Jean-Louis Trintignant

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean-Louis Trintignant
Jean-Louis Trintignant Cannesissa 2012.
Jean-Louis Trintignant Cannesissa 2012.
Syntymäaika 11. joulukuuta 1930 (ikä 86)
Syntymäpaikka Piolenc, Ranska
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Jean-Louis Trintignant (s. 11. joulukuuta 1930 Piolenc, Ranska) on ranskalainen näyttelijä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän muutti 20-vuotiaana Pariisiin opiskelemaan näyttelemistä ja esiintyi ensi kerran teatterissa vuonna 1951. Trintignant näytteli 1950-luvun alussa lukuisissa näytelmissä. Elokuvissa hän esiintyi ensi kerran vuonna 1955 ja tuli tähdeksi seuraavana vuonna näytellessään Brigitte Bardotin kanssa elokuvassa ...ja Jumala loi naisen (Et Dieu... créa la femme, 1956). Jean-Louisin ja Brigitten välille tuli intohimoinen, mutta lyhyeksi jäänyt romanssi[1] Asepalveluksen vuoksi Jean-Lousin kuitenkin täytyi keskeyttää hyvin alkanut näyttelijän uransa ja hän palveli asevoimissa kolme vuotta.[2] Hän kuitenkin onnistui jatkamaan elokuvauraansa palveluksen jälkeen ja todellinen kansainvälinen tähti hänestä tuli elokuvan Mies ja nainen (Un homme et une femme, 1966) myötä, sillä elokuva oli valtava kansainvälinen menestys.[3] Trintignant tunnetaan myös rooleistaan italialaiselokuvista Suuri hiljaisuus (Il grande silenzio, 1968) ja Fasisti (Il conformista, 1970). Myöhemmällään urallaan hän on näytellyt muun muassa Roger Spottiswooden elokuvassa Tulen alla (Under Fire, 1983), Krzysztof Kieślowskin viimeiseksi jääneessä elokuvassa Kolme väriä: Punainen (Trois couleurs: Rouge, 1994) sekä miespääosaa Oscar-palkitussa elokuvassa Rakkaus (Amour, 2012).

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trintignant on ollut kaksi kertaa naimisissa. Hänen vuonna 1954 solmima avioliitto Stéphane Audranin päättyi nopeasti eroon. Hän meni naimisiin käsikirjoittaja-ohjaaja Nadine Marquand'n kanssa vuonna 1960, mutta avioliitto päättyi eroon vuonna 1976. Avioliitosta syntyi kuitenkin kolme lasta, joista tyttärestä, Marie Trintignantista (21. tammikuuta 1962 – 1. elokuuta 2003), tuli erittäin suosittu näyttelijätär kotimaassaan. Tytär kuoli kuitenkin henkirikoksen uhrina Liettuassa vuonna 2003.[4] Heidän toinen tyttärensä Pauline kuoli jo vauvaiässä vuonna 1969. [2] Hänellä ja Nadinella on myös poika nimeltä Vincent. [2]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohtaus elokuvasta Mies ja nainen
  • Kadun laki (La loi des rues, 1956)
  • Ja Jumala loi... naisen (Et Dieu... créa la femme, 1956)
  • Vaarallisia suhteita (Les liaisons dangereuses, 1959)
  • Kohtalokas kesä (Estate violenta, 1959)
  • Austerlitz - keisarikruunun ihanuus ja kurjuus (Austerlitz, 1960)
  • Valokeila murhaajaan (Pleins feux sur l'assassin, 1961)
  • Kolme totuutta (Le puits aux trois vérités, 1961)
  • Intohimojen leikkiä (Le coeur battant, 1961)
  • 7 kuolemansyntiä (Les sept péchés capitaux, 1962)
  • Taistelu saarella (Le combat dans l'île, 1962)
  • Linna Ruotsissa (Château en Suède, 1963)
  • Viheltäjät (Les siffleurs, 1964)
  • Angelika - enkelten markiisitar (Merveilleuse Angélique, 1965)
  • Murha makuuvaunussa (Compartiment tueurs, 1965)
  • Mies ja nainen (Un homme et une femme, 1966)
  • Palaako Pariisi? (Paris brûle-t-il?, 1966)
  • Rakkaani, rakkaani (Mon amour, mon amour, 1967)
  • Kuoleman ansa (La morte ha fatto l'uovo, 1968)
  • Naarashirvet (Les biches, 1968)
  • Suuri hiljaisuus (Il grande silenzio, 1968)
  • Nuoren lesken eroottiset seikkailut (La matriarca, 1968)
  • Z (Z, 1969)
  • Yöni Maudin luona (Ma nuit chez Maud, 1969)
  • Petturimurhaaja (Le voleur de crimes, 1969)
  • Fasisti (Il conformista, 1970)
  • Hulttio (Le voyou, 1970)
  • Kymmenen plus yksi (Sans mobile apparent, 1971)
  • Musta perjantai (La course du lièvre à travers les champs, 1972)
  • Attentaatti (L'attentat, 1972)
  • Yksinäinen tappaja (Un homme est mort, 1972)
  • Kohtaus junassa (Le train, 1973)
  • Katkerat vuodet (Les violons du bal, 1974)
  • Menestyksen maku (Le mouton enragé, 1974)
  • Kutsumaton vieras (Le secret, 1974)
  • Leikkiä tulella (Le jeu avec le feu, 1975)
  • Raivo (L'agression, 1975)
  • Passi ruumishuoneelle (Flic Story, 1975)
  • Santiagoon sataa (Il pleut sur Santiago, 1975)
  • Varjostetut (Les passagers, 1977)
  • Nainen peilikuvassa (Repérages, 1977)
  • Terassi (La terrazza, 1980)
  • Rakkauden huumaa (Passione d'amore, 1981)
  • Vain kuolema armahtaa (Le grand pardon, 1982)
  • Hyvää yötä, majesteetti (La nuit de Varennes, 1982)
  • Tulen alla (Under Fire, 1983)
  • Valta ja rakkaus (Le bon plaisir, 1984)
  • David, Tomas ja muut (Sortüz egy fekete bivalyért, 1985)
  • Teräskatseinen mies (L'homme aux yeux d'argent, 1985)
  • Mies ja nainen 20 vuotta myöhemmin (Un homme et une femme, 20 ans déjà, 1986)
  • Elämäni nainen (La femme de ma vie, 1986)
  • Kiitos elämä ('Merci la vie', 1991)
  • Kolme väriä: Punainen (Trois couleurs: Rouge, 1994)
  • Minä, sotasankari (Un héros très discret, 1996)
  • Rakkaus (Amour, 2012)
  • Happy End (2017)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-Louis Trintignant.