Identiteettivarkaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Identiteettivarkaus tarkoittaa toisen ihmisen henkilötietojen kuten nimen tai henkilötunnuksen eli identiteetin oikeudetonta käyttöä. Usein varas pyrkii tekemään rahanarvoisia sitoumuksia toisen henkilön identiteetin nimissä.[1] Identiteettivarkaudet ovat yleistyneet ja helpottuneet sähköisten tietoverkkojen käytön yleistyessä 2010-luvulla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ei ole minkäänlaista henkilökorttijärjestelmää eikä väestörekisteriä, niitä paljastuu vuosittain miljoonia[2] ja Suomessakin yhä enemmän pikavippien yhteydessä.[3]

Identiteettivarkaus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Identiteettivarkaus tuli rangaistavaksi 4.9.2015 voimaan tulleella lainuudistuksella (368/2015).[4] Rikoksen täyttymiseksi tekijän tulee erehdyttää kolmatta osapuolta ja aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa uhrille. Teosta tuomitaan sakkorangaistus.[5]

Oikeudellisesti identiteettivarkaudessa voi olla kyse myös esimerkiksi väärän henkilötiedon antamisesta viranomaiselle (rikoslain 16 luku), petoksesta (rikoslain 36 luku) tai maksuvälinepetoksesta (rikoslain 37 luku).

  1. ”3.6 Identiteettivarkaudet”, Henkilöllisyyden luomista koskeva hanke, s. 47–48. (Sisäasiainministeriön julkaisuja 32/2010) Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 18.10.2011). (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Introduction to Identity Theft The University of Oklahoma. Arkistoitu 21.1.2020. Viitattu 3.2.2020. (englanniksi)
  3. Saarinen, Juhani: Identiteettivarkaus voi pian olla rikos Helsingin Sanomat. 25.1.2009. Viitattu 3.2.2020.
  4. Salumäki, Tiina: Identiteettivarkaus ei enää pelkkää petkuhuiputusta vaan oikea rikos Yle Uutiset. 28.8.2015. Viitattu 28.8.2015.
  5. Rikoslaki (38 luku 9 a §) Finlex. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.