Remonttiryhmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Remonttiryhmä r.p.


Puolueen tunnuskasvi oli särmäkuisma[1][2]

Perustettu 1998
Lopetti 2001
Äänenkannattaja Oikeat Uutiset (1999–2001)
Jäsenmäärä 179 (2000)
Naisjärjestö Naisremmi
Kotisivu www.remmi.net

Remonttiryhmä oli suomalainen vuosina 1998–2001 toiminut puolue. Puoluetta johti Risto Kuisma, joka oli ryhmän ainoa kansanedustaja ja presidenttiehdokas vaaleissa 2000.[3]

Remonttiryhmän äänenkannattaja oli Oikeat Uutiset (ISSN 1456-8004), joka ilmestyi 4–5 kertaa vuodessa vuosina 1999–2001. Puolueen kotisivut olivat osoitteessa remmi.net. Remonttiryhmä kutsui osastojaan remmeiksi[4]. Remonttiryhmän varapuheenjohtaja oli Matti Nokela ja puoluesihteeri Tuija Kuisma.[5] Nokela oli myös Kuisman vaalipäällikkö sekä puolueen eduskuntaryhmän sihteeri.[6][7][1] Remonttiryhmän naisia (NaisREMmi) johti aluksi Terttu Savola,[8] ja myöhemmin Maija Lehtonen.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Remonttiryhmän eduskuntaryhmä syntyi maaliskuussa 1998, kun Kuisma erosi nuorsuomalaisten ryhmästä, jonne hän vuotta aiemmin oli siirtynyt SDP:stä.[10] Tämän jälkeen Kuisma kannattajineen alkoi rakentaa puolueorganisaatiota edellisvaaleissa kunnostautuneen tukiryhmänsä pohjalta.[11][1] Puoluerekisteriin ryhmä merkittiin saman vuoden heinäkuussa.[12] Ensimmäinen puoluekokous pidettiin lokakuun 1998 alussa Helsingissä. Noin sata järjestön jäsentä kerännyt kokous hyväksyi puolueen ensimmäisen yleisohjelman.[13]

Remonttiryhmä poistettiin rekisteristä sen omasta pyynnöstä vuodenvaihteessa 2001–2002,[12] jolloin myös eduskuntaryhmä lopetti Kuisman siirryttyä SDP:hen.[10] Lakkauttaminen kävi ajankohtaiseksi kehnosti menneiden kunnallisvaalien jälkeen. Jäsenten aktiivisuus alkoi laskea ja Kuisma arvioi, ettei Remonttiryhmällä ollut mahdollisuuksia tai resursseja nousta merkittävämmäksi poliitti­seksi voimaksi. Hän kehotti myös kannattajiaan siirtymään SDP:hen. Päätös lopettamisesta tehtiin maaliskuun 2001 puoluekokouksessa.[14][15] Lakkauttamisesta tiesi ennen kokousta vain puolueen työvaliokunta. Vuoden 2000 lopussa Remonttiryhmän jäsenmaksun oli maksanut 179 kansalaista.[16]

Remonttiryhmän sääntöjen mukaan puoluehallitus saattoi erottaa jäsenen, jos tämän katsottiin syyllistyneen järjestöä vahingoittaneeseen toimintaan. Sääntöön turvauduttiin useamman kerran, kun puheenjohtaja Kuisman valta-asema oli uhattuna.[17]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Remonttiryhmä ei halunnut asettaa itseään perinteiselle oikeisto–vasemmisto-akselille, vaan se korosti olevansa jaon ulkopuolella ja sitoutumaton suhteessa muihin puolueisiin. Puolue vaati tuloveron poistoa eikä se kannattanut minkään veron nostoa. Ryhmä halusi myös poistaa yritys- ja muut tuet. Hyvinvointivaltion sijaan puolue arvosti ihmisten ja perheiden sekä yhdistysten ja kylien varaan rakentuvaa yhteiskuntaa. Sosiaalitukien tilalle Remonttiryhmä tarjosi työtä.[13]

Lisäksi puolue suhtautui kielteisesti pakolaisiin[18]. Puheenjohtaja Kuisma itse oli todennut että hänen yritys oli täyttää Suomen poliittiseen liikkumatilaan Le Penin mittaisen aukon[19].

Remonttiryhmä kannatti Suomen liittymistä Natoon.[13]

Vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulokset
Eduskuntavaalit
Vuosi Edustajat Äänet
1999 1 28 549 1,06 %
Kunnallisvaalit
Vuosi Valtuutetut Äänet
2000 5 2 119 0,10 %
Presidentinvaalit
Vuosi Ehdokas Äänet
2000 Risto Kuisma 16 943 0,55 %

Eduskuntavaaleissa 1999 puolue kampanjoi otsikolla "Remonttiryhmä tuo kevään kansalle". Kampanja-avauksen yhteydessä järjestettiin Eduskuntatalon edessä mielenosoitus autoveron alentamiseksi.[20] Remonttiryhmä sai yhden kansanedustajan Uudenmaan vaalipiiristä, jossa kannatus oli 2,8 prosenttia. Puolueella oli yhteensä 83 ehdokasta ja lista jokaisessa manner-Suomen vaalipiirissä, mutta Uuttamaata ja Oulua (1,6 %) lukuun ottamatta kannatus jäi alle prosentin.[21] Remonttiryhmä teki vaaliliittoja KIPU:n, PS:n, SEP:n, SKL:n, VSL:n,[22] liberaalien ja nuorsuomalaisten[23] kanssa.

Eduskuntavaalien jälkeen puolue jakaantui. Kolme puoluehallituksen jäsentä torjui Kuisman asettamisen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2000 vaaleissa, jolloin Kuisman johtama hallituksen enemmistö erotti näistä kaksi (Uolevi Mattila ja Terttu Savola) puolueesta. Erotetut olisivat halunneet alistaa päätöksen puoluekokouksen päätettäväksi. Välejä hiersi myös puolueen ehdokkaiden eduskuntavaaleja varten allekirjoittama takaussopimus, jolla sitouduttiin korvaamaan kulut yhteisvastuullisesti, mikäli puolue olisi jäänyt ilman kansanedustajaa ja puoluetukea. Mattilan ja Savolan mukaan Kuisma uhkasi lähteä puolueesta tuet mukanaan, jolloin vaalikulut olisivat jääneet muiden maksettaviksi. Myöhemmin puolueesta ja sen hallituksesta erosi vielä (kokouksesta poissa ollut) Helsingin piirin puheenjohtaja Jukka-Pekka Vuorikoski, joka kritisoi etenkin puoluedemokratian puutetta ja johtajan maahanmuuttajavastaisia kannanottoja.[24]

Remonttiryhmän puoluekokous asetti Kuisman lopulta ehdokkaaksi yksimielisesti toukokuussa 1999. Ehdokkuutta vastustaneet oli tätä ennen erotettu tai he olivat eronneet puolueesta. Kokouksen alla kahdeksan puolueen hallituksen (entistä) jäsentä tai varajäsentä allekirjoitti kirjeen, jossa Kuismaa kritisoitiin itsevaltaisuudesta. Kuisma tulkitsi kirjeen solvaavaksi ja hän piti vastustajiaan katkeroituneina. Hän väitti myös saaneensa näiltä tappouhkauksia.[17] Viisitoista remonttiryhmäläistä teki kokouksesta tutkintapyynnön.[25] Presidentinvaaleissa Kuisma keräsi ehdokkaista vähiten ääniä. Ehdokkaan kampanja-avustajana toimi tiedottaja Dave Liebkind. Kuisma kampanjoi tunnuksilla ”Risto Kuisma – tosi suomalainen” ja ”Vahva presidentti puoluevallan vastapainoksi”.[26]

Kunnallisvaaleissa 2000 Remonttiryhmä asetti ehdokkaita 17 kunnassa ja se sai yhteensä viisi valtuutettua viiteen kunnanvaltuustoon (Hyvinkää, Järvenpää, Muhos, Pornainen, Uusikaupunki). Eniten ääniä puolue sai Hyvinkäällä (473) ja suurimman ääniosuuden Pornaisilla (6,6 %).[27] Järvenpäässä valtuustoon nousi Tomi Riihimäki,[28] joka Remonttiryhmän lakkauttamisen jälkeen toimi Liberaalien puheenjohtajana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Remonttiryhmän historiasta (Remonttiryhmä 2001)
  2. Rohtokasvi Kuisman tunnukseksi (Helsingin Sanomat 3.10.1998)
  3. Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 217. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
  4. Remmien yhdyshenkilöitä/puheenjohtajia/remmien verkosto-sivuja (Remonttiryhmä 2000)
  5. Remonttiryhmän hallitus (valittu 29.4.2000); Remonttiryhmän hallitus (valittu 3.3.2001)
  6. Matti Nokela täytti 50 vuotta (Oikeat Uutiset 3/2001)
  7. Matti Nokelan fiilikset (Oikeat Uutiset 1/2001)
  8. Remonttiryhmä perusti naisjärjestön (Helsingin Sanomat 21.10.1998)
  9. Oikeat Uutiset 3/99
  10. a b Risto Kuisma Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  11. Kuisma eroaa nusuista - toinen loikka vuoden aikana (Verkkouutiset 13.3.1998)
  12. a b Partier som införts och avförts ur partiregister (Justitieministeriet 22.8.2005)
  13. a b c Kuisman mukaan meno muuttuu jos remonttiryhmä äänestetään valtaan (Turun Sanomat 3.10.1998)
  14. Vuosikokous yksimielisesti lopettamisen taakse (Oikeat Uutiset 1/2001)
  15. Remonttiryhmä lopetti (Oikeat Uutiset 1/2001)
  16. Remonttiryhmä lopettaa toimintansa (MTV3 3.3.2001)
  17. a b Kuisma yksimielisesti Remonttiryhmän presidenttiehdokkaaksi (Verkkouutiset 29.5.1999)
  18. Särmikäs kuisma karkottaa paholaisetkin Kotimaa. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.9.2018.
  19. Tuomioja, Erkki: ”Vuosi 1998”, Erkki Tuomioja poliittiset päiväkirjat 1998-2000, s. 78. Keskiviikko 6.toukokuuta 1998. Helsinki: Tammi, 2018. ISBN 978-951-31-9852-7.
  20. Remonttiryhmä avasi vaalikampanjansa - "Remonttiryhmä tuo kevään kansalle" (Verkkouutiset 29.1.1999)
  21. Puolueiden äänimäärät, hylätyt liput ja ennakolta äänestäneet vaalipiireittäin 1999 (Tilastokeskus 1999); Ehdokkaiden lukumäärä sukupuolen mukaan puolueittain ja vaalipiireittäin 1999 (Tilastokeskus 1999); Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa (Tilastokeskus 1999)
  22. Kaiken maailman liittoja (Helsingin Sanomat 16.2.1999)
  23. Varsinais-Suomen vaalipiiri (Helsingin Sanomat 8.3.1999)
  24. Pete Pakarinen: Kuisma remontoi puoluettaan (Verkkouutiset 7.5.1999)
  25. Remonttiryhmän puoluekokous johti tutkintapyyntöön (Helsingin Sanomat 6.6.1999)
  26. Remonttiryhmä NYT (Remonttiryhmä 1999)
  27. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976–2017 (Tilastokeskus 2017)
  28. Kunnallisvaalit 2000 / Järvenpää / valitut (Oikeusministeriö 13.11.2000)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]