Coulombin laki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Coulombin tutkimuslaitteisto.

Coulombin laki kuvastaa sähköistä voimaa, jonka kaksi pistevarausta kohdistavat toisiinsa.

Ranskalainen Charles Augustin de Coulomb (1736–1806) tutki sähköisesti varattujen kappaleiden vuorovaikutusta, eli niiden välisiä voimia. Vuonna 1784 hän havaitsi tutkimustensa perusteella lainalaisuuden, jota nykyään kutsutaan Coulombin laiksi:

Hiukkasen toiseen hiukkaseen kohdistama sähköinen voima on verrannollinen hiukkasten varausten tuloon ja kääntäen verrannollinen niiden välisen etäisyyden neliöön.[1]

Coulombin lain matemaattinen muotoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matemaattisesti ilmaistuna Coulombin lain mukaan sähköinen voima on skalaarimuodossa

missä on Coulombin vakio, on tyhjiön permittiivisyys ja , kummankin hiukkasen sähkövaraus.

Coulombin lain mukaisen voiman F (Coulombin voiman) suunta on varauksia yhdistävän suoran suuntainen. Samanmerkkiset varaukset hylkivät toisiaan ja erimerkkiset vetävät toisiaan puoleensa. Coulombin laki voidaan esittää myös vektorimuodossa. Tällöin varauksen varaukseen kohdistama voima on yksikkövektorin suuntainen ja se voidaan ilmaista alla olevan yhtälön mukaisesti:

.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Young & Freedman: University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 800. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7. (englanniksi)
  2. Raymond Serway & John Jewett: Physics for Scientists and Engineers, s. 647. Cengage Learning, 2007. ISBN 9780495112440. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lindell, Ismo; Sihvola, Ari: Sähkömagneettinen kenttäteoria 1. Staattiset kentät. Helsinki: Otatieto, 2013. ISBN 978-951-672-354-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]