Seppo Parhankangas
Seppo Aarne Juhani Parhankangas (21. huhtikuuta 1938 Helsinki – 21. toukokuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]
Seppo Parhankankaan puoliso oli Leila Parhankangas. Seppo Parhankangas kävi Perniön yhteiskoulua 1950–1954 ja meni sitten Helsingin teknilliseen oppilaitokseen, josta hän valmistui teknikoksi vuonna 1960. Hän oli silti jo vuodesta 1956 työskennellyt myös asentajana Wihurilla. Työnjohtajana Parhankangas toimi sekä Santasalo-Sohlbergilla että Arsa-yhtiössä, samoin kuin itsenäisenä asentajana. Mouhijärvellä hän oli 1960-luvun puolivälissä sähkökurssin opettajana ja hakeutui sen jälkeen opiskelemaan ammattikoulun opettajaksi.[1]
Opettajan pätevyyden Parhankangas sai 1968, vaikka olikin ollut jo vuodesta 1966 ammattikoulun sähköosaston opettaja Hämeenkyrössä. Opettajana Hämeenkyrössä hän jatkoi vuoteen 1973 asti ja siirtyi sieltä ammattikoulujen opettajaopiston opettajaksi Hämeenlinnaan, aina vuoteen 1980 saakka. Hän oli silti ryhtynyt yrittäjäksi jo kaksi vuotta aiemmin, perustamalla oman toiminimen. Yrityksestä tuli alihankkija, joka valmisti muun muassa autoradiopuhelinten virtalähteitä. Syksyllä 1985 Parhankangas perusti Kyrel Oy:n, joka jatkoi yhteistyötä matkapuhelinvalmistajien, erityisesti Nokian mutta myös esimerkiksi Alcatelin kanssa.[1]
Vuonna 1998 teollisuusneuvoksen arvonimen saanut Parhankangas luopui toimitusjohtajan tehtävästä edellisenä vuonna ja seuraavana vuonna yhtiö myytiin Flextronicsille. Tuolloin Parhankankaalla oli Suomen toiseksi suurimmat pääomatulot ja 120 miljoonan markan nettotuloillaan hän oli rikkaimpia suomalaisia. Jätettyään liike-elämän Parhankangas hankki omistukseensa ja kunnostutti puolisoineen Tampereella sijaitsevan historiallisen Pikkupalatsin.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Seppo Parhankangas Biografiasampo. Viitattu 24.2.2022.
- ↑ Talous. Huippuansiot 1999. "Kovaa työtä ja hiukan tuuria". (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 2.11.2000. Viitattu 24.2.2022.