Rakkaus (vuoden 2012 elokuva)
| Rakkaus | |
|---|---|
| Amour | |
 |
|
| Ohjaaja | Michael Haneke |
| Käsikirjoittaja | Michael Haneke |
| Tuottaja |
Margaret Ménégoz Stefan Arndt Veit Heiduschka Michael Katz |
| Säveltäjä | Franz Schubert |
| Kuvaaja | Darius Khondji |
| Leikkaaja | Monika Willi |
| Pääosat |
Jean-Louis Trintignant Emmanuelle Riva Isabelle Huppert |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Ranska Saksa Itävalta |
| Tuotantoyhtiö |
Les Films du Losange X-Filme Creative Pool Wega Film |
| Ensi-ilta |
20. toukokuuta 2012 (Cannes) 15. helmikuuta 2013 (Suomi) |
| Kesto | 126 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska, englanti |
| Budjetti | 7 290 000 euroa |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Rakkaus (ransk. Amour) on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut itävaltalaisen Michael Haneken ohjaama ranskankielinen draamaelokuva, jonka pääosissa näyttelevät Isabelle Huppert, Jean-Louis Trintignant ja Emmanuelle Riva. Elokuva kertoo vanhasta pariskunnasta ja heidän rakkaudestaan.
Elokuva on saanut kymmeniä palkintoja. Se palkittiin Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla[1]. Emmanuelle Riva sai roolisuorituksestaan BAFTAn. Myös itse elokuva palkittiin BAFTAlla, ja se sai parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globen. Se oli ehdokkaana viiteen Oscar-palkintoon, paras vuoden elokuva, vieraskielinen elokuva, ohjaus, alkuperäinen käsikirjoitus ja Riva parhaasta naispääosasta.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Michael Haneke sai alun perin idean elokuvalle kun hänen hyvin läheinen tätinsä teki itsemurhan. 92-vuotias täti, joka oli käytännössä kasvattanut Haneken, oli aikaisemmin pyytänyt Hanekea tappamaan hänet. Täti oli sairas ja asui yksin, mutta ei halunnut vanhainkotiin. Haneke ei koe tarinansa teeman suoranaisesti olevan ikä ja kuolema, vaan enemmänkin kysymys; "kuinka suhtautua siihen, että rakastamasi henkilö elää kärsimyksessä?".[2]
Henkilökohtaisen tragedian lisäksi, yhtenä motivaationa elokuvalle toimi myös Haneken pitkäaikainen halu työskennellä miespääosaa esittävän Jean Louis Trintignantin kanssa.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kertoo vanhasta pariskunnasta, vaimon terveyden pettämisestä ja vääjäämättömästä lopusta. Pariskunnan elämänpiiri kapenee suppilon tavoin. Alussa he viettävät hyvin sosiaalista elämää, mutta vähitellen elämä supistuu kotiin, ja supistumista kuvaa asunnon ikkunoiden sulkeutuminen. Pariskunnan ja heidän läheistensä välille kasvaa kuilu, tytär (Isabelle Huppert) käy pohtimassa sijoitusvaihtoehtoja. Ulkopuoliset eivät ymmärrä, mutta Annen ja Georgen keskinäinen kommunikaatio on paitsi puhetta myös sanatonta.[3]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Jean-Louis Trintignant | … | Georges |
| Emmanuelle Riva | … | Anne |
| Isabelle Huppert | … | Eva |
| Alexandre Tharaud | … | Alexandre |
| William Shimell | … | Geoff |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääosien näyttelijöistä Emmanuelle Rivan merkittäviä elokuvia on Hiroshima, rakastettuni, Jean-Louis Trintignant aloitti uransa Brigitte Bardot’n rinnalla.[3]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva on nostettu vuosikymmenen parhaiden joukkoon.[4][3][5] Helsingin Sanomien Veli-Pekka Lehtonen totesi, että aiemmissa elokuvissaan Haneke on käsitellyt ahdistusta ja väkivaltaa, mutta tästä elokuvasta ne ovat poissa. Se on silti tarkkuudeltaan aiempien teosten kaltainen: jokainen kuva, sana ja näyttelijän liike vaikuttaa harkitulta.[3]
Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti Rakkauden kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[6]
- Episodi:
[7] - Filmgoer: [8]
- Film-O-Holic.com: [9]
- Iltalehti: [10]
- Ilta-Sanomat: [11]
- Me Naiset: [12]
- Metro: [13]
- Mtv3: [14]
- Nyt-liite: [15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinto itävaltalaiselle Hanekelle 27.5.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.5.2012.
- ↑ a b Michel Cieutat & Philippe Rouyer: Amour (kirjassa Michael Haneke Interviews, 2020), s. 127-128. The University Press of Mississippi, 2012. ISBN 978-1-4968-2840-8.
- ↑ a b c d Lehtonen, Veli-Pekka: Elämä lyhyt, rakkaus pitkä. Nyt-liite 15.2.2013, s. 16–17.
- ↑ The 21st Century’s 100 Greatest Films, BBC Culture 24.8.2016.
- ↑ http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Michael+Haneken+Rakkaus+on+vuosikymmenen+parhaita+elokuvia/a1360895138044
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
- ↑ [1]
- ↑ [2]
- ↑ [3]
- ↑ [4]
- ↑ [5]
- ↑ [6]
- ↑ [7]
- ↑ [8]
- ↑ [9]
| 1980-luku | Seitsemäs manner (1989) | ||||||
| 1990-luku | Bennyn video (1992) · 71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta (1994) · Funny Games (1997) | ||||||
| 2000-luku | Pianonopettaja (2001) · Suden aika (2003) · Kätketty (2005) · Funny Games (2007) · Valkoinen nauha (2009) | ||||||
| 2010-luku | Rakkaus (2012) · Happy End (2017) | ||||||
- Ranskalaiset draamaelokuvat
- Itävaltalaiset elokuvat
- Vuoden 2012 ranskalaiset elokuvat
- Saksalaiset draamaelokuvat
- Vuoden 2012 saksalaiset elokuvat
- Michael Haneken ohjaamat elokuvat
- Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon saaneet elokuvat
- Golden Globe -palkitut elokuvat
- BAFTA Film Award -palkitut elokuvat