Pyhän Katariinan ruotsalainen kirkko
Pyhän Katariinan ruotsalainen kirkko (ruots. Sankta Katarina kyrka, ven. Шве́дская лютера́нская це́рковь свято́й Екатери́ны, Švedskaja ljuteranskaja tserkov svjatoi Jekateriny) on Pietarissa Venäjällä sijaitseva ruotsalaisen luterilaisen seurakunnan kirkkorakennus. Vuonna 1865 valmistuneen kirkon osoite on Pieni Tallikatu (Malaja Konjušennaja) 1. Lähimmät metroasemat ovat Nevski prospekt ja Gostinyi dvor.
Seurakunnan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pietarin ruotsalainen seurakunta syntyi vuonna 1745, jolloin kaupungin luterilainen suomalais-ruotsalainen seurakunta jakautui kielirajan mukaan. Samalla jaettiin Tallikatujen välissä sijainnut seurakunnan tontti. Vanha puukirkko jäi suomalaisen seurakunnan haltuun. Ruotsalainen seurakunta piti jumalanpalveluksiaan yksityistalossa, kunnes vuosina 1767–1769 Ruotsalaisen kujan (Švedski pereulok) varrelle rakennettiin 300 hengelle mitoitettu kivinen kirkkorakennus. Sen suunnittelijana on pidetty Juri Felteniä. Kirkko vihittiin tuolloin hallinneen Katariina II:n suojeluspyhimyksen mukaan Pyhän Katariinan kirkoksi.[1]
Kirkkorakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyinen Pienen Tallikadun varrella sijaitseva kirkkorakennus pystytettiin vuosina 1863–1865. Romaanista tyyliä edustavan kirkon on suunnitellut seurakunnan jäsen, ruotsalainen arkkitehti Carl Anderson. 1200 seurakuntalaiselle mitoitettu rakennus maksoi sata tuhatta ruplaa, joista osan lahjoitti kreivi Alexander Armfelt. Keisari Aleksanteri II osallistui kustannuksiin viidellä tuhannella ruplalla.[2]
Kolmilaivaista kirkkosalia koristivat virolaisen taiteilijan Johann Kölerin maalaukset. Kymmenen vuoden kuluttua rakennuksen valmistumisesta sinne hankittiin urut. Kirkon yhteydessä toimi vuonna 1824 perustettu ruotsinkielinen kirkkokoulu,[3] jossa oli opetusta myös suomenkielisille lapsille, ennen kuin perustettiin oma kirkkokoulu.[4] lastenkoti ja muita hyväntekeväisyyslaitoksia.[5] Kirkon vieressä sijaitsevan, vuosina 1904–1905 rakennetun jugendtyylisen vuokratalon on suunnitellut seurakuntaan kuulunut arkkitehti Fredrik Lidvall. Sen pihalla sijaitseva 460-paikkainen Katariinan konserttisali oli aikanaan yksi Pietarin kulttuurielämän keskuksista.[3]
Seurakunnan tapahtumia ja viimeisiä vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtaosa pyhän Katariinan seurakunnan jäsenistä oli suomenruotsalaisia. 1800-luvun lopussa seurakuntalaisia oli kuudesta seitsemään tuhatta, mutta sen jälkeen heidän määränsä alkoi vähetä. Suurin osa oli käsityöläisiä, palvelusväkeä, työläisiä, virkamiehiä ja sotilaita. Heidän joukossaan oli mm. taiteilija Benjamin Patersen, Nobelin tehtailijasukua, balettimestari Pehr Christian Johansson, Katariinan kirkossa naimisiin vihitty Carl Gustaf Mannerheim sekä Bolinin, Fabergén ja Tillanderin kultaseppäsukujen jäseniä. Seurakunnan kirkkoherroista tunnetuimpia ovat Eric Gustaf Ehrström (kirkkoherrana vuosina 1826–1835) ja kapellimestari Robert Kajanuksen veli Herman Kajanus (1886–1913). Molemmat ovat laatineet seurakunnan historiaa käsittelevän tutkimuksen.[6]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen valtaosa seurakuntalaisista siirtyi Suomeen tai Ruotsiin. Seurakunnan ylläpitämä koulu ja lastenkoti lakkautettiin ja sen kirkkorakennus alkoi rappeutua. Jumalanpalveluksia pitivät ajoittain Artur Malmgren ja suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Jalmari Laurikkala. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja John Tuneld yritti ylläpitää seurakunnan toimintaa Ruotsin valtion tuella. Tuneldin muutettua Ruotsiin vuonna 1936 kirkkorakennus otettiin valtion haltuun ja siitä tehtiin liikuntasali.[7]
Uudelleen perustettu seurakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudelleen perustettu seurakunta järjesti rakennuksessa ensimmäisen jumalanpalveluksensa joulukuussa 1991. Syyskuussa 1993 seurakunta sai haltuunsa osan kirkkorakennuksesta ja vuonna 2002 koko rakennuksen. Sen restaurointi aloitettiin vuonna 2004. Jumalanpalveluksia pitää kerran kuukaudessa Suomesta saapuva pappi. Seurakuntalaisia on noin sata, joista useimmat eivät osaa ruotsia.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ivanov, Maksim: Ljuteranski kvartal v Peterburge. Sankt-Peterburg: Jevropeiski Dom, 2004. ISBN 5-8015-0178-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ivanov, s. 91–93.
- ↑ Ivanov, s. 93–95.
- ↑ a b Kirikov, Boris: Arhitektura peterburgskogo moderna. Osobnjaki i dohodnyje doma, s. 305–313. Sankt-Peterburg: Kolo, 2006. ISBN 5-901841-41-7.
- ↑ Kalevi Kajava: Pietarin suomalaisen kirkkokoulun vaiheita s. 44-66 Kasvatus & Aika 1962-1963
- ↑ Ivanov, s. 95–96, 104–106.
- ↑ Ivanov, s. 96–101.
- ↑ Ivanov, s. 106–113.
- ↑ Entsiklopedija Sankt-Peterburga: Ljuteranskaja tserkov sv. Jekateriny encspb.ru. Viitattu 5.12.2009. (venäjäksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ehrström, Eric Gustav. Historisk Beskrifning öfwer S:t Catharina och S:t Maria Församlingar, ellever Swenska och Finska Församlingarna i S:t Petersburg. Åbo, 1829.
- Kajanus, Herman. St Katarina svenska församlings i St Peteersburg historie på grund av kyrkorådsprotokoll och upplevelser. Ekenes, 1980.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tietoa Pyhän Katariinan seurakunnan kirkonarkistoista (Arkistolaitos)