. perceived locus of control) seuraavasti: "Koettu käsitys määritellään yleiseksi odotukseksi sisäisistä vahvistuksista ulkoisten sijaan." (Lefcourt 1976, p. 27) Varhainen työ vahvistamisenhallinnan odotuksia (engl. expectancies about control of reinforcement) koskien tehtiin 1950-luvulla Ohion osavaltionyliopistolla. Tätä edelsivät William H. Jamesin tutkimuksen koskien odotusvaihdosten (engl. expectancy shifts) kahta tyyppiä:

  • "tyypillinen odotusvaihdos" (engl. typical expectancy shift), jossa samankaltaisten lopputulosten uskotaan seuraavan onnistumisia tai epäonnistumisia
  • "epätyypillinen odotusvaihdos" (engl. atypical expectancy shift), jossa erilaisten lopputulosten uskotaan seuraavan onnistumisia tai epäonnistumisia.

Tällä kentällä tehty työ sai psykologit arvelemaan, että ihmiset, jotka olivat taipuvaisempia käyttäytymään tyypillisten odotusvaihdosten mukaisesti, olivat niitä jotka todennäköisemmin katsoivat onnistumisiensa olevan omien kykyjensä ansiota — kun taas epätyypillisten odotusvaihdosten mukaisesti käyttäytyvät selittivät onnistumisiaan useammin sattumalla. Tämän perusteella tulkittiin ihmisten jakautuvat niihin, jotka vetoavat kykyihin (sisäinen syy) ja niihin, jotka vetoavat tuuriin (ulkoinen syy).

Vuonna 1966, Rotter julkaisi alaa mullistavan artikkelin "Psychological Monographs" -julkaisussa. Siinä Rotter tiivisti oman ja oppilaidensa, monilta osin aiemmin julkaisemattoman tutkimustyön yli kymmenen vuoden ajalta. Aikainen merkki konseptin sovelluksesta oli Lefcourtin ajatus liittää käsite opittuun avuttomuutteen (engl. learned helplessness).

Hallintakäsitys ja motivaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotter (1975) muistutti sisäisyyden ja ulkoisuuden edustavan kahta ääripäätä. Esimerkiksi vahvan sisäisen hallintakäsityksen omaava opiskelija voi uskoa arvosanojensa olevan oman työnsä tulosta, kun taas vahva ulkoinen hallintakäsitys ajaa uskomaan arvosanojen johtuvan enemmänkin hyvästä tai huonosta tuurista, tai vaikkapa opettajan arvostelutyylistä. Näin ollen vahvan ulkoisen tyypin omaavat näkevät todennäköisesti vähemmän vaivaa onnistumisensa eteen. Tämä viittaa hallintakäsityksen vaikuttavan vahvasti yksilön motivaatioon tavoitteidensa suorittamiseksi, ja korkean sisäisen hallintakäsityksen olevan yhteydessä yksilön suoritustarpeeseen tai saavutusmotivaatioon (N-Ach, need for achievement). Ulkoisen hallintakäsityksen tyypit tapaavat olla stressaantuneempia ja alttiimpia masennukselle. (Benassi, Sweeney & Dufour, 1988)

Hallintakäsityksen mittaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisin kaavake hallintakäsityksen mittaamiseen on Rotterin (1966) yhteensä 29-kohtainen kysely. Tätä edelsi Bialerin 23-kohtainen kaavake vuodelta 1961. Näiden lisäksi on kehitelty muitakin kyselyitä, kuten Likertin psykometriseen asteikkoon pohjautuva W.H. Jamesin kaavake ja The Duttweiler Control Index. Furnham ja Steele (1993) pitivät Duttweilerin asteikkoa kaikkein luotettavimpana aikuisten hallintakäsityksen mittaamiseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]