Marie Louise

Marie Louise, Ranskan keisarinna, Paulin Guérin François Gérardin mukaan n. 1812

Marie Louisen nimikirjoitus

Marie Louise Itävaltalainen (ransk. Marie-Louise d'Autriche, koko nimeltään Maria Ludovica Leopoldina Franziska Therese Josepha Lucia von Habsburg-Lothringen, myöhemmin Maria Luigia d'Asburgo-Lorena, Duchessa di Parma, Piacenza, e Guastalla); (12. joulukuuta 1791 Wien, Itävallan arkkiherttuakunta – 17. joulukuuta 1847 Parman herttuakunta) oli Itävallan arkkiherttuatar, keisari Napoleon I:n toinen puoliso ja Ranskan keisarinna sekä Parman, Piazencan ja Guastallan herttuatar.

Suku

Arkkiherttuatar Marie Louisen vanhemmat olivat keisari Frans I ja tämän toinen puoliso, serkkuMolempain Sisiliain prinsessa Maria Teresa.

Hänellä oli 11 sisarusta, joista hän oli vanhin lapsi. Vanhin veli Ferdinand I naitettiin Sardinian prinsessa Savoijin Maria Annalle; Maria Josefina Leopoldina avioitui Brasilian keisari Pedro I:n kanssa; Maria Klementina (1798–1881) nai enonsa Salernon prinssi Leopoldon, Molempain Sisiliain kuninkaan Ferdinand I:n pojan; Maria Karolina (1801–1832) nai Saksin kuningas Fredrik August II:n ja Franz Karl avioitui Baijerin prinsessa Sophien kanssa. Hänen isotätinsä Marie Antoinette teloitettiin vuonna 1793 giljotiinilla Ranskan vallankumouksen yhteydessä.

Napoléonin ja Marie Louisen hääseremonia, Georges Rouget 1810

Avioliitto, Ranskan keisarinna

Itävallan keisari Frans I kärsi vakavia tappioita Ranskaa vastaan, jonka jälkeen uusi ulkoministeri Klemens von Metternich ryhtyi voittoisan Ranskan liittolaiseksi. Marie Louise annettiin Metternichin ehdotuksesta puolisoksi ilman laillista perijää olevalle Napoleonille, joka oli myös halukas naimaan Habsburg-sukuun, yhteen Euroopan vanhimmista hallitsijasuvuista, vahvistaakseen valtansa legitimiteettiä. Napoleonin edellinen lapseton avioliitto Joséphine de Beauharnais'n kanssa mitätöitiin tammikuussa 1810 uskonnollisen muotoseikan perusteella. Avioero olisi ollut mahdoton tapa vakaasti katoliselle Frans I:lle.

18-vuotias Marie Louise nai 11. maaliskuuta 1810 Napoleonin (tuolloin 40-vuotias) välittäjän avulla (per procutem), ja liitto vahvistettiin uskonnollisessa vihkiseremoniassa Louvren kappelissa 1. huhtikuuta 1810. Marie Louise synnytti 20. maaliskuuta 1811 pojan, Napoléon François Joseph Charlesin, joka sai Rooman kuninkaan arvonimen. Marie-Louise toimi myös Ranskan sijaishallitsijana huhtikuusta joulukuuhun 1812 Napoleonin Venäjän sotaretken aikana ja huhtikuusta 1813 tammikuuhun 1814 Napoleonin ollessa sotaretkellä Saksassa.

Maanpako

Marie Louise ja poika Napoleon II, Joseph-Boniface Franque 1811

Kun Napoleon luopui kruunusta huhtikuussa 1814, Marie Louise poikineen pakeni Pariisista Blois'n linnaan ja sieltä Wieniin. Pariisin rauhassa, joka allekirjoitettiin 30. huhtikuuta 1814 hän sai pitää keisarillisen arvonimensä ja puhuttelunsa, ja sen lisäksi hän sai Parman, Piacenzan ja Guastallan herttuakunnat perinnöllisiksi omistuksikseen. Hänen tittelikseen tuli Maria-Luigia di Parma.

Hän ei huomioinut Napoleonin pyyntöjä lähteä tämän kanssa maanpakoon Elballe ja oli täysin vieraantunut puolisostaan, kun tämä uhkasi siepata hänet ja viedä Elballe väkisin. Hän lähti hoitamaan terveyttään ja kylpemään Aix-les-Bainsiin, jonka tekosyyllä hän ei lähtenyt Elballe. Tällä matkalla hän tutustui saattajaansa kreivi von Neippergiin, josta tuli hänen rakastajansa. Vuonna 1815 Marie Louise pysyi Itävallassa satapäiväisen keisarikunnan ajan osoittamatta kiinnostusta Napoleonin menestykseen Ranskassa.

Wienin kongressi vuonna 1815 muutti kuitenkin Pariisin rauhan sopimusta, ja Parman herttuakunnasta tehtiin vain henkilökohtainen omistus, jonka hallitsijasta päätettäisiin Marie Louisen kuoleman jälkeen. Vuonna 1817 solmittiin sopimus, joka salli Marie Louisen jättää herttuakunnan Bourbon-suvun jäsenille. Vuonna 1884 päätettiin, että Guastalla periytyisi Modenan herttualle.

Marie Louise, Parman herttuatar, Giovanni Battista Callegari 1835

Parman herttuatar, toinen ja kolmas avioliitto

Napoléon kuoli toukokuussa 1821. Syyskuussa 1821 Marie Louise meni morganaattiseen avioliittoon vuonna 1814 tapaamansa kansleri Adam Adalbertin, kreivi von Neippergin (1775–1829) kanssa, jonka kanssa hänellä oli ollut siitä lähtien suhde ja heille oli syntynyt jo kaksi lasta.

• Albertine, Montenuovon kreivitär (1817–1867), meni naimisiin Fontanellaton kreivin Luigi Sanvitalen kanssa
• Vilhelm Albert, Montenuovon kreivi, Montenuovon prinssi (1819–1895), meni naimisiin kreivitär Juliana Batthyány von Németújvárin kanssa
• Mathilde, Montenuovon kreivitär (1822–1823), kuoli vuoden ikäisenä

Yhdessä he hallitsivat herttuakuntia vapaamielisemmin kuin useimmat muut Italian ruhtinaat, vaikka jotkut asiantuntijat väittävät, että tämä johtui enemmän luonteen heikkoudesta kuin politiikasta. Josef von Werklein, josta tuli Parman ulkoministeri Neippergin kuoleman jälkeen vuonna 1829, harjoitti kuitenkin taantumuksellisempaa politiikkaa, ja vuonna 1831 kapinointi pakotti herttuattaren pakenemaan itävaltalaisen varuskunnan turviin Piacenzaan. Itävaltalaiset palautti hänet valtaan ja hän hallitsi siitä eteenpäin heidän määräystensä mukaisesti.

Herttuatar Maria Luisa n. 1845-1847, dagerrotypia

Vuonna 1832 Marie Louise vieraili vanhimman poikansa, Napoléon II:n eli herttua von Reichstadtin luona, joka oli kuolemassa Wienissä. Helmikuussa 1834 hän solmi toisen morganaattisen avioliiton Charles René, kreivi de Bombelles'n (1784–1856) kanssa.

Perintö

Marie Louise kuoli 56-vuotiaana keuhkopussintulehdukseen Parmassa 17. joulukuuta 1847 ja hänen on haudattu Habsburg-suvun Keisarilliseen hautaholviin Kapusiinikirkkoon Wienissä.

Aiheesta muualla

• Reichstadtin herttuan ja Marie Louisen tuntemattomat kirjeet, Helsingin Sanomat, 18.12.1938, nro 341, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Reichstadtin herttuan ja Marie Louisen tuntemattomat kirjeet II, Helsingin Sanomat, 24.12.1938, nro 347, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot