Reijo Pitkäranta

Reijo Veikko Iisak Pitkäranta (11. joulukuuta 1945 Ilmajoki – 23. syyskuuta 2026 Helsinki) oli suomalainen Helsingin yliopiston latinan kielen dosentti. Hän tuli tunnetuksi Yleisradion latinankielisistä uutisista Nuntii Latini, joita hän toimitti vuosina 1989–2019 Jyväskylän yliopiston emeritusprofessori Tuomo Pekkasen kanssa.

Opiskelu ja työura

Pitkäranta kirjoitti ylioppilaaksi Seinäjoen lyseosta vuonna 1964. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1970 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1973. Filosofian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1978.

Hän aloitti akateemisen työuransa Helsingin yliopiston Rooman kirjallisuuden assistenttina vuonna 1970 ja sen jälkeen työskenteli Helsingin yliopistossa latinanopetuksen eri tehtävissä, lukuun ottamatta yhden vuoden kestänyttä professorin viransijaisuutta Åbo Akademissa 1980-luvulla. Vuodesta 1979 hän oli latinan kielen dosentti ja vuodesta 1992 yliopistonlehtori.

Pitkäranta oli Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston latinan kielen dosentti sekä Åbo Akademin klassillisen filologian dosentti. Lisäksi hän oli Rooman kansainvälisen latinan kielen akatemian jäsen.

Tutkimustyö

Pitkäranta tutki latinankielisiä piirtokirjoituksia. Opiskeluaikanaan hän tutki keisari Neron aikaisia piirtokirjoituksia Suomen Rooman-instituutissa ja oli mukana työryhmässä, joka luovutti professori Veikko Väänäsen johdolla muun muassa paavi Paavali VI:lle työryhmän raportin. Suomessa hän johti työryhmää, joka tutki Suomen kirkkojen ja hautausmaiden latinankielisiä piirtokirjoituksia. Tutkimuksen tuloksena julkaistiin vuonna 2004 kirja Suomen kirkkojen latina – piirtokirjoitukset kirkoissa, kellotapuleissa ja hautausmailla.

Tieteen popularisoija

Pitkäranta ansioitui tieteen yleistajuistajana. Hän piti yleistajuistamista tärkeänä ja yliopiston tehtäviin kuuluvana opetuksen ja tutkimuksen ohella: ”Tiedettä on tehtävä ymmärrettäväksi yleisöä varten”. Latinankielisillä uutisilla ja Nykylatinan sanakirjalla (yhdessä Tuomo Pekkasen kanssa) sekä Lääketieteen latina–suomi–latina-sanakirjalla (yhdessä Laura Mikkosen kanssa) hän halusi osoittaa, että latina ei ole kuollut kieli, vaan se on käyttökelpoinen nykypäivänäkin, vaikka kukaan ei puhu sitä äidinkielenään. Nykylatinan sanakirjassa on vastineet muun muassa sellaisille nykysanoille kuin etätyö, isyysloma, ilmastonmuutos ja lintuinfluenssa. Myös avaruusalukselle ja tietokoneelle on olemassa latinankielinen vastine.

Monet klassisen latinan sanat ovat sellaisenaan käyttökelpoisia nykykielessäkin. Tästä on esimerkkinä salutatorium. Se tarkoitti 500-luvulla paikkaa, jossa vaihdettiin tervehdyksiä. Nykylatinassa sana tarkoittaa edustustilaa. Latinan kielen käyttöä ei valvo mikään virallinen kieliakatemia, joka antaisi säännöksiä siitä miten latinaa pitäisi käyttää. Nuntii Latini -ohjelmalla oli kuitenkin paljon kuuntelijoita ympäri maailmaa ja sanojen uudiskäyttö oli alttiina heidän ja muiden latinan harrastajien arvostelulle. Tämä on asettanut haasteita uusien sanojen keksijöille ja vanhojen sanojen uusiokäyttäjille.

Muu toiminta

Pitkäranta oli mukana monessa alan järjestössä, joissa hänellä oli myös luottamustehtäviä. Vuodesta 1997 hän oli ylioppilastutkintolautakunnan latinan jaoston puheenjohtajana. Ansioistaan innostavana opettajana ja tieteen popularisoijana Yliopistonlehtorien liitto valitsi hänet Vuoden yliopistonlehtoriksi vuonna 2009. Vuonna 1988 Pitkäranta sai Suomen Leijonan Ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkin.

Julkaisuja

• Studien zum Latein des Victor Vitensis, 1978 (väitöskirja)
• Latina medicorum, Latinaa lääkäreille, Gaudeamus, 1981
• Suomi—latina—suomi-sanakirja (Lexicon Finnico–Latino–Finnicum), WSOY, 2001
• Nykylatinan sanakirja: suomi-latina-suomi = Lexicon hodiernae latinitatis: finno-latino-finnicum / Tuomo Pekkanen & Reijo Pitkäranta, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006
• Pitkäranta, Reijo: Suomen kirkkojen latina: piirtokirjoitukset kirkoissa, kellotapuleissa ja hautausmailla. (EFIL – Ecclesiarum Finlandiae Inscriptiones Latinae) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-627-7

Lisäksi hän julkaisi erilaisia tieteellisiä julkaisuja.

Aiheesta muualla

• Latinako kuollut? Yliopisto 8/2002.
• Kirsti Sintonen: Latinaa elävästi opiskelijoille ja eetteriin. Acatiimi 4/2009.