Sähkömagneetti
Sähkömagneetti on magneetti, joka magnetoidaan sähkövirralla.
Tavallisimmin sähkömagneetin muodostavat rautainen sydän ja sen ympärille käämiksi kierretty sähköjohdin. Rautasydän magnetoituu, kun johtimessa kulkee sähkövirta, mutta virran lakattua sydämeen jää vain heikkoa jäännösmagnetismia.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset todisteet magnetoitumisen ja liikkuvan varauksen välisestä suhteesta havaitsi vuonna 1820 tanskalainen tiedemies Hans Christian Ørsted, joka havaitsi kompassineulan heilahtelun virtajohdon lähellä.
Erilaisia sähkömagneetteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautasydämiset sähkömagneetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikkein tavallisin sähkömagneetin käyttökohde on sähkömekaaniset laitteet. Releet ja sähkömoottorit sisältävät monenlaisia ja -kokoisia sähkömagneetteja. Myös muuntajat ovat eräänlaisia sähkömagneetteja, vaikka ne eivät synnytäkään merkittävää ulkoista magneettikenttää.
Suprajohtava sähkömagneetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sovelluksissa, joissa tarvitaan voimakasta, hyvin vakaata magneettikenttää käytetään usein ilmasydämistä suprajohtavaa magneettia. Suprajohtava magneetti ei kuluta tehoa, vaan sen käämiin syötetty sähkövirta kiertää (periaatteessa) häviöttömästi ja ylläpitää vakaan magneettikentän. Tärkeä suprajohtavien sähkömagneettien käyttöalue on magneettikuvaus.
Käyttökohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lukuisia muitakin käyttötapoja on, mm. metallisten roskien kerääminen tai siirtely.