Pelikaani
| Pelikaani | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pelikaanilinnut Pelecaniformes |
| Heimo: | Pelikaanit Pelecanidae |
| Suku: | Pelecanus |
| Laji: | onocrotalus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pelecanus onocrotalus |
|
| Katso myös | |
Pelikaani (Pelecanus onocrotalus) on isokokoinen pelikaanilintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelikaani on iso lintu, pituutta sillä on 140-170 senttimetriä ja siipien kärkiväli on 275-290 senttiä. Pelikaani painaa noin 9–15 kilogrammaa. Laji eroaa kiharapelikaanista värityksen osalta. Pelikaani on lähes kokonaan valkoinen ja siipisulat ovat mustat. Vain silmien ympärillä ja jaloissa on vaaleanpunaista. Nuoret yksilöt ovat harmaita ja niillä on tummat siipisulat.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelikaani asuu kaakkoisessa Euroopassa ja Aasiassa Mongoliaan saakka. Maailman populaatio on kooltaan 270 000–290 000 yksilöä. Se talvehtii koillisessa Afrikassa. Noin 50 prosenttia kaikista pelikaaneista lisääntyy Tonavan suistoalueella.
Pelikaaneja on tavattu Suomessa vain harvoin: Turussa 1605,[2] Karjaalla 1839 ja Pyhäjoella 7. toukokuuta 1925.[3]Iitissä 2023.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elinympäristönä ovat suot ja matalat järvet sekä jokien suistot. Pesiminen vaatii laajat järviruokokasvustot.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelikaani pesii suurina yhdyskuntina, joissa voi olla jopa 30 000 paria. Yhdyskunnat saattavat sijaita kaukana vesialueesta. Pesä sijaitsee maassa, tavallisesti ruovikossa. Pelikaani munii kaksi munaa, joita haudotaan 29–36 päivää. Poikaset kuoriutuvat alastomina, ja saavat mustahkon untuvapuvun. Sukukypsyyden pelikaanit saavuttavat noin 3–4-vuotiaina.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelikaanit syövät kaloja, joita pyydystävät matalasta vedestä uimalla pinnassa. Saalistus tapahtuu parvissa, jolloin parvi ui laajana kaarena, ja linnut paimentavat kalaparven ahtaalle, alkaen sitten kerätä kaloja venyvään kurkkupussiinsa. Päivittäinen ruuantarve on 900–1 200 grammaa, ja keskimääräinen saaliskala Euroopassa on 300–600 grammaa painava karppi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Pelecanus onocrotalus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Väitöskirjoissa uskoa enemmän kuin tietoa ts.fi. 24.8.2009. Viitattu 6.10.2019.
- ↑ Rariteettikomitea BirdLife Suomi. Arkistoitu 1.4.2016. Viitattu 19.10.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lemmetyinen, Risto 1989: Pelikaani Turussa vuonna 1605 - Suomen ensimmäinen kirjattu lintuhavainto? - Lintumies 4.1989 s. 173. LYL.
- Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pelikaani Lintukuva-verkkopalvelussa
