Jean-Louis Trintignant

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean-Louis Trintignant
Jean-Louis Trintignant Cannesissa 2012.
Jean-Louis Trintignant Cannesissa 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt11. joulukuuta 1930
Piolenc, Ranska
Kuollut17. kesäkuuta 2022 (91 vuotta)
Ammatti näyttelijä
Puoliso Stéphane Audran (vih. 1954; ero 1956)
Nadine Trintignant (vih. 1961; ero 1976)
Marianne Hoepfner (vih. 2000–22)[1]
Lapset 3
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Jean-Louis Trintignant (11. joulukuuta 1930 Piolenc, Ranska17. kesäkuuta 2022) oli ranskalainen näyttelijä. Hän näytteli miespääosaa muun muassa elokuvissa ...ja Jumala loi naisen (1956) ja Mies ja nainen (1966).

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trintignant muutti 20-vuotiaana Pariisiin opiskelemaan näyttelemistä ja esiintyi ensi kerran teatterissa vuonna 1951. Elokuvissa hän esiintyi ensi kerran vuonna 1955 ja tuli tunnetuksi seuraavana vuonna näytellessään Brigitte Bardot’n kanssa elokuvassa ...ja Jumala loi naisen (Et Dieu... créa la femme, 1956). Heidän välilleen syntyi lyhyeksi jäänyt romanssi[2] Trintignant joutui keskeyttämään näyttelijänuransa kolmen vuoden asepalveluksen ajaksi.[3]

Kansainvälinen tähti Trintignantista tuli elokuvan Mies ja nainen (Un homme et une femme, 1966) myötä.[4] Elokuva palkittiin Yhdysvalloissa kahdella Oscarilla, ja sen pääparia (Trintignant ja Anouk Aimée) kutsuttiin The Guardianissa parhaaksi sitten William Powellin ja Myrna Loyn.[5]

Trintignant sai Miehen ja naisen jälkeen rooleja useiden kärkiohjaajien elokuvista. Hän työskenteli Claude Chabrolin kanssa Naarashirvissä (1968), Costa-Gavrasin kanssa Oscar-palkitussa elokuvassa Z – hän elää! (1969) ja Bernardo Bertoluccin kanssa antifasistisessa draamassa Fasisti (1970).[6] Z:sta Trintignant palkittiin Cannesin elokuvajuhlien parhaan näyttelijän palkinnolla.[5]

Trintignant näytteli lähes yksinomaan eurooppalaisessa elokuvassa, mutta hän teki 1983 elokuvan Tulen alla, joka on Nicaraguan sandinistikapinaan sijoittuva poliittinen trilleri. Euroopassa Trintignant puolestaan näytteli sekä François Truffaut’n että Krzysztof Kieślowskin viimeiseksi jääneissä elokuvissa. Truffaut’n ohjaama Pitkä viikonloppu ilmestyi vuonna 1983 ja Kieślowskin Kolme väriä: Punainen (1994).[6]

Trintignant teki 1990-luvun lopun jälkeen enää harvakseltaan elokuvia, mutta hän sai jälleen kansainvälistä huomiota Michael Haneken ohjaamasta draamasta Rakkaus (2012). Trintignant ja Emmanuelle Riva esittävät siinä iäkästä avioparia, joka yrittää selviytyä elämästä jälkimmäisen saatua aivoinfarktin. Trintigant voitti roolista parhaan näyttelijän César-palkinnon ja esiintyi sen jälkeen vielä Haneken seuraavassakin elokuvassa Happy End (2017).[6]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trintignant oli kolmasti naimisissa. Hänen vuonna 1954 solmima avioliitto Stéphane Audranin päättyi nopeasti eroon. Hän meni naimisiin käsikirjoittaja-ohjaaja Nadine Marquandin kanssa vuonna 1960, mutta avioliitto päättyi eroon vuonna 1976. Avioliitosta syntyi kuitenkin kolme lasta. Heidän tyttärensä Marie Trintignant oli suosittu näyttelijätär kotimaassaan. Hän kuoli henkirikoksen uhrina Liettuassa vuonna 2003. Murhaaja oli puoliso, muusikko Bertrand Cantat.[7] Jean-Louis Trintignantin toinen tytär Pauline kuoli jo vauvaiässä vuonna 1969. [3] Hänellä ja Nadinella on myös poika nimeltä Vincent. [3] Kolmannen kerran Trintignant avioitui vuonna 2000 entisen ralliautoilijan Marianne Hoepfnerin kanssa.

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kadun laki (La loi des rues, 1956)
  • Ja Jumala loi... naisen (Et Dieu... créa la femme, 1956)
  • Vaarallisia suhteita (Les liaisons dangereuses, 1959)
  • Kohtalokas kesä (Estate violenta, 1959)
  • Austerlitz - keisarikruunun ihanuus ja kurjuus (Austerlitz, 1960)
  • Valokeila murhaajaan (Pleins feux sur l'assassin, 1961)
  • Kolme totuutta (Le puits aux trois vérités, 1961)
  • Intohimojen leikkiä (Le coeur battant, 1961)
  • 7 kuolemansyntiä (Les sept péchés capitaux, 1962)
  • Taistelu saarella (Le combat dans l'île, 1962)
  • Linna Ruotsissa (Château en Suède, 1963)
  • Viheltäjät (Les siffleurs, 1964)
  • Angelika - enkelten markiisitar (Merveilleuse Angélique, 1965)
  • Murha makuuvaunussa (Compartiment tueurs, 1965)
  • Mies ja nainen (Un homme et une femme, 1966)
  • Palaako Pariisi? (Paris brûle-t-il?, 1966)
  • Rakkaani, rakkaani (Mon amour, mon amour, 1967)
  • Kuoleman ansa (La morte ha fatto l'uovo, 1968)
  • Naarashirvet (Les biches, 1968)
  • Suuri hiljaisuus (Il grande silenzio, 1968)
  • Nuoren lesken eroottiset seikkailut (La matriarca, 1968)
  • Z (Z, 1969)
  • Yöni Maudin luona (Ma nuit chez Maud, 1969)
  • Petturimurhaaja (Le voleur de crimes, 1969)
  • Fasisti (Il conformista, 1970)
  • Hulttio (Le voyou, 1970)
  • Kymmenen plus yksi (Sans mobile apparent, 1971)
  • Musta perjantai (La course du lièvre à travers les champs, 1972)
  • Attentaatti (L'attentat, 1972)
  • Yksinäinen tappaja (Un homme est mort, 1972)
  • Kohtaus junassa (Le train, 1973)
  • Katkerat vuodet (Les violons du bal, 1974)
  • Menestyksen maku (Le mouton enragé, 1974)
  • Kutsumaton vieras (Le secret, 1974)
  • Leikkiä tulella (Le jeu avec le feu, 1975)
  • Raivo (L'agression, 1975)
  • Passi ruumishuoneelle (Flic Story, 1975)
  • Santiagoon sataa (Il pleut sur Santiago, 1975)
  • Varjostetut (Les passagers, 1977)
  • Nainen peilikuvassa (Repérages, 1977)
  • Terassi (La terrazza, 1980)
  • Rakkauden huumaa (Passione d'amore, 1981)
  • Vain kuolema armahtaa (Le grand pardon, 1982)
  • Hyvää yötä, majesteetti (La nuit de Varennes, 1982)
  • Tulen alla (Under Fire, 1983)
  • Valta ja rakkaus (Le bon plaisir, 1984)
  • David, Tomas ja muut (Sortüz egy fekete bivalyért, 1985)
  • Teräskatseinen mies (L'homme aux yeux d'argent, 1985)
  • Mies ja nainen 20 vuotta myöhemmin (Un homme et une femme, 20 ans déjà, 1986)
  • Elämäni nainen (La femme de ma vie, 1986)
  • Kiitos elämä ('Merci la vie', 1991)
  • Kolme väriä: Punainen (Trois couleurs: Rouge, 1994)
  • Minä, sotasankari (Un héros très discret, 1996)
  • Rakkaus (Amour, 2012)
  • Happy End (2017)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jean-Louis Trintignant: Facts & Related Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.3.2021. (englanniksi)
  2. Howe, Caroline: EXCLUSIVE: Brigitte Bardot had 100 lovers Daily Mail Online. 14.10.2014. (englanniksi)
  3. a b c Hamilton, Anita: Celebrating Seniors – Jean-Louis Trintignant Turns 86. Senior City Local. 11.12.2016. Arkistoitu 25.4.2017. Viitattu 29.1.2017. (englanniksi)
  4. Jean-Louis Trintignant New Wave Film. (englanniksi)
  5. a b Jordan Mintzer: Jean-Louis Trintignant, French Star With a Gift for Introspection, Dies at 91 The Hollywood Reporter. 17.6.2022. The Hollywood Reporter, LLC. Viitattu 17.6.2022. (englanniksi)
  6. a b c Andrew Pulver: Jean-Louis Trintignant, star of A Man and a Woman and Amour, dies aged 91 The Guardian. 17.6.2022. Guardian News & Media Limited. Viitattu 17.6.2022. (englanniksi)
  7. No beautiful Malian music will make Marie Trintignant's death go away The Guardian. 6.4.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-Louis Trintignant.