Sähkömagneettinen kenttä
Sähkömagneettinen kenttä on staattinen sähkö- tai magneettikenttä - (myös sähkömagneetin synnyttämä) tai ajallisesti muuttuva sähkö-, magneetti- tai sähkömagneettinen kenttä.[1]
Sähkökenttä on sähkövarauksen (Gaussin laki sähkökentille) tai ajassa muuttuvan magneettikentän (Faradayn induktiolaki) synnyttämä fysikaalinen kenttä, joka kohdistaa voiman (todellisiin tai kuvitteellisiin) sähkövarauksiin jokaisessa avaruuden pisteessä.
Magneettikenttä syntyy sähkövarausten liikkeen synnyttämästä sähkövirrasta tai sähkökentän muutoksista[2]. Magneetin, magnetoidun kappaleen,maan ja useimpien muiden taivaankappaleiden ympärillä on luontainen magneettikenttä.
Sähkö- ja magneettikentät ovat sähkömagneettisen vuorovaikutuksen ilmentymiä.
Sähkömagneettinen vuorovaikutus pitää kasassa kaikkea materiaa yksittäisestä atomista monimutkaisiin molekyylisidoksiin; sähkömagneettinen kenttä on sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjä. Sähköisesti varautunut hiukkanen hylkii samanmerkkistä varausta muodostamassaan sähkömagneettisessa kentässä ja vetää puoleensa erimerkkistä varausta.[3][4]
Luonnossa esiintyvistä sähkömagneettisista kentistä tunnetuimpia lienevät valon kenttä, Maan magneettikenttä ja Auringon magneettikenttä. Pientaajuisia sähkömagneettisia kenttiä syntyy käytettäessä verkkovirtalaitteita. Radiolähetykset synnyttää lähetysalueelle radiotaajuisen sähkömagneettisen kentän ja mikroaaltouunin toiminta perustuu mikroaaltoalueen (2,4–2,45 gigahertsiä) sähkömagneettiseen kenttään.[5] Sähkömagneettinen spektri kattaa kaiken taajuiset sähkömangneettiset kentät.
Sähkömagneettisten kenttien ja vuorovaikutusten matematiikkaa käsitellään artikkelissa Maxwellin yhtälöt.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coulombin laki
- Gaussin laki
- Kenttä (fysiikka)
- Lorentzin voima
- Maan magneettikenttä
- Magneettikenttä
- Maxwellin yhtälöt
- Superpositio
- Sähkökenttä
- Sähkömagneettinen säteily
- Sähkömagneettinen vuorovaikutus
- Sähkövaraus
- Valo
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sähkömagneettiset kentät Työsuojeluhallinto. Arkistoitu 27.10.2021. Viitattu 28.10.2021.
- ↑ Young & Freedman: ”27.2”, University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 1022. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7. (englanniksi)
- ↑ Jokela, Kari: [http://www.stuk.fi/documents/12547/494524/6_2.pdf Biosähkömagnetiikan fysikaalisia perusteita] Säteilyturvallisuuskeskus (STUK). Arkistoitu 21.1.2021. Viitattu 28.10.2021.
- ↑ Satu Hassi, Jukka Hatakka, Heimo Saarikko: Lukion fysiikka, Sähkö ja magnetismi 1, s. 8. WSOY, 1998. ISBN 951-0-20143-X.
- ↑ Sähkömagneettiset kentät Säteilyturvallisuuskeskus (STUK). Arkistoitu 15.1.2021. Viitattu 28.10.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- STUK; Sähkömagneettiset kentät
- STUK; Ionisoimaton säteily – Sähkömagneettiset kentät
- Työsuojeluhallinto; Sähkömagneettiset kentät