Saint-Cloud’n palatsi
.png)
Saint-Cloud’n palatsi (ransk. Château de Saint-Cloud) oli Pariisin länsipuolella Saint-Cloud’ssa Seinen rannalla sijainnut kuninkaallinen ja keisarillinen palatsi. Se oli ensimmäisen ja toisen keisarikunnan aikana yksi Ranskan hallitsijan tärkeimmistä residensseistä. Itse palatsi tuhoutui vuonna 1870, mutta sen puutarha on säilynyt ja tunnetaan nykyään puistona nimellä Parc de Saint-Cloud.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan kuningatar Katariina de’ Medici lahjoitti alueen vuonna 1577 italialaiselle Jérôme de Gondille, joka rakennutti paikalle Hôtel d’Aulnay -nimisen huvilan. Ranskan kuningas Henrik III murhattiin täällä vuonna 1589 hänen piirittäessään Pariisia sisällissodan aikana. Gondin suku omisti talon vuoteen 1654, minkä jälkeen se siirtyi pankkiiri Barthélemy Hervartille.[1] Ranskan kuningas Ludvig XIV osti sen vuonna 1658 kesäasunnoksi veljelleen Orléansin herttua Filipille. Rakennus laajennettiin palatsiksi pääosin vuosina 1676–1678 arkkitehti Antoine Le Pautren suunnitelmien mukaan, mutta julkisivuihin tehtiin vielä myöhemmin arkkitehti Jules Hardouin-Mansartin suunnittelemia muutoksia. Maisema-arkkitehti André Le Nôtre suunnitteli palatsin ympärille 460 hehtaarin laajuisen puiston, johon kuului muun muassa suuri keinotekoinen vesiputous grande cascade.[2][1] Palatsin sisustamiseen osallistui taidemaalari Pierre Mignard.[1] Saint-Cloud’n palatsi oli yli sadan vuoden ajan kuninkaallisen Orléansin suvun omistuksessa. Vuonna 1785 kuningas Ludvig XVI osti sen vaimolleen kuningatar Maria Antoinettelle. Arkkitehti Richard Mique suunnitteli palatsille uuden sisustuksen.[2][1]
Ensimmäisen tasavallan aikana kansalliskonventti päätti vuonna 1793, että Saint-Cloud’n palatsia ja puistoa tulisi ylläpitää valtion varoilla kansan käytössä. Napoleon Bonaparten marraskuussa 1799 valtaan nostanut brumairekuun 18. päivän vallankaappaus tapahtui Saint-Cloud’ssa: parlamentin molemmat kamarit oli kutsuttu kokoontumaan palatsin alueella, vanhojen neuvosto Apollon-salissa ja viidensadan neuvosto orangeriassa, jolloin Napoleonia tukeneet sotilaat piirittivät kokousedustajat ja pakottivat heidät hyväksymään vallanvaihdoksen. Vuodesta 1801 Saint-Cloud’n palatsi oli Napoleonin pääasunto. Napoleon julisti siellä keisarikunnan perustetuksi toukokuussa 1804. Myös Napoleonin ja hänen toisen vaimonsa Marie Louisen vihkiäisseremonia vietettiin Saint-Cloud’ssa vuonna 1810. Napoleonin kukistuttua Pariisin antautumissopimus allekirjoitettiin Saint-Cloud’ssa heinäkuussa 1815.[2]
Bourbon-restauraation ja heinäkuun monarkian aikana Saint-Cloud’n palatsi oli kuninkaan käytössä, mutta ei tämän pääasuntona.[1] Kaarle X kuitenkin allekirjoitti siellä vuoden 1830 heinäkuun ordonanssit. Toisen keisarikunnan perustamisen jälkeen Napoleon III palautti palatsin entiseen loistoonsa ja teki siitä yhden virallisista residensseistään, jossa hän vastaanotti korkea-arvoisia vieraita.[2] Hänet julistettiin siellä keisariksi marraskuussa 1852 ja siellä hän myös allekirjoitti sodanjulistuksen Preussille heinäkuussa 1870.[1] Saksalaiset joukot miehittivät palatsin Ranskan–Saksan sodan aikana 19. syyskuuta 1870 ryhtyessään piirittämään Pariisia. Palatsi tuhoutui, kun ranskalaisten läheisestä Mont Valérienin linnakkeesta ampumat palokranaatit sytyttivät sen tuleen 13. lokakuuta 1870. Rauniot purettiin kolmannen tasavallan aikana vuonna 1891, koska ne muistuttivat kukistetusta keisarikunnasta.[2]
Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saint-Cloud’n palatsista ovat säilyneet puutarha ja ulommat rakennukset, joita käyttää nykyään Ecole normale supérieure. Paikalla on myös museo. Puretun palatsin osia myytiin ulkomaille, ja niitä päätyi useisiin muihin rakennuksiin: yksi päätykolmio on Bulgarian entisessä kuninkaallisessa kesäasunnossa Evksinogradissa, pääportaikon reliefikoristeet kuninkaallisessa Laekenin linnassa Belgiassa ja pääsisäänkäynnin ristikkoportti Château de la Puntassa Ajacciossa.[2]
Vuonna 2006 perustettiin yhdistys, joka haluaa rakentaa Saint-Cloud’n palatsin uudelleen. Palatsi rakennettaisiin yksityisen rahoituksen turvin.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Histoire du domaine (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi) Domaine national de Saint-Cloud. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ a b c d e f Domaine national de Saint Cloud – Park and Historical Museum (englanniksi) Napoleon.org. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Philippe Herlin: Journées du patrimoine : faut-il reconstruire les Tuileries ou le Château de Saint-Cloud ? Economie Matin 18.9.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saint-Cloud’n palatsi Wikimedia Commonsissa
- Domaine national de Saint-Cloud (ranskaksi)