Pentti Niemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pentti Niemi
Kansanedustaja
22.7.1948–28.3.1954, 22.7.1958–7.2.1962
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Turun läänin pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt9. heinäkuuta 1902
Tampere
Kuollut7. helmikuuta 1962 (59 vuotta)
Eura
Ammatti pappi

Pentti Olavi Niemi (9. heinäkuuta 1902 Tampere – 7. helmikuuta 1962 Eura) oli suomalainen poliitikko ja kirkkoherra, joka toimi sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajana vuosina 1948–1954 sekä 1958–1962.[1] Hän oli ensimmäinen kansanedustajana toiminut pappi, joka edusti vasemmistopuoluetta.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamperelaiseen työläisperheeseen syntynyt Niemi kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta vuonna 1922 ja suoritti varusmiespalveluksensa Hämeenlinnassa Jääkäritykistörykmentissä 1922–1923.[3][4] Vuonna 1925 hän valmistui kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista. Niemi työskenteli Tampereella Kansan Lehden toimittajana 1924–1926 sekä kansakoulunopettajana Nokialla 1925–1926, Sysmässä 1926–1935 ja Helsingissä 1935–1938.[1]

Hänet tunnettiin nuorena myös lahjakkaana keskimatkojen juoksijana. Tampereen Pyrintöä, Sysmän Sisua ja Lahden Ahkeraa edustanut Niemi osallistui muun muassa Suomen Akateemisen Urheiluliiton joukkueessa Kielissä järjestettyihin opiskelijakilpailuihin vuonna 1929.[4]

Evankelisessa liikkeessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulla Niemi jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti kasvatusopin tutkinnon vuonna 1935. Teologian erotutkinnon suoritettuaan Niemi sai pappisvihkimyksen vuonna 1939. Pastoraalitutkinnon hän suoritti 1946. Pappisvihkimyksensä jälkeen Niemi toimi Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (SLEY) nuorisopappina ja hiippakunta-apulaisena 1939–1941 sekä vt. kirkkoherrana Kuusankoskella 1941–1942 ja Nokialla 1942–1943. Vuonna 1943 hänet nimitettiin SLEY:n ylläpitämän Loimaan evankelisen kansanopiston johtajaksi.[1] Toimiessaan evankelisessa liikkeessä Niemi halusi uudistaa erityisesti SLEY:n nuorisotyötä ja rakentaa yhteyttä työväenliikkeeseen.[5]

Jatkosodassa Niemi palveli sotilaspappina ja oli mukana 1942 perustetun Asevelipapit ry:n toiminnassa. Muiden asevelipappien keskuudessa hän erottui työväenasian korostajana.[6] Niemi oli yksi SLEY:n nuorista uudistusmielisistä papeista, jotka alkoivat vaikuttamaan evankelisessa liikkeessä jatkosodan jälkeen rintamalta palattuaan. Heistä näkyvimpiä olivat Niemi ja Risto Nivari, joiden ohella liikkeeseen kuuluivat muun muassa Lauri Koskenniemi, Eero Lehtinen, Erkki Niinivaara ja Martti Parvio. Vanhan sukupolven pappien ja kansankirkollisuutta korostaneiden nuorten välille puhkesi julkinen kiistely, joka kesti vuoteen 1947.[7]

Keväällä 1945 Niemi oli jo valmis eroamaan evankelisesta liikkeestä, mikäli pappiskokous katsoi hänet vääräoppiseksi. Samaan aikaan Niemi julkaisi kohua herättäneen pamflettinsa Väärä särkyy, oikea syntyy, jossa vahvat sosiaaliset painotukset ja huoli työväestön asemasta yhdistyivät herätyskristillisyyteen. Vuoden kuluttua Niemi joutui julkisen arvostelun kohteeksi kotiseudullaan Loimaalla. Tapaukseen liittyi myös puoluepolitiikka, sillä häntä arvostelleet Loimaan opiston johtokunnan jäsenet olivat maalaisliittolaisia. Opiskelijoidensa lisäksi Niemi sai tuekseen Loimaan seudun sosialidemokraattiset työväenyhdistykset sekä kommunistisen Loimaan sosialistisen kunnallisjärjestön ja Suomi–Neuvostoliitto-Seuran paikallisosaston. Kiista ratkesi viimein SLEY:n toiminnanjohtajan K. V. Tammisen sovitteluun.[8] Lopullisesti liikkeen erimielisyydet laantuivat vasta, kun Niemi ja Nivari siirtyivät pois näkyviltä paikoiltaan.[9]

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niemi omaksui vasemmistolaisen työväenaatteen jo syntymäkodissaan työskennellessään 1920-luvulla sosialidemokraattisen Kansan Lehden toimittajana.[6] Sotavuosien jälkeen hän länti mukaan vuonna 1946 perustetun Kristillisten sosialidemokraattien liiton (KSDL) toimintaan.[5] Niemi valittiin kansanedustajaksi Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuoden 1948 eduskuntavaaleissa. Hän oli ainoa eduskuntaan noussut KSDL:n jäsen ja myös sosialidemokraattien neljästä pappisehdokkaasta ainoa valituksi tullut.[5] SLEY:n Kevätkylvö-lehdessä Niemen valinta herätti tyytyväisyyttä, ja häntä luonnehdittiin kirkon ja työväestön väliseksi sillanrakentajaksi.[10] Kansanedustajuuden myötä Niemen herätysjulistuksen pääpaino siirtyi sosiaalisten kysymysten korostamiseen. Hänen mukaansa todellista luterilaisuutta oli lähimmäisen palvel vaalit eminen ja sosiaalisuus.[8]

Helmikuussa 1949 Niemi herätti valtakunnallista huomiota jättämällä aloitteen, jonka mukaan siviilivihkiminen tulisi pakolliseksi kaikille avioliittoon haluaville. Hän piti vihkimistä yhteiskunnallisena toimenpiteenä, joka ei kuulunut kirkolle, vaan sen piti keskittyä evankeliumin julistamiseen. Siviiliavioliitolle olisi kuitenkin mahdollista pyytää kirkollinen siunaus. Kyseessä oli sosialidemokraattien vastatoimi Tampereen piispalle Eelis Gulinille, joka kirkolliskokouksessa ajoi läpi aloitteen eronneiden vihkimisen lopettamisesta. Kun lakivaliokunta ehdotti Niemen aloitteen hylkäämistä, ja presidentti J. K. Paasikivi kehotti eduskuntaa hylkäämään kirkolliskokouksen aloitteen, kaatuivat molemmat äänestyksessä.[11]

Niemi valittiin toiselle kansanedustajakaudelle vuonna 1951, jolloin hän myös jätti Loimaan evankelisen opiston johtajan tehtävän ja siirtyi Ulvilan seurakunnan kappalaiseksi.[1] Vuonna 1953 Niemi valittiin Euran kirkkoherraksi ehdottomalla äätenenemmistöllä.[12] Terveydellisistä syistä johtuen hän ei enää lähtenyt ehdolle samana vuonna järjestetyissä eduskuntavaaleissa, mutta palasi kansanedustajaksi vuonna 1958, jonka jälkeen hänet valittiin uudelleen myös 1962.[13]

Niemi kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Eurassa kaksi päivää vuoden 1962 eduskuntavaalien jälkeen. Hänen tilalleen tuli kymmenen päivän ajaksi Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattista Liittoa edustanut Laura Brander-Wallin, ja uuteen eduskuntaan Niemen tilalle nousi Väinö Vilponiemi.[13] Presidentin valitsijamieheksi Niemi valittiin 1950, 1956 ja 1962.[1] Vuoden 1962 vaalit järjestettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin Niemen varamiehenä oli Uljas Mäkelä.[13] Muiden luottamustehtäviensä ohella hän oli Euran kunnanvaltuuston puheenjohtaja sekä Loimaan kauppalanvaltuuston jäsen vuosina 1948–1950.[1][14]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti Niemen vanhemmat olivat Orivedellä syntynyt ajuri Manu Niemi (1858–1921) ja Gustava Grip.[14] Manu Niemi oli 1900-luvun alkuvuosina Tampereen ajuriyhdistyksen johtokunnan jäsen, ja työskenteli myöhemmin romukauppiaana.[15][16] Niemen puoliso oli Aino Julia Nummi, jonka kanssa hän avioitui 1926. Pariskunnalle syntyi yhdeksän lasta.[14]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nieminen, Katja: Kahden herätyksen mies : Pentti Niemi uskonnollis-yhteiskunnallisena vaikuttajana. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopiston Teologinen tiedekunta, 2010.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Pentti Niemi Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 11.12.2008.
  2. ↑ Rytkönen, Jussi: Tuleva kirkkoherra ei ole poikkeus – Kiuruvedellä on ollut kansanedustajapappi neljästi ennenkin 4.4.2020. Kotimaa24. Viitattu 5.5.2020.
  3. ↑ Tämänkeväiset ylioppilaskokeet. Aamulehti, 21.5.1922, nro 116, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.5.2020.
  4. ↑ a b Sysmäläisiä urheilijoita. Lahti, 5.12.1929, nro 140, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.5.2020.
  5. ↑ a b c Koskelainen, Laura Johanna: Sosiaalidemokraattien suhtautuminen kirkkoon ja uskontoon vuosina 1946–1952, s. 46–47. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopiston Valtiotieteellinen tiedekunta, 2013. Teoksen verkkoversio (PDF).
  6. ↑ a b Kakkuri, Teemu: Evankelinen liike kirkossa ja yhteiskunnassa 1944–1963 : aktiivinen uudistusliike ja konservatiivinen sopeutuja, s. 36. Väitöskirja. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2011. ISBN 978-952-61040-2-7. Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. ↑ Kakkuri 2011, s. 32–33, 53.
  8. ↑ a b Kakkuri 2011, s. 46–50.
  9. ↑ Arkkila, Reijo: Hedbergin protesti – Evankelisuus tänään STI:n luennot : Herätysliikkeet eilen ja tänään. 15.10.1998. Suomen teologinen instituutti. Viitattu 5.5.2020.
  10. ↑ Kakkuri 2011, s. 108–109.
  11. ↑ Koskelainen 2013, s. 58–60, 62–63.
  12. ↑ Sos.dem. kansanedustaja Euran kirkkoherraksi. Helsingin Sanomat, 11.2.1953, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.5.2020.
  13. ↑ a b c Kansanedustaja Pentti Niemi kuollut. Helsingin Sanomat, 8.2.1962, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.5.2020.
  14. ↑ a b c Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 557. Helsinki: Otava, 1954. Projekt Runeberg.
  15. ↑ Yhdistysten rientoja. Ajuriyhdistyksen vuosikokouksessa. Kansan Lehti, 9.2.1904, nro 16, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.5.2020.
  16. ↑ Manu Niemen kuolinilmoitus. Kansan Lehti, 11.4.1921, nro 81, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.5.2020.
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pentti_Niemi&oldid=22164715”