Risto Isomäki
| Risto Isomäki | |
|---|---|
.JPG) Risto Isomäki, 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. kesäkuuta 1961 Turku |
| Ammatti | kirjailija |
| Puoliso | Jaana Airaksinen |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Kristalliruusu (1991) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Risto Isomäki (s. 8. kesäkuuta 1961 Turku) on suomalainen kansalaisaktivisti ja tieteiskirjailija. Hänen romaaneissaan toistuvat ekologiset ja maailmanlopun teemat.
Isomäen kirjat käsittelevät globalisaatioon ja kehitysmaihin liittyviä kysymyksiä. Hän on toiminut samojen teemojen parissa eri kansalaisjärjestöissä, muun muassa Maan ystävissä, Ympäristö ja kehitys ry:ssä ja Kehitysyhteistyön palvelukeskuksessa.
Hänen aviopuolisonsa on kirjailija, kansalaisaktivisti Jaana Airaksinen[1]. Hän asuu Hangossa[2].
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomäen vanhemmat olivat reumatologian professori Heikki Isomäki ja saksankielen lehtori Marjo Suvanto[3]. Heidän perheensä asui monessa eri paikassa: Turussa, Vetelissä, Kokkolassa ja pitemmän aikaa Heinolassa.[1]
Isomäki on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2008.[4] Hänen pro gradu -työnsä otsikko on Intelligent Life on Earth? The Impact of the New Solar Economy on Communication Networks and Technologies, Including the Search for (and Possibly Communication with) Extraterrestrial Intelligence.[5]
Kehitysyhteistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomäki on ollut mukana useissa kehitysyhteistyöprojekteissa, kuten Pan-afrikkalaisen Green Belt Movementin käynnistämisessä ja Kenian Green Belt Movementin tukemisessa vuosina 1988–2004; aidsin ja pakotetun prostituution torjumisessa Mumbaissa 2001–2010; Afrikan kuivien alueiden ruokaa tuottavien puiden jalostushankkeessa 1996–2007; sekä International Solar Innovations Councilin pilottiprojektiohjelmassa 2018.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gilgamešin tappio (1994) on Kristalliruusu-kokoelman ”Puu”-novellista kehitelty avaruusseikkailu. Isomäki sai European Science Fiction Society palkinnon lupaavimpana tieteiskirjailijana vuonna 1994. Pimeän pilven ritarit (1997) on perinteistä tieteiskirjallisuutta, jossa sadan miljoonan komeetan parvi uhkaa maapalloa 2100-luvulla. Komeettalentäjät yrittävät suojella maapalloa ampumalla ydinohjuksia. Herääminen (2000)[6] on dystopiakuvaus kasvihuoneilmiöstä. Sarasvatin hiekkaa (2005) oli Finlandia-palkintoehdokas ja voitti vuoden 2006 Tähtivaeltaja-palkinnon. Vuonna 2009 Sarasvatin hiekkaa -sarjakuva-albumi voitti Sarjakuva-Finlandian. Samana vuonna Isomäki voitti myös Warelius-palkinnon.
Vuonna 2009 julkaistussa romaanissa Jumalan pikkusormi Egyptiin rakennettua suurta aurinkotuulivoimalaa uhataan terrorilla.[7]
Isomäki suunnittelee Litium 6:lle ja Jumalan pikkusormelle kahtakin jatko-osaa. Hän hahmottelee jännäriä hyvin korkealla lentävistä suihkukoneista, jotka pahentaisivat ilmastonmuutosta.[7]
Teoksessaan Miten Salpausselät syntyivät Isomäki esittää vaihtoehtoista teoriaa Salpausselkien synnystä. Geologian tutkijat ovat kuitenkin suhtautuneet kirjaan varauksellisesti.[8]
Isomäki sanoo olevansa sitoutunut gandhilaisuuteen, millä hän tarkoittaa konfliktien välttämistä tunnistamalla ristiriitojen ydin ja kunnioittamalla vastapuolta.[9]
Näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomäki oli ydinvoiman kannattaja vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuuteen asti. Hänen kriittistä näkemystään vahvistivat Washingtonin ja New Yorkin terrori-iskut 2001, joiden yhteydessä väitettiin, että al-Qaida oli alun perin ajatellut iskuja ydinvoimaloita vastaan. Isomäki voi kuitenkin hyväksyä vähemmän haavoittuvat, maanalaiset ydinlaitokset.[7]
Olkiluoto-3 oli Isomäen mielestä virhe, eikä sitä tulisi ottaa käyttöön lainkaan. Erityisen kummallisena Isomäki pitää sitä, että Olkiluodon kolmas reaktori päätettiin kaavoittaa melkein meren rannalle niinkin myöhään kuin vuonna 2002. Britanniassa ydinvoiman rantarakentamisesta oli silloin keskusteltu jo 30 vuoden ajan. Marraskuussa 2009 Isomäen mukaan olisi ilmiömäisen typerää rakentaa uusia ydinvoimaloita rantaan, koska tutkimusten mukaan merenpinnan ennustetaan nousevan paljon aiempia tietoja enemmän. Isomäki uskoo, että yritykset joutuvat kustantamaan myös nykyisten voimaloiden siirron sisämaahan jossain vaiheessa, jos niiden käyttöä ei lopeteta.[10]
Isomäki on puolustanut julkisesti palmuöljyn viljelyä biopolttoaineiden tuottoon, mitä vastaan etenkin Greenpeace on kampanjoinut.[11]
2015 hän allekirjoitti Paavo Väyrysen kansalaisaloitteen Suomen EMUssa pysymiseen liittyen [12].
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Atorox-palkinto 1992 novellista Puu (julkaistu kirjassa Kristalliruusu, 1991)[13]
- Portti-palkinto suomalaisesta science fiction/fantasiaromaanista 1992: Kristalliruusu [14][15]
- European Science Fiction Associationin Most Promising Science Fiction Writer -palkinto 1994[3]
- Portti-palkinto suomalaisesta science fiction/fantasiaromaanista 1995: Gilgamesin tappio [14][15]
- Portti-palkinto suomalaisesta science fiction/fantasiaromaanista 1998: Pimeän pilven ritarit [14][15]
- Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Tulevaisuuspalkinto 2001[16]
- Finnconin kotimainen kirjailijakunniavieras 2006
- Tähtivaeltaja-palkinto vuonna 2006 romaanille Sarasvatin hiekkaa[4]
- Kiitos kirjasta -mitali vuonna 2006 teoksesta Sarasvatin hiekkaa[17]
- Sarjakuva-Finlandia vuonna 2009 Sarasvatin hiekan sarjakuvaversiolle yhdessä Petri Tolppasen ja Jussi Kaakisen kanssa[4]
- Suomen tietokirjailijat ry:n Warelius-palkinto, 2009
- Suomen tiedetoimittajien liiton tiedeviestintäpalkinto 2013[4]
- Suomen luonnonsuojeluliiton mitali 2018[18]
- Opetus- ja kulttuuriministeriön Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto 2020[19]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tietokirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuluta harkiten – tietoisen kuluttajan opas. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta, 1985.
- Luvassa lämpenevää: Ilmastonmuutos ja sen seuraukset. Helsinki: Suomen luonnonsuojeluliitto, 1996. ISBN 952-9693-12-5.
- Puukirja: Puut osaratkaisuna maailman nälän ja ilmastonmuutosten ongelmiin. Turku: Ympäristö ja kehitys, 1997. ISBN 951-97061-3-5.
- Paljasjalkavallankumous – kymmenen vuotta myöhemmin: Kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnat ja ulkomainen rahoitus Ympäristö ja kehitys ry:n projektiyhteistyön valossa. Turku: Ympäristö ja kehitys, 1999. ISBN 951-97061-6-X.
- Kohti vuotta 1929? Vapaakauppa, työttömyys ja ääriliikkeiden nousu. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat: Maanystävät, 2000. ISBN 951-578-806-4.
- Airaksinen, Jaana & Isomäki, Risto & Laitila, Anastasia: Kohti kestävää maailmaa. Helsinki: Ympäristö ja kehitys: Maan ystävät, 2002.
- The Book of Trees. Other India Press, Pune 2004. (Maneka Gandhin kanssa). Ilmestynyt samana vuonna Intiassa myös hindiksi nimellä Ped Panchayat.
- 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen: Järkevistä vaihtoehdoista hullun tiedemiehen ratkaisuihin. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4151-6.
- Kosminen rakkaus vai suuri saatana: 20 päätöstä ydinvoimasta. Into-pamfletti 21. Helsinki: Like: Into, 2009. ISBN 978-952-01-0368-2.
- Ydinvoima Fukushiman jälkeen. Into-pamfletti 42. Like: Into, 2011. ISBN 978-952-26-4058-1.
- Öljypalmukysymys. Into-pamfletti 48. Like: Into, 2011. ISBN 978-952-26-4093-2.
- Miten Salpausselät syntyivät. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-358-2.
- Meat, milk and climate: Why it is absolutely necessary to reduce the consumption of animal products. Helsinki: Into Kustannus, 2016. ISBN 978-952-264-535-7.
- Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen. Into Kustannus, 2019. ISBN 978-952-351-118-7.
- Mitä koronapandemian jälkeen. Into Kustannus, 2020. ISBN 9789523514195.
- Ruoka, ilmasto ja terveys. Into Kustannus, 2021. ISBN 9789523512658.
- Maailmanparantajan muistelmat. Into Kustannus, 2023. ISBN 9789523930865
Fiktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kristalliruusu. Kirjayhtymä, 1991. ISBN 951-26-3621-2.
- Gilgamešin tappio. Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3924-6.
- Pimeän pilven ritarit. Kirjayhtymä, 1997. ISBN 951-26-4060-0.
- Herääminen. Tammi, 2000. ISBN 951-31-1776-6.
- Sarasvatin hiekkaa. Tammi, 2005. ISBN 951-31-3422-9.
- Con rit. Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6277-1.
- Kurganin varjot. Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-8019-5.
- Viiden meren kansa. Into Kustannus, 2018. ISBN 978-952-264-939-3.
- Vedenpaisumuksen lapset. Into Kustannus, 2020. ISBN 9789523513365.
Lauri Nurmi -sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Litium 6. Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3871-4.
- Jumalan pikkusormi. Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4982-6.
- Haudattu uhka. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 978-951-319-022-4.
- Atlantin Kuningatar. Helsinki: Into Kustannus, 2021. ISBN 9789523516908
- Viimeinen erämaa. Into Kustannus, 2023. ISBN 9789523930759
Sarjakuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tolppanen, Petri & Kaakinen, Jussi: Sarasvatin hiekkaa. Risto Isomäen kirjan pohjalta kirjoittanut Petri Tolppanen ja piirtänyt Jussi Kaakinen. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4322-0.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kirjailija Risto Isomäki: ”Nuorena uskoo olevansa oikeassa – Asiat ovat mustia tai valkoisia" | Eeva www.apu.fi. 21.11.2020. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ a b 60-vuotias | Onnellisen elämän salaisuus on ajatella maailman ja muiden ihmisten etuja enemmän kuin omiaan, sanoo kirjailija Risto Isomäki Helsingin Sanomat. 8.6.2021. Viitattu 18.7.2022.
- ↑ a b Isomäki, Risto www.kirjasampo.fi. Viitattu 1.7.2021.
- ↑ a b c d 60-vuotias | Onnellisen elämän salaisuus on ajatella maailman ja muiden ihmisten etuja enemmmän kuin omiaan, sanoo kirjailija Risto Isomäki Helsingin Sanomat. 8.6.2021. Viitattu 8.6.2021.
- ↑ Risto Isomäki: Intelligent Life on Earth? The Impact of the New Solar Economy on Communication Networks and Technologies, Including the Search for (and Possibly Communication with) Extraterrestrial Intelligence trepo.tuni.fi. 2008.
- ↑ Marjo Kaartinen, Hannu Salmi & Marja Tuominen: Maamme: itsenäisen Suomen kulttuurihistoria, s. 460. Hannu Salmi: Tulevaisuuden Suomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-686-0.
- ↑ a b c Lappalainen, Marja-Liisa: Ekotrilleri ennakoi tulevaa. Ilta-Sanomat, 10.10.2009, s. 38–39.
- ↑ Buchert, Peter: Farbrodern mot strömmen utmanar vetenskapen. Hufvudstadsbladet, 24.5.2015, s. 8–9. (ruotsiksi)
- ↑ Kivipelto, Arja: Risuparta miettii ratkaisuja. Helsingin Sanomat 8.6.2011, s. C 4.
- ↑ Ydinvoimaloita ei pitäisi kaavoittaa rannoille, HS 19.11.2009 B7
- ↑ Risto Isomäki kannattaa palmuöljyn viljelyä Vihreä lanka.
- ↑ http://slate.kapsi.fi/Euroaanestysaloite.html
- ↑ Voittajat www.tsfs.fi. Viitattu 1.7.2021.
- ↑ a b c Portti-palkinto www.anarres.fi. Viitattu 1.7.2021.
- ↑ a b c Portti-palkinto www.kirjasampo.fi. Viitattu 1.7.2021.
- ↑ Tulevaisuuspalkinto TVA:lle sen pitkäjänteisestä työstä tulevaisuudentutkimuksen tietoisuuden ja osaamisen kehittämiseksi-Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia On 9 6 2020 at 10.51: Tulevaisuuspalkinto – Tulevaisuuden tutkimuksen seura tutuseura.fi. Viitattu 8.6.2021.
- ↑ Kiitos kirjasta -palkitut Kirjakauppaliitto. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ Palkitut Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 8.6.2021.
- ↑ Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot jaettiin – elämäntyöpalkinto tietokirjailija Risto Isomäelle Valtioneuvosto. Viitattu 27.11.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Risto Isomäki: Mitä koronapandemian jälkeen Kirjastokaista-video
- Risto Isomäki: Viiden meren kansa Kirjastokaista-video
- Sanojen ajan artikkeli Risto Isomäestä Kirjasampo.fi:ssä.
- Risto Isomäki Kirjasampo.fi:ssä.
- Tarja Hirvasnoro: ”Lihansyönti on suurin jäljellä oleva ilmasto-ongelma”. Kodin Kuvalehti 7/2015.
- Miia Gustafsson: Risto Isomäki: Ydinvoimaan sitoutuminen on katastrofaalista. Yle 17.4.2016.
- Risto Isomäen haastattelu Kehitys-lehdessä 12.12.2023 (Erja-Outi Heino).
| ||||||||||||||||||||||
