Risto Isomäki
| Risto Isomäki | |
|---|---|
.JPG) Risto Isomäki, 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
8. kesäkuuta 1961 Turku |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Kristalliruusu (1991) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Risto Isomäki (s. 8. kesäkuuta 1961 Turku) on suomalainen tieteiskirjailija. Hänen romaaneissaan toistuvat ekologiset ja maailmanlopun teemat. Hänen avopuolisonsa on kirjailija, kansalaisaktivisti Jaana Airaksinen.
Isomäen kirjat käsittelevät globalisaatioon ja kehitysmaihin liittyviä kysymyksiä. Hän on toiminut samojen teemojen parissa eri kansalaisjärjestöissä, muun muassa Maan ystävissä, Ympäristö ja kehitys ry:ssä ja Kehitysyhteistyön palvelukeskuksessa. 2015 hän allekirjoitti Paavo Väyrysen kansalaisaloitteen Suomen EMUssa pysymiseen liittyen. [1]
Sisällysluettelo
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gilgamešin tappio (1994) on Kristalliruusu-kokoelman ”Puu”-novellista kehitelty avaruusseikkailu. Isomäki sai European Science Fiction Society palkinnon lupaavimpana tieteiskirjailijana vuonna 1994. Pimeän pilven ritarit (1997) on perinteistä tieteiskirjallisuutta, jossa sadan miljoonan komeetan parvi uhkaa maapalloa 2100-luvulla. Komeettalentäjät yrittävät suojella maapalloa ampumalla ydinohjuksia. Herääminen (2000) on dystopiakuvaus kasvihuoneilmiöstä. Sarasvatin hiekkaa (2005) oli Finlandia-palkintoehdokas ja voitti vuoden 2006 Tähtivaeltaja-palkinnon. Vuonna 2009 Sarasvatin hiekkaa -sarjakuva-albumi voitti Sarjakuva-Finlandian. Samana vuonna Isomäki voitti myös Warelius-palkinnon.
Vuonna 2009 julkaistussa romaanissa Jumalan pikkusormi Egyptiin rakennettua suurta aurinkotuulivoimalaa uhataan terrorilla.[2]
Isomäki suunnittelee Litium 6:lle ja Jumalan pikkusormelle kahtakin jatko-osaa. Hän hahmottelee jännäriä hyvin korkealla lentävistä suihkukoneista, jotka pahentaisivat ilmastonmuutosta.[2]
Uusimmassa teoksessaan Miten Salpausselät syntyivät Isomäki esittää vaihtoehtoista teoriaa Salpausselkien synnystä. Geologian tutkijat ovat kuitenkin suhtautuneet kirjaan varauksellisesti.[3]
Isomäki sanoo olevansa sitoutunut gandhilaisuuteen, millä hän tarkoittaa konfliktien välttämistä tunnistamalla ristiriitojen ydin ja kunnioittamalla vastapuolta.[4]
Näkemykset ympäristöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomäki oli ydinvoiman kannattaja vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuuteen asti. Hänen kriittistä näkemystään vahvistivat Washingtonin ja New Yorkin terrori-iskut 2001, joiden yhteydessä väitettiin, että al-Qaida oli alun perin ajatellut iskuja ydinvoimaloita vastaan. Isomäki voi kuitenkin hyväksyä vähemmän haavoittuvat, maanalaiset ydinlaitokset.[2]
Olkiluoto-3 oli Isomäen mielestä virhe, eikä sitä tulisi ottaa käyttöön lainkaan. Erityisen kummallisena Isomäki pitää sitä, että Olkiluodon kolmas reaktori päätettiin kaavoittaa melkein meren rannalle niinkin myöhään kuin vuonna 2002. Britanniassa ydinvoiman rantarakentamisesta oli silloin keskusteltu jo 30 vuoden ajan. Marraskuussa 2009 Isomäen mukaan olisi ilmiömäisen typerää rakentaa uusia ydinvoimaloita rantaan, koska tutkimusten mukaan merenpinnan ennustetaan nousevan paljon aiempia tietoja enemmän. Isomäki uskoo, että yritykset joutuvat kustantamaan myös nykyisten voimaloiden siirron sisämaahan jossain vaiheessa, jos niiden käyttöä ei lopeteta.[5]
Isomäki on puolustanut julkisesti palmuöljyn viljelyä biopolttoaineiden tuottoon, mitä vastaan etenkin Greenpeace on kampanjoinut.[6]
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finnconin kotimainen kirjailijakunniavieras 2006
- Suomen tietokirjailijat ry:n Warelius-palkinto, 2009
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kristalliruusu. Kirjayhtymä, 1991. ISBN 951-26-3621-2.
- Gilgamešin tappio. Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3924-6.
- Luvassa lämpenevää: Ilmastonmuutos ja sen seuraukset. Helsinki: Suomen luonnonsuojeluliitto, 1996. ISBN 952-9693-12-5.
- Pimeän pilven ritarit. Kirjayhtymä, 1997. ISBN 951-26-3924-6.
- Puukirja: Puut osaratkaisuna maailman nälän ja ilmastonmuutosten ongelmiin. Turku: Ympäristö ja kehitys, 1997. ISBN 951-97061-3-5.
- Paljasjalkavallankumous – kymmenen vuotta myöhemmin: Kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnat ja ulkomainen rahoitus Ympäristö ja kehitys ry:n projektiyhteistyön valossa. Turku: Ympäristö ja kehitys, 1999. ISBN 951-97061-6-X.
- Herääminen. Tammi, 2000. ISBN 951-31-1776-6.
- Kohti vuotta 1929? Vapaakauppa, työttömyys ja ääriliikkeiden nousu. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat: Maanystävät, 2000. ISBN 951-578-806-4.
- Airaksinen, Jaana & Isomäki, Risto & Laitila, Anastasia: Kohti kestävää maailmaa. Helsinki: Ympäristö ja kehitys: Maan ystävät, 2002.
- The Book of Trees. Other India Press, Pune 2004. (Maneka Gandhin kanssa). Ilmestynyt samana vuonna Intiassa myös hindiksi nimellä Ped Panchayat.
- Sarasvatin hiekkaa. Tammi, 2005. ISBN 951-31-3422-9.
- Litium 6. Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3871-4.
- 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen: Järkevistä vaihtoehdoista hullun tiedemiehen ratkaisuihin. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4151-6.
- Jumalan pikkusormi. Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4982-6.
- Kosminen rakkaus vai suuri saatana: 20 päätöstä ydinvoimasta. Into-pamfletti 21. Helsinki: Like: Into, 2009. ISBN 978-952-01-0368-2.
- Con rit. Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6277-1.
- Ydinvoima Fukushiman jälkeen. Into-pamfletti 42. Like: Into, 2011. ISBN 978-952-26-4058-1.
- Öljypalmukysymys. Into-pamfletti 48. Like: Into, 2011. ISBN 978-952-26-4093-2.
- Kurganin varjot. Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-8019-5.
- Miten salpausselät syntyivät. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-358-2.
- Haudattu uhka. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 978-951-319-022-4.
Sarjakuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tolppanen, Petri & Kaakinen, Jussi: Sarasvatin hiekkaa. Risto Isomäen kirjan pohjalta kirjoittanut Petri Tolppanen ja piirtänyt Jussi Kaakinen. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4322-0.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://slate.kapsi.fi/Euroaanestysaloite.html
- ↑ a b c Lappalainen, Marja-Liisa: Ekotrilleri ennakoi tulevaa. Ilta-Sanomat, 10.10.2009, s. 38–39.
- ↑ Buchert, Peter: Farbrodern mot strömmen utmanar vetenskapen. Hufvudstadsbladet, 24.5.2015, s. 8–9. (ruotsiksi)
- ↑ Kivipelto, Arja: Risuparta miettii ratkaisuja. Helsingin Sanomat 8.6.2011, s. C 4.
- ↑ Ydinvoimaloita ei pitäisi kaavoittaa rannoille, HS 19.11.2009 B7
- ↑ Risto Isomäki kannattaa palmuöljyn viljelyä Vihreä lanka.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Risto Isomäki: Viiden meren kansa Kirjastokaista-video
- Sanojen ajan artikkeli Risto Isomäestä Kirjasampo.fi:ssä.
- Risto Isomäki Kirjasampo.fi:ssä.
- Tarja Hirvasnoro: ”Lihansyönti on suurin jäljellä oleva ilmasto-ongelma”. Kodin Kuvalehti 7/2015.
- Miia Gustafsson: Risto Isomäki: Ydinvoimaan sitoutuminen on katastrofaalista. Yle 17.4.2016.
