Picos de Europan kansallispuisto

Picos de Europan kansallispuisto

Picos de Europa (näkymä Liébanasta)

Sijainti	Cantabrianvuoret, Espanja
Lähin kaupunki	Oviedo ja Santander
Pinta-ala	671,3 km2, 661,0 km2

Hallinto

Nimi alkuperäiskielellä	Parque Nacional de los Picos de Europa
Tyyppi	Espanjan kansallispuisto, kansallispuisto, biosfäärialue
Perustettu	1918

Picos de Europan kansallispuisto on Espanjassa Leónin, Cantabrian ja Asturian maakuntien alueella sijaitseva kansallispuisto. Se on ensimmäinen Espanjan kansallispuisto ja sen pinta-ala on 64 660 hehtaaria. Kansallispuisto sijaitsee Cantabrianvuorilla ja se on Unescon määrittämä biosfäärialue.

Ilmasto

Picos de Europan ilmasto on atlanttinen; kansallispuiston matalimmat kohdat ovat miltei merenpinnan tasossa. Useimmiten sataa keväällä ja talvella, mutta kesä on suhteellisen kuiva. Kuuma ja kostea kesäpäivä voi muuttua iltapäivällä tai yöllä äkisti myrskyksi. Paksut ja äkilliset sumut ovat myös yleisiä, mutta ne myös yleensä häviävät nopeasti auringonpaisteessa. Lunta sataa korkeilla vuorilla syyskuusta toukokuun loppuun, mutta pysyvää lunta ei ole kuin korkeimmilla kohdilla suojaisissa paikoissa. Joillakin paikoilla lumi voi olla paksua kesäkuun loppuun asti.

Geologia

Picos de Europan vuoret ovat suurimmaksi osaksi kalkkikiveä, ja ne ovat massiivisimmat kalkkikivestä koostuvat vuoret Euroopan alueella. Ne ovat syntyneet hiilikauden aikana noin 345–280 miljoonaa vuotta sitten merenpohjan sedimenteistä. Maanvoimat ovat myöhemmin työntäneet merenpohjan korkeiksi vuoriksi. Myöhemmin ovat jääkaudet laajentaneet murtumia rotkoiksi jollainen on esimerkiksi kansallispuiston alueella oleva kapea rotko jonka pohjalla virtaa Cares-joki. Sade on tehnyt alueella kalkkikiveä sisältävistä kallioista paikoin karstimaata ja kovertanut laajoja kalkkikiviluolastoja sekä maanpinnalle ja notkelmiin karstijärviä. Alueen korkein kohta sijaitsee Torre de Cerredo huipulla noin 2 646 metrin korkeudessa, alueella on myös huiput Naranjo de Bulnes, noin 2 519 metriä ja Pico Tesorero, noin 2 570 metriä. Alueella harrastetaan kalliokiipeilyä.

Eläimistö

Kansallispuistossa on Iberian niemimaan ja Espanjan eläimistö lähes sataprosenttisesti edustettuna ja osa on endeemisiä lajeja. Siellä esiintyy Etelä-Euroopassa harvinaisia lajeja, kuten nisäkkäistä Capra pyrenaica victoriae ja pyreneittengemssi (Rupicapra pyrenaica). Karhuja (Ursus arctos) laskettiin vuonna 2009 olevan kansallispuistossa 21 kappaletta, ja iberiansusia (Canis lupus signatus) arvioidaan olevan 15–20 kappaletta. Linnuista löytyy metso (Tetrao urogallus), palokärki (Dryocopus martius), peltopyy (Perdix perdix) ja partakorppikotka (Gypaetus barbatus). Lisäksi löytyy lukuisia muita piennisäkkäitä, lintulajeja, perhosista on ainakin 124 lajista havaintoja, sekä lisäksi muita hyönteisiä ja kovakuoriaisia.

Kasvillisuus

Picos de Europan korkeuserojen vuoksi alueella on monipuolinen kasvisto: havaintoja on yli 1 400 kasvilajista. Vuoret nousevat merenpinnasta pohjoispuolella jokilaaksoista 2 646 korkealle Torre Cerredolle. Kasvivyöhykkeet voidaan jakaa korkeuden mukaan neljään eri kasvualueeseen: lauhkea lehtimetsävyöhyke (engl. coline) 0–800 metriä, vuoristometsävyöhyke (engl. montane) 800–1800 metriä, subalpiininen vyöhyke (engl. subalpine) 1800–2400 metriä ja alpiininen vyöhyke (engl. alpine) 2400 metristä ylöspäin. Vyöhykkeet ovat karkeasti vastaavia kuin päiväntasaajan ja napojen väliset vyöhykkeet, vaikka ilmasto- ja valaistusolot ovat erilaiset. Korkeuden lisäksi rinteiden suunta ja jyrkkyys vaikuttavat kasvillisuuteen.

Lauhkea lehtimetsävyöhyke

Lauhkean lehtimetsävyöhykkeen alueella on kahden tyyppistä kasvustoa, sekametsää jossa kasvaa muun muassa saarnia, tammia, sitruunapuita, kastanjaa, pähkinää, pähkinäpensasta, laakeripuuta ja jalavaa sekä luonnollista nurmea, joka on ihmisen aikaan saamaa aluskavillisuuden raivaamisesta, jolla on pyritty saamaan heinää kasvavaa niittyä ja laidunta. Sen tuloksena on niittyjä joilla on runsaasti kasvilajeja. Kansallispuiston alueelta löytyy esimerkiksi yli neljäkymmentä lajia orkideoja.

Vuoristometsävyöhyke

Vuoristometsissä kasvaa aluksi tammea ylempänä koivua, orjanlaakereita, marjakuusta, orapihlajaa, pihlajaa ja saksanpihlajaa, mutta korkeuden kasvaessa ne väistyvät ja tilalle jää pyökkiä. Kansallispuiston alueella on eräitä merkittäviä pyökkimetsiä. Näitä korkealla sijaitsevia alueita käytetään kesällä karjan laidunnuksessa ja niissä on sen vuoksi kasveista kiinnostuneille monipuolinen ja antoisa kasvisto. Hyviä esimerkkejä näistä alueista ovat Enol- ja Ercina-järvien ympäristössä olevat laitumet.

Subalpiininen vyöhyke

Subalpiinisella vyöhykkeellä alue on kivikkoista, ja sen kasvillisuus on pääasiassa pensaita ja varpuja. Sen kasveja ovat esimerkiksi katajat, kanervakasvit, pensasväriherne sekä erilaiset nummikasvit.

Alpiininen vyöhyke

Alpiininen vyöhyke on puurajan yllä, yli 2 400 metrin korkeudessa. Siellä kasvaa enimmäkseen ruohosta, varvusta, jäkälistä ja sammalista koostuvaa tundramaista vuoristokasvillisuutta. Tätä vyöhykettä on hyvin vähän Picos de Europan alueella.

• 
  Ercina järvi.
• 
  Naranjo de Bulnes.
• 
  Picos de Europassa oleva Sotres kylä.
• 
  Naranjo de Bulnes.
• 
  Enol järvi.
• 
• 
  Naranjo de Bulnes
• 
  Enol järvi.

Katso myös

• Vuoristokasvillisuus

Aiheesta muualla

• Aktiivilomailijan Asturia – kolme kohdetta
• Kävelyreitit Picos de Europan kansallispuistossa
•  Los Picos de Europa and Asturias (englanniksi) Suurimaksi osaksi kuvia.
• Flora and Fauna of the Picos de Europa (englanniksi) Kuvia kasveista.