Real Betis Balompié

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Real Betis
Koko nimi Real Betis Balompié, SAD
Lempinimet Béticos, Los Verdiblancos
Perustettu 12. syyskuuta 1907
Kaupunki Sevilla, Espanja
Kenttä Estadio Benito Villamarín
– kapasiteetti 60 720
Sarja Primera División
Sarjataso Espanjan korkein sarjataso
Värit          
Puheenjohtaja Espanja Ángel Haro
Päävalmentaja Chile Manuel Pellegrini
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Real Betis Balompié on vuonna 1907 perustettu Espanjan Sevillasta kotoisin oleva jalkapalloseura. Sen edustusjoukkue pelaa Espanjan korkeimmalla sarjatasolla Primera Divisiónissa. Seuran kotistadion on 52 700 -paikkainen Estadio Benito Villamarín, joka on nimetty seuran entisen puheenjohtajan Benito Villamarínin mukaan. Seuran kotivärit ovat vihreä ja valkoinen.

Vuonna 1907 joukko teknillisen koulun oppilaita päätti perustaa jalkapalloseuran. Seuran nimeksi tuli Sevilla Balompié, ja peliasu oli aluksi sinivalkoinen. Seuran ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Juan del Castillo Ochoa. Seuran nimi vaihtui alkuaikoina taajaan; vuonna 1908 seuran nimeksi tuli Atlético Hispalense, ja myöhemmin samana vuonna Bética Hispalense.

Vuonna 1909 paikalliskilpailija Sevilla FC joutui keskinäisten erimielisyyksien kynsiin seurajohdon kieltäytyessä palkkaamasta työväenluokkaan kuulunutta pelaajaa. Johtokunnan jäsen Eladio García de la Borbolla päätti tämän takia jättää Sevilla FC:n, ja perustaa oman seuran, jossa sosiaalisella syrjinnällä ei tulisi olemaan sijaa. Näin syntyi Betis FC, joka vuonna 1914 fuusioitui Bética Hispalensen kanssa. Toisaalta on väitetty, että syntytausta olisi johtunut suhtautumisesta ammattilaisuuteen, eikä luokkaeroihin. Betisin syntymävuodeksi lasketaan kuitenkin 1907 eikä fuusion tai Betis FC:n perustamisvuotta. Näin ollen Real Betis juhli 100-vuotista taivaltaan, centenariota, vuonna 2007. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä Espanjan silloinen kuningas Alfonso XIII antoi seuralle oikeuden käyttää etuliitettä Real (kuninkaallinen). Tämän kuningashuoneen suosion on arveltu auttaneen seuraa sen vaikealla alkutaipaleella.

Ennen Espanjan liigan perustamista vuonna 1928 Betis otteli lähinnä Andalusian-mestaruudesta. Siinä se oli enimmäkseen jäljessä paikalliskilpailijastaan Sevilla FC:stä. Ainoan Andalusian-mestaruutensa Betis otti vuonna 1928.[1]

1930-luvulle tultaessa Real Betis oli kuitenkin ohittanut kehityksessä Sevilla FC:n. Kansallinen sarjajärjestelmä perustettiin vuonna 1928, ja joukkue pelasi useana vuonna toiseksi korkeimman sarjatason Segunda Divisiónin kärkikahinoissa. Sarjanousu tapahtui lopulta vuonna 1932, ja Real Betis oli ensimmäinen andalusialainen joukkue pääsarjassa. Kolme vuotta myöhemmin Real Betis otti historiansa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan mestaruutensa. Joukkuetta valmensi tuolloin irlantilainen Patrick O'Connell ja sen profiilipelaajia olivat muiden muassa Urguiaga ja Jaro. Mestaruuden jälkeen alkoi kuitenkin surullinen vaihe, kun Espanjan sisällissota käytännössä tuhosi 30-luvun mestaruusjoukkueen. Betis oli hyvissä väleissä ennen sotaa hallinneiden tasavaltalaisten kanssa, kun taas valtaan nousseen Francon hallinnon suosikkijoukkue oli Sevilla FC. Sisällissodan aikaan Betisin stadion takavarikoitiin italialaisten joukkojen harjoituskentäksi, ja sodan jälkeen Betis putosi alasarjoihin, aina Tercera Divisióniin saakka. Samalla Sevilla FC menestyi erinomaisesti. Näihin aikoihin Betisin kannattajien keskuudessa versoi senecalainen Manque pierda -ideologia, jonka mukaan seuraa kannatetaan, vaikka se pelaisi huonostikin. Vuonna 1954 seura lopulta nousi Segunda Divisióniin, ja vuonna 1958 vihdoin takaisin pääsarjaan.

Sarjanousun jälkeen Betis nousi uuteen kukoistukseensa. Seuran puheenjohtaja Benito Villamarín hankki seuralle uuden stadionin, ja tuon aikakauden Betisin on sanottu nauttineen koko Espanjan suosiota. Kentällä tapahtumia johti Luis del Sol, joka vuonna 1960 lähti Real Madridiin ja kahta vuotta myöhemmin Juventukseen, Italiaan. 1960-luvun alun kukoistus jäi kuitenkin melko lyhytaikaiseksi, ja presidentti Villamarínin kuoltua vuonna 1966 Betis putosi sarjaporrasta alemmaksi. Tästä seurasi kausi niin sanottuna hissijoukkueena: Tuolloin Betis vaihtoi sarjatasoaan Primeran ja Segundan välillä taajaan. Vuonna 1974 Betis kuitenkin nousi liigaan, ja voitti kolme vuotta myöhemmin ensi kerran Espanjan cupin, Copa del Reyn.

1990-luvulta lähtien Betisin menestys on ollut vaihtelevaa. Joukkueeseen on hankittu tähtipelaajia kuten Denílson, Finidi George ja Robert Jarni, mutta silti Betis on välillä ollut sarjataulukon hännillä. Vuonna 2005 Betis voitti Espanjan cupin, ja sijoituttuaan liigassa neljänneksi se pääsi pelaamaan Mestarien liigaan kaudella 2005–2006. Betis venyi eurokentillä hienoihin suorituksiin kuten voittoon Chelseasta, mutta kotimaan sarjassa menestys oli heikko ja sarjapaikka säilyi vain täpärästi. Kaudet 2006–2007 ja 2007–2008 olivat joukkueelle myös vaikeita ja joukkue taisteli sarjasta putoamista vastaan. Joukkueessa on nähty useita valmentajia ja monet pelaajahankinnoista eivät ole onnistuneet odotetulla tavalla. Tämä johti kasvavaan kritiikkiin kannattajien taholta seurajohtoa vastaan. Kesällä 2008 seuran omistaja Manuel Ruíz de Lopera ilmoitti myyvänsä seuran osakkeet ryhmälle kiinteistöalan liikemiehiä. Kaudella 2008–2009 Betis lopulta hävisi putoamistaistelun ja putosi Segundaan.[2]

Tilanne 31. elokuuta 2024.[3]
Maalivahdit
01 Portugali Rui Silva
13 Espanja Adrián
25 Espanja Fran Vieites
Puolustajat
02 Espanja Héctor Bellerín
03 Espanja Diego Llorente
05 Espanja Marc Bartra (c)
06 Brasilia Natan
12 Sveitsi0 Ricardo Rodríguez
15 Ranska Romain Perraud
23 Senegal Youssouf Sabaly
24 Espanja Aitor Ruibal
Keskikenttäpelaajat
04 Yhdysvallat Johnny Cardoso
14 Portugali William Carvalho
16 Espanja Sergi Altimira
18 Espanja Pablo Fornals
20 Argentiina Giovani Lo Celso
21 Espanja Marc Roca
22 Espanja Isco
Hyökkääjät
07 Espanja Juanmi
08 Brasilia Vitor Roque
09 Argentiina Chimy Ávila
10 Marokko Abde Ezzalzouli
11 Kongon demokraattinen tasavalta Cédric Bakambu
19 Espanja Iker Losada

Entisiä pelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1911–1914 Manuel Ramos Asensio
  • 1914 Herbert Richard Jones
  • 1914–1915 Manuel Ramos Asensio
  • 1916 Herbert Richard Jones
  • 1917 J. P. Bryce
  • 1918 Carmelo Navarro
  • 1918 Basilio Clemente
  • 1920 Salvador Llinat
  • 1922 Andrés Aranda
  • 1923 Ramón Porlan y Merlo
  • 1924 Alberto Álvarez
  • 1925 Carlos Castañeda
  • 1927–1930 Juan Armet "Kinké"
  • 1930–1932 Emilio Sampere
  • 1932–1933 Patrick O'Connell
  • 1933–1934 Patrick O'Connell
  • 1934–1935 Patrick O'Connell
  • 1935–1936 Patrick O'Connell
  • 1939–1940 Andrés Aranda
  • 1940–1941 Patrick O'Connell
  • 1941–1942 Patrick O'Connell
  • 1942–1943 Baragaño, Francisco Gómez
  • 1943–1944 Andrés Aranda
  • 1944–1945 Pedro Solé, Andrés Aranda
  • 1945–1946 Andrés Aranda, Patrick O'Connell
  • 1946–1947 Patrick O'Connell, José Suárez "Peral"
  • 1947–1948 José Quirante
  • 1948–1949 José Suárez "Peral"
  • 1949–1950 Andrés Aranda
  • 1950–1951 Andrés Aranda
  • 1951–1952 Andrés Aranda
  • 1952–1953 Manuel Olivares
  • 1953–1954 Francisco Gómez
  • 1954–1955 Francisco Gómez, Sabino Barinaga
  • 1955–1956 Pepe Valera
  • 1956–1957 Pepe Valera, Iturraspe
  • 1957–1958 Antonio Barrios
  • 1958–1959 Antonio Barrios, José Seguer
  • 1959–1960 Enrique Fernández, Sabino Barinaga
  • 1960–1961 Ferdinand Daučík
  • 1961–1962 Ferdinand Daučík
  • 1962–1963 Ferdinand Daučík, Ernesto Pons
  • 1963–1964 Domingo Balmanya
  • 1964–1965 Luís Hon, Hernández, Andrés Aranda, Ernesto Pons
  • 1965–1966 Martim Francisco, Ernesto Pons

  1. http://www.rsssf.com/tabless/span-surchamp.html
  2. El Resumen de la Liga BBVA 2008–2009 Marca. Viitattu 22.6.2009. (espanjaksi)
  3. Plantillas – Primer Equipo Real Betis Balompié. Viitattu 10.9.2016. (espanjaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]