Pikkupalatsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkupalatsi
Pikkupalatsi palace1.jpg
Osoite Hämeenpuisto 7
Puuvillatehtaankatu 8
Sijainti Finlayson, Tampere
Koordinaatit 61°30′06.3″N, 23°45′05.5″E
Rakennustyyppi asuinrakennus
kokoontumisrakennus
Valmistumisvuosi 1898
Suunnittelija Fredrik Thesleff
Rakennuttaja Christian Bruun
Omistaja Pikkupalatsi Oy [1]
Kerrosluku 3
Kerrosala 1 200 m² [2]
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Pikkupalatsi on vuonna 1898 valmistunut uusrenessanssirakennus, joka sijaitsee Tampereella Finlaysonin kaupunginosassa Hämeenpuiston ja Puuvillatehtaankadun kulmauksessa. Palatsin piirustukset on laatinut arkkitehti Fredrik Thesleff.[3][4][5] Rakennuksessa on kolme kerrosta, joista ylin on asuinkerros, keskimmäinen juhlakerros ja alin kellarikerros.[6] Sisätiloissa on säilynyt alkuperäistä kiinteää sisustusta, jonka on suunnitellut Iris-kalustetehtaan perustaja, taiteilija Louis Sparre. Talon koristeelliset seinä- ja kattopaneloinnit sekä oviverhoilut ovat rakennushistoriallisesti arvokkaita, ja ne on suojeltu asemakaavalla.[5][7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkupalatsin on rakennuttanut kodikseen Finlaysonin tehtaan ensimmäinen isännöitsijä Christian Bruun. Hänen asuinvuosiensa jälkeen palatsi jaettiin kahdeksi erilliseksi asunnoksi, jotka olivat Finlaysonin isännöitsijöiden ja tehtaanjohtajien käytössä aina 1980-luvulle saakka. Silloin rakennus muutettiin toimisto- ja liiketiloiksi.[5][8]

Vuonna 2001 Pikkupalatsi siirtyi uuteen omistukseen, kun hämeenkyröläinen teollisuusneuvos Seppo Parhankangas ja hänen puolisonsa Leila Parhankangas ostivat kiinteistön Renor Oy:ltä. Seppo Parhankankaan ajatuksena oli remontoida rakennus asuinkäyttöön sopivaksi, mutta hän kuoli vaikeaan sairauteen pian kaupanteon jälkeen. Leila Parhankangas päätti toteuttaa miehensä suunnitelman ja saneerata talon.[5][7][9][10] Kun korjaustyöt valmistuivat vuonna 2006, palatsin tiloja alettiin vuokrata juhla-, kokous-, konsertti- ja saunatilaisuuksiin. Taloon järjestettiin myös tutustumiskäyntejä.[5][6] Rakennuksen ylimmässä kerroksessa sijaitsi Leila Parhankankaan yksityisasunto.[1]

Leila Parhankangas kuoli toukokuussa 2014.[9] Pikkupalatsi oli sen jälkeen jonkin aikaa Parhankankaan tyttären Päivi Korkeen ja tämän veljen Simo Parhankankaan yhteisomistuksessa, mutta myöhemmin Korkeesta tuli talon ainoa omistaja. Nykyään palatsia ylläpitää hänen yrityksensä Pikkupalatsi Oy.[3]

Rakennuksen julkisivu remontoitiin vuosina 2019–2020. Samalla entisöitiin ikkunat ja korjattiin pihan sadevesijärjestelmä.[11][12]

Pikkupalatsi Puuvillatehtaankadulta nähtynä.

Saneeraus 2002–2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkupalatsi kunnostettiin perusteellisesti vuosina 2002–2006. Korjaushankkeen suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Seija Hirvikallio ja Lasse Kosunen, jotka olivat osallistuneet myös Tampereen Raatihuoneen peruskorjaukseen.[6][13] Restauroinnissa Pikkupalatsin julkisivu sekä asuin- ja juhlakerrokset saatettiin alkuperäiseen asuunsa. Myös kellarikerroksessa sijaitseva biljardisali entisöitiin. Kellarin vanhoihin varastotiloihin rakennettiin puolestaan nykyaikainen sauna- ja uima-allasosasto, joka sai koristuksekseen Suomen suurimman lasimosaiikkityön (taiteilija Tuula Lehtisen 25 neliön kokoinen Leilan puutarha, 2006). Lisäksi taloon sijoitettiin invahissi sekä uusia WC- ja peseytymistiloja.[6][7][10][14][15]

Palatsin entisöinti maksoi 4 miljoonaa euroa.[16] Restaurointityö oli laajasti esillä julkisuudessa, ja Leila Parhankankaan vaivannäkö huomioitiin myöhemmin lukuisin kunnianosoituksin: Vuonna 2005 Tampereen kulttuuriyhdistys luovutti Parhankankaalle vuotuisen tunnustuspalkintonsa, Kulttuurikukkasen. Seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Tampereen rakennustietopalkinto. Hämeen Heimoliitto palkitsi Parhankankaan Häme-teko 2007 -kunniakirjalla, ja vuonna 2010 hän sai vielä Tampereen kaupungin I luokan kultaisen ansiomitalin.[6][9][17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Roth, Raili: Hätkähdyttävä kulttuurikoti avautui yleisölle Tampereella: Se oli tv-sarjassa Seela Sellan asunto Aamulehti. 25.10.2017. Viitattu 31.10.2017.
  2. Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen 2013. Helsinki: Arkkitehtitoimistojen liitto ATL. Viitattu 4.3.2014.
  3. a b Vasara, Päivi: Älä menetä tilaisuutta nähdä jotain todella upeaa – Pikkupalatsi on auki maaliskuun loppuun 2019 Moro, Aamulehti. 10.2.2018. Viitattu 15.11.2018.
  4. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 33. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
  5. a b c d e Pikkupalatsin historia Tampere: Pikkupalatsi. Viitattu 4.3.2014.
  6. a b c d e Pikkupalatsin restaurointi Tampere: Pikkupalatsi. Viitattu 4.3.2014.
  7. a b c Kujala, Helena: Historiallinen asuinpalatsi puhkesi entiseen loistoonsa Rakennuslehti. 2.3.2006. Helsinki: Sanoma Tekniikkajulkaisut. Viitattu 4.3.2014.
  8. Niemelä, Jari: Tamperelaisen Tiedon Portaat. Tampereen asiat aasta yyhyn, s. 145. Tampere: Tampere-Seura, 2008. ISBN 978-952-5558-05-0.
  9. a b c Metsäranta, Pirkko: Merkittävä kulttuurivaikuttaja ja rakastettu opettaja. Aamulehti, 29.5.2014, s. B6–B7.
  10. a b Kumpulampi, Kari: Pikkupalatsi – unesta herätetty. Pirkanmaan Sanomat, 22.2.2007, s. 21.
  11. Kerola, Jaana: Hämeenpuiston arvotalon rapistunut kunto yllätti omistajan – Tampereen Pikkupalatsia remontoidaan yli miljoonalla eurolla Aamulehti. 7.1.2019, päivitetty 14.1.2019. Viitattu 21.4.2019.
  12. Peltola, Satu: Pikkupalatsin remontti on viimeistelyä vaille valmis ja yksityistilaisuudet palaavat heti marraskuun alussa – ”Kiinteistön historia, maine ja paikka tekevät meille asiasta todella ison jutun” (maksullinen artikkeli) Aamulehti. 30.10.2020. Viitattu 30.10.2020.
  13. Kujala, Helena: Tampereen Raatihuone palasi entiseen loistoonsa Rakennuslehti. 21.10.2004. Helsinki: Sanoma Tekniikkajulkaisut. Viitattu 4.3.2014.
  14. Pikkupalatsin yleisökäynnit Tampere: Pikkupalatsi. Viitattu 4.3.2014.
  15. Lehtinen, Tuula: CV tuulalehtinen.fi. Tampere. Viitattu 4.3.2014. (englanniksi)
  16. Riihonen, Risto: Finlaysonin Pikkupalatsi palasi Thesleffin ja Sparren aikaan Kauppalehti. 1.2.2006. Helsinki. Viitattu 4.3.2014.
  17. Kulttuurikukkanen Tallipihalle 30.11.2010, päivitetty 5.6.2012. Tampere: Yle Tampere. Viitattu 5.6.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hirvikallio, Seija: Pikkupalatsi. Unesta herätetty. Tampere: Pikkupalatsi, 2006. ISBN 952-92-0823-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]