Puntarikosken voimalaitos
| Puntarikosken voimalaitos | |
|---|---|
 Voimalaitos kesäkuussa 2020 |
|
| Valtio | Suomi |
| Sijainti | Puntarikoski, Kontiolahti |
| Rakentaminen alkoi | 1956 [1] |
| Vihkiminen | 1.9.1958 [1] |
| Sähköverkkoon | 12.1957 [1] |
| Valmistunut | 1957 [1] |
| Perustaja | Pohjois-Karjalan Sähkö Oy [1] |
| Omistaja | Pohjois-Karjalan Sähkö Oy [1] |
| Joki tai koski | Puntarikoski, Höytiäisen kanava |
| Valuma-alue | 1 460 km² [2] |
| Yläpuolinen patoallas | |
| Nimi | Höytiäinen [2] |
| Järvinumero | 04.821.1.001 |
| Pituus | 42 km [3] |
| Leveys | 16 km [3] |
| Pinta-ala | 282,642 km² [2] |
| Kokonaistilavuus | 3,1919 km³ [2] |
| Syvyys | 59 m [2] |
| Keskikorkeus | 87,3 m [2] |
| (86,81–87,66 m mpy.) | |
| Alapuolinen allas | |
| Nimi | Pyhäselkä [4] |
| Järvinumero | 04.321.1.001 |
| Pinta-ala | 361,104 km² |
| Pituus | 37 km [5] |
| Leveys | 19 km [5] |
| Kokonaistilavuus | 3,16239 km³ |
| Syvyys | 67 m |
| Keskikorkeus | 75,9 m [5] |
| Voimalaitos | |
| Tyyppi | säännöstelyvoimalaitos |
| Käyttötarkoitus | vesivoima |
| Pudotuskorkeus | 11,7 m [1] |
| Rakennevirtaama | 70 m³/s [1] |
| Turbiinit | 1 × Kaplan-turbiini |
| Kapasiteetti | 7 MW [1] |
| Vuosituotanto | 17 GWh [1] |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Puntarikosken voimalaitos on Kontiolahden Puntarikoskella Höytiäisen kanavassa toimiva vesivoimalaitos. Voimala hyödyntää Höytiäisen kykyä varastoida lyhytaikaisesti suuria vesimääriä, joten se voidaan luokitella säännöstelyvoimalaitokseksi. Sen omistaa Pohjois-Karjalan Sähkö Oy.[1]
Pato, tukinuitto ja vedensäännöstely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puntarikosken voimalaitos ja sen sivuille rakennetut padot sijaitsevat noin kilometri Höytiäisen lounaisrannasta entisen Puntarikosken alapuolella [3]. Suora pato on karttojen perusteella hieman yli 100 metriä pitkä. Voimalaitosrakennus sijaitsee uoman vasemassa reunassa ja padon juoksutusportit sijaitsevat uoman oikealla sivulla. Koska Höytiäisellä on ollut uittotoimintaa, on padolla tukkipuiden ohittamiseksi rakennettu nippunosturi. Tukit on tuotu padon eteen nippuina, jotka on nosturilla siirretty padon alapuolelle. Tukinuitto päättyi vuonna 1976. Koska voimalaitoksen yläpuolella on vesivarastona suuri järvi, voidaan sähköntuotannossa hyödyntää kysynnän ja tarjonnan kannalta edullisia tilanteita. Voimala soveltuu erityisen hyvin auttamaan kuormitushuippujen tasaamisessa.[1]
Voimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimalan pudotuskorkeus on noin 11,5 metriä ja rakennevirtaama 70 kuutiometriä sekunnissa. Huippuvirtaamaa tarvitaan yleensä kulutushuippujen tasaamisessa ja kevättulvien helpottamisessa. Kanavan keskivirtaama on kuitenkin vain noin 16 kuutiometriä sekunnissa, joten turbiinin sähköteho jää helposti alle maksimitehon 7 megawattia. Vesitilanteesta riippuen on voimalan vuotuinen energiantuotanto noin 17 gigawattituntia.[1]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Höytiäisen järvenlasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Höytiäisen järvenlasku
Höytiäinen laski vuoteen 1858 asti Viinijokea myöten Viinijärveen, mutta sen järvenlaskun seurauksen uudeksi lasku-uomaksi saatiin Höytiäisen kanava. Järvenlaskun epäonnistuttua syövytti nopeasti virtaava vesi hiekkaiseen Jaamankankaaseen yli 20 metriä syvän kanjonin. Sen niskalle muodostui vuolas koski, jota alettiin kutsua sijaintinsa takia Puntarikoskeksi. Kivikkoinen koski putosi noin 10 metriä. Koskessa toimi aluksi kalankasvattamo ja myöhemmin koskeen rakennettiin vesivoimalaitos.[6]
Puntarikosken käyttöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvenlaskun jälkeen syntyneessä Puntarikoskessa eli alkuun taimenia, jotka hyödynsivät ruokailussaan Höytiäistä. Puntarikoskessa oli ylä- ja alakoski. Valtio vuokrasi kosket vuodesta 1877 kuudeksi vuodeksi kerrallaan ja sinä aikana siitä kalastettiin lähes kaikki taimenet. Kun vuokraoikeus siirtyi vuonna 1897 Joensuun kaupungin pormestarille William Walleniukselle, alettiin koskessa kasvattamaan lohen ja siian kalanpoikasia vuodesta 1908 alkaen. Niitä istutettiin järveen ja koskeen, jolloin kalastettavaa riitti taas. Vuonna 1933 siirtyi koski kokonaan valtiolle, joka alkoi vuokrata koskea taas yksityisille tahoille. Kalastajille riitti kalaa kalankasvattamon tarjotessa kalanpoikasia tilalle.[7]
Voimalaitoksen rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosisadan vaihteesta alkaen keskusteltiin voimalaitoksen rakentamisesta koskeen. Hanke pääsi kuitenkin vauhtiin vasta vuonna 1949, jolloin Vesistöjen säännöstelytoimisto esitti Höytiäistä käytettävän Vuoksen voimalaitoksien virtaamien tasaajana. Suunnitelmana oli aluksi tehdä säännöstelypato kanavineen ja myöhemmin voimalaitos. Suunnitelmaa vastustettiin, mutta jo vuonna 1945 perustettu Pohjois-Karjalan Sähkö Oy alkoi vuonna 1954 suunnitella voimalaitosta Puntarikoskeen. Vastustuksesta huolimatta ja maa-alue- ja vesivoimalupien ratkettua sai yhtiö 13.10.1956 väliaikaisen luvan rakentaa voimalaitoksensa. Voimalan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1956 ja se valmistui ylä- ja alakosken väliin ja se tuli käyttökuntoon vuodenvaihteessa 1957. Voimalaitos vihittiin käyttöön 1.9.1958. Pysyvän rakennusluvan voimala sai vasta 1962, jonka korkein hallinto-oikeus vahvisti 31.3.1962. Puntarikoski sai virrata rauhassa ja vapaana vain 98 vuotta.[1][7]
Ahdas yläkanava rakennettiin ruopaamalla alle kilometrin pituinen suora kanava vanhan mutkaisen uoman viereen. Uomassa on nykyään edelleen vettä ja se sijaitsee kanavan itäpuolella. Voimalaitokseen tilattiin vesiturbiini Tampellalta ja sen valmistenumero oli 1991. Turbiini pyöritti Siemensin valmistamaa sähkögeneraattoria, jonka maksimikapasiteetti oli 6 megawattia. Puun uittoa varten hankittiin padolle vuonna 1958 Valmetin Jyväskylässä toimivalta Rautpohjan tehtaalta nippunosturi, joka kykeni nostamaan 17 tonnin nippuja noin 40 kertaa tunnissa padon yläpuolelta sen alapuolelle.[1]
Voimalaitoksen kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sekä vesiturbiini että sähkögeneraattori olivat toiminnassa vuosina 1958–2017, jolloin sekä vesiturbiinin juoksupyörä että generaattori uusittiin. Ennen vaihtoa generaattoria huollettiin vuonna 1988, jolloin sen käämejä injektoitiin. Seuraavaksi uusittiin vuonna 1991 laitoksen ohjausjärjestelmä kauko-ohjattavaksi. Kauko-ohjauksella voimalasta tehtiin miehittämätön. Samalla sen pääkeskus ja jakokeskukset uusittiin. Vuoden 2017 peruskorjaus on toistaiseksi viimeisin ja silloin voimalaitoksen teho kasvoi 6 megawatista 7 megawattiin. Vuosituotanto kasvoi 11 gigawattitunnista 17 gigawattituntiin.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Vesivoimalat pks.fi. Joensuu: Pohjois-Karjalan Sähkö. Viitattu 22.4.2022.
- ↑ a b c d e f Höytiäinen (04.821.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.4.2022.
- ↑ a b c Höytiäinen ja voimala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.4.2022.
- ↑ Pyhäselkä (04.321.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.4.2022.
- ↑ a b c Pyhäselkä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.4.2022.
- ↑ Vesajoki, Heikki: ”Järven uusi olemus”, Tarunhohtoinen Höytiäinen, s. 57–70. Keuruu: Otava, 2019. ISBN 978-952-94-1758-2.
- ↑ a b Vesajoki, Heikki: ”Järven uusi olemus”, Tarunhohtoinen Höytiäinen, s. 120–126. Keuruu: Otava, 2019. ISBN 978-952-94-1758-2.