Luis Fernández

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luis Fernández
Luis Fernández
Henkilötiedot
Koko nimi Luis Fernández
Syntymäaika 2. lokakuuta 1959 (ikä 65)
Syntymäpaikka Tarifa, Cádizin maakunta, Espanja
Seura
Seura -
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1978–1986
1986–1989
1989–1993
Ranska Paris SG
Ranska RC Paris
Ranska AS Cannes
 
Maajoukkue
1982–1992 Ranska Ranskan maajoukkue 60 (6)
Valmennusura
1992–1994
1994–1996
1996–2000
2000–2003
2003–2004
2005
2005–2006
2006–2007
2008–2009
2010–2011
2015–2016
Ranska AS Cannes
Ranska Paris SG
Espanja Athletic Bilbao
Ranska Paris SG
Espanja RCD Espanyol
Qatar Al-Rayyan SC
Israel Beitar Jerusalem
Espanja Real Betis
Ranska Stade de Reims
Israel Israelin maajoukkue
Guinea Guinean maajoukkue

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Luis Fernández (s. 2. lokakuuta 1959) on espanjalaissyntyinen ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustava keskikenttäpelaaja.

Fernández aloitti pelaajauransa Paris Saint-Germainissa 19-vuotiaana 1978. Hän löi itsensä nopeasti läpi puolustavana keskikenttäpelaajana ja 1982 Michel Hidalgo kutsui hänet maajoukkueeseen. Fernández debytoi Ranskan paidassa Alankomaita vastaan marraskuussa 1982. Samoin kuin PSG:ssä, Fernándezista tuli maajoukkueen avainpelaaja jo 23-vuotiaana. Fernández pelasi maajoukkueessa yhdessä suurten ranskalaisten kuten Jean Tiganan, Alain Giressen ja Michel Platinin kanssa. Maajoukkueuran kohokohta sattui EM-kotikisoihin 1984, kun Ranska juhli Euroopan-mestaruutta kaatamalla loppuottelussa Espanjan 2–0. Fernandez oli joukkueensa avainhahmoja myös MM-kisoissa kaksi vuotta myöhemmin. Saaliina oli MM-pronssia, kun Belgia kaatui pronssiottelussa 4–2.

1986 Fernándezin edustama PSG oli juhlinut Ranskan mestaruutta, mutta Fernández päätti lähteä seurasta ja siirtyi liikemies Jean-Luc Lagarderen omistamaan Racing Club de Parisiin. Paperilla vahva RC Paris ei kuitenkaan menestynyt ja Fernández jätti seuran 1989 ja siirtyi AS Cannesiin. Samaan aikaan myös maajoukkueen menestys jäi mitättömäksi, sillä Ranska ei selvinnyt EM-kisoihin 1988 eikä MM-kisoihin 1990.

Entisen pelaajatoverinsa Michel Platinin valmentaessa maajoukkuetta Ranska selviytyi vuoden 1992 EM-kisoihin, mutta tie nousi pystyyn jo lohkovaiheessa ja Fernández päätti lopettaa maajoukkueuransa esiinnyttyään 60 kertaa Ranskan paidassa[1]. Seuratasolla AS Cannes putosi Ligue 2 -sarjatasolle kauden 1991–1992 päätteeksi ja Fernández päätti lopettaa uransa seurassa sopimuksen päätyttyä 1993.

Meriitit pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fernández aloitti AS Cannesin pelaajavalmentajana 1992–1993 ja menestystä tuli heti, sillä hän onnistui luotsaamaan seuran takaisin pääsarjaan. Seuraavalla kaudella AS Cannes jatkoi loistavia esityksiä ja saavutti paikan UEFA Cupiin seuraavaksi kaudeksi. Luis Fernández palkittiin Ligue 1:n parhaana valmentajana nuorten pelaajien peluuttamiseen perustuvasta taktiikastaan. Fernándezin pelitaktiikka miellytti mestarijoukkue Paris Saint-Germainin johtoa ja Fernández palkattiin entisen seuransa päävalmentajaksi 1994.

PSG:n ei tarvinnut kaudella 1994–1995 katua Fernándezin palkkaamista, sillä joukkue voitti sekä Coupe de Francen että Coupe de la Liguen. Myös jymypaukku Mestarien liigassa oli lähellä sillä PSG eteni aina välieriin saakka, joissa AC Milan kuitenkin osoittautui paremmaksi. Hieman jäi hampaankoloon myös liigassa, sillä mestaruus karkasi Nantes'lle.

Seuraavalla kaudella 1995–1996 Fernández sai lisäsuosiota PSG:ssä luotsaamalla joukkueen Cup-voittajien Cupin voittoon. Kun Ranskan maalla ainoaksi pokaaliksi jäi Trophée des Championsin voitto, Fernández jätti PSG:n kauden päätteeksi ja lähti etsimään uusia haasteita. Fernándezin uudeksi osoitteeksi tuli Espanjan Primera Divisiónissa pelaava Athletic Club. Suurimmaksi saavutukseksi Athletic Bilbaossa jäi Primeran kakkossija 1997–1998. Fernández jätti seuran 2000 ja palasi joulukuussa takaisin Paris Saint-Germainiin.

PSG:ssä Fernández pääsi valmentamaan maailmantähtiä kuten Jay-Jay Okochaa, Nicolas Anelkaa ja Ronaldinhoa. Menestys jäi joukkueen tähdistä huolimatta vaisuksi ja ainoa pokaali oli vuonna 2001 tullut UEFA Intertoto Cupin voitto. Vaikka Fernández nautti fanien keskuudessa suurta suosiota, heikot tulokset toivat hänelle potkut kauden 2002–2003 päätteeksi.

Joulukuussa 2003 Fernández palasi Espanjaan ja putoamista vastaan taistelleen Espanyolin peräsimeen. Fernández onnistui säilyttämään seuran Primerassa, mutta lähti seurasta kauden päätyttyä. Fernández piti vuoden taukoa valmennushommista kunnes kesäkuussa 2005 ryhtyi qatarilaisen Al Rayyan Sports Clubin päävalmentajaksi. Pesti jäi lyhytaikaiseksi ja Fernández lähti seurasta jo marraskuussa 2005 ja ryhtyi israelilaisen Beitar Jerusalemin päävalmentajaksi.

Fernándezin asema israelilaisseuran päävalmentajana ei ollut ongelmaton. Seuran omistaja Arkady Gaydamak erotti alankomaalaisen Ton Kaanenin huolimatta siitä, että Kaanen oli valmentanut seuran UEFA Cupiin. Gaydamak halusi seuraan nimekkään valmentajan ja palkkasi Fernándezin. Menestys jäi kuitenkin vaatimattomaksi ja tulokset Israelin liigassa olivat kehnoja. Kauden 2005–2006 päätteeksi Fernández erosi seuran päävalmentajan paikalta jouduttuaan seuran fanien epäsuosioon.

Fernándezin lähdettyä Beitarista hänen huhuttiin palaavan AS Cannesiin, joka pelaa nykyään Ranskan kolmosdivisioonassa. Fernández ei kuitenkaan palannut entiseen seuraansa vaan joulukuussa 2006 hän palasi jälleen Primera Divisióniin. Seurana oli tällä erää Real Betis. Fernández ilmoitti toukokuussa 2007 jättävänsä Betisin kauden päättyessä kesäkuun puolivälissä. Hänet erotettiin tehtävästä kuitenkin jo yhtä ottelukierrosta aikaisemmin heikoisti menneen loppukauden vuoksi.

Fernández palasi valmennustehtäviin joulukuussa 2008, kun hän siirtyi Ligue 2:ssa viimeiseksi juuttuneen Stade de Reimsin päävalmentajaksi. [2] Pesti jäi lyhyeksi, sillä Fernández ei onnistunut pelastamaan vaikeuksiin ajautunutta seuraa putoamiselta.

Kesäkuussa 2009 L'Equipe uutisoi, että RC Strasbourg olisi havittelemassa Fernándezia uudeksi päävalmentajakseen. [3] Tammikuussa 2010 Fernández ilmoitti olevansa kiinnostunut Ranskan maajoukkueen päävalmentajana tehtävistä. [4] Maaliskuussa hänestä tuli kuitenkin Israelin maajoukkueen päävalmentaja.[5]

Helmikuussa 2011 FIFA asetti Fernándezin toimitsijakieltoon. Syynä on Fernándezin ja hänen entisen seuransa Al-Rayyanin väliset ratkaisemattomat velkaepäselvyydet vuodelta 2005. [6]

Fernándezin johdolla Israel ei onnistunut selvittämään tietään EM-kisoihin 2012. Kannattajien epäsuosiossa koko pestinsä ajan ollut ranskalaisvalmentaja päätti lopulta yhteistyön Israelin jalkapalloliiton kanssa joulukuun lopulla 2011. [7]

Huhtikuussa 2015 yli kolme vuotta valmennustehtävistä sivussa ollut Fernández nimitettiin Guinean maajoukkueen päävalmentajaksi. [8] Hän jätti tehtävänsä jo toukokuussa 2016.[9]

Meriitit valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Jean-Claude Suaudeau
France Footballin vuoden valmentaja
1993
Seuraaja:
Jean-Claude Suaudeau
Edeltäjä:
ei jaettu
UNFP:n Vuoden valmentaja Ligue 1:ssä
1994
Seuraaja:
Francis Smerecki
Edeltäjä:
Erick Mombaerts
AS Cannes'n päävalmentaja
12/1992–1994
Seuraaja:
Safet Sušić
Edeltäjä:
Artur Jorge
Philippe Bergeroo
Paris Saint-Germainin päävalmentaja
1994–1996
2000–2003
Seuraaja:
Raymundo Ricardo Gomes
Vahid Halilhodžić
Edeltäjä:
Javier Clemente
RCD Espanyolin päävalmentaja
12/2003–2004
Seuraaja:
Miguel Ángel Lotina
Edeltäjä:
Ton Kaanen
Beitar Jerusalemin päävalmentaja
2005–2006
Seuraaja:
Osvaldo Ardiles
Edeltäjä:
Javier Irureta
Real Betisin päävalmentaja
2006–2007
Seuraaja:
Paco Chaparro
Edeltäjä:
Didier Tholot
Stade de Reimsin päävalmentaja
12/2008–2009
Seuraaja:
Marc Collat
Edeltäjä:
Dror Kashtan
Israelin maajoukkueen päävalmentaja
3/2010–12/2011
Seuraaja:
Eli Guttman
Edeltäjä:
Michel Dussuyer
Guinean maajoukkueen päävalmentaja
4/2015–5/2016
Seuraaja:
Lappé Bangoura