Sähköinen henkilökortti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sähköinen henkilökortti eli HST-kortti (HST tarkoittaa henkilön sähköistä tunnistamista[1]) on Väestörekisterikeskuksen ylläpitämä sähköinen henkilöllisyystodistus. HST-kortti ja siihen liittyvä PIN-koodi mahdollistavat henkilön luotettavan tunnistuksen tietoverkossa.

Kortti sisältää mikropiirille upotettuna kantajansa salaisen ja julkisen avaimen, jotka mahdollistavat tunnistamisen lisäksi myös digitaalisen allekirjoituksen.

Sähköistä henkilökorttia voi hakea poliisilaitoksilta ja kortti on voimassa 5 vuotta. Voimassa olevia henkilökortteja voi olla vain yksi. Sähköisen henkilökortin myöntää poliisi samoilla perusteilla kuin tavallisen henkilökortin.

Kortin käyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kortin mukana tulevaa PIN1-koodia käytetään palveluihin kirjautumiseen ja PIN2-koodia palveluiden lomakkeiden ja pyyntöjen sähköiseen allekirjoittamiseen. PIN1-koodin pituus tulee olla 4–8 merkkiä ja PIN2-koodin pituus 6–8 merkkiä. Koodit voidaan vaihtaa esimerkiksi fineid.fi sivuilta saatavalla ohjelmalla. PUK-koodia, jolla PIN koodit voidaan vapauttaa, saa kokeilla kymmenen kertaa, minkä jälkeen kortin siru "kuolee" lopullisesti.

Käyttäjämäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuun 2010 loppuun mennessä kansalaisvarmenteita on myönnetty yhteensä 259 000 henkilölle. Heillä oli voimassaolevia kansalaisvarmenteita on 261 800 kappaletta.[2]

Järjestelmän kustannukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio on käyttänyt sähköiseen henkilökorttiin kymmenen vuoden aikana noin 20 miljoonaa euroa. Vuonna 2006 HST-korttia hyödynnettiin verohallinnon ja Kelan palveluissa noin 500 kertaa eli promillessa tapahtumista. Kustannukset yhtä sähköistä allekirjoitus- tai tunnistustapahtumaa kohti olivat tällöin Tietoviikon laskelmien mukaan noin 4 000 euroa.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.2.2013.
  2. Elokuun loppuun mennessä kansalaisvarmenteita oli myönnetty yhteensä 327.300:lle henkilölle 1.9.2010. Viitattu 24.11.2009. (suomeksi)
  3. Toivanen-Visti, Outi: Sähköinen henkilökortti valtion kulutarkkailuun. Tietoviikko, 16.2.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.8.2008.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.