Pehr Gullstén

Pehr Gullstén eli Pekka Kukkonen (25. maaliskuuta 1770 Ahmas, Utajärvi – 1. syyskuuta 1825 Rovaniemi) oli suomalainen runonlaulaja ja lukkari.

Kukkolan lukkarisukuun kuuluneen Pekka Kukkosen vanhemmat olivat Jaakko Holappa, myöhemmin Kukkonen ja Reeta Räisänen. Kukkonen oppi jo lapsuudessaan runoja ja loitsuja äidiltään sekä muilta Ahmaksen kylän runonlaulajilta. Äidin kuoltua 1786 Kukkonen muutti kahden veljensä ja isänsä kanssa Ouluun. Oulussa hän muutti sukunimekseen Gullstén, opiskeli lukkariksi ja hän toimi Rovaniemen lukkarina 1800–1825. Gullstén harjoitti lukkarin toimen ohella myös välskärin, rokottajan ja lukkarikoulun opettajan tointa.

Gullstén kiersi piirilääkäri Zacharias Topelius vanhemman kanssa rokotusmatkoilla Kemin seudulla vuonna 1804. Hän sai Topeliukselta opetusta välskärin taidoissa ja kansanrunojen keräilyä harrastanut Topelius puolestaan merkitsi muistiin Gullsténin laulaman runon Ilman Immen kosinnasta. Gullstén sai mainetta runojen osaajana ja vuonna 1819 Turun akatemiassa suomen kieltä tutkinut Reinhold von Becker (1788–1858) matkusti Rovaniemelle ja keräsi Gullsténilta talteen Väinämöis-aiheisia runoja sekä loitsuja. Tämä kokoelma julkaistiin Turun Wiikko-Sanomissa ja Gullsténilta kerättyjä runoja oli mukana myös Kalevalassa.

Pehr Gullsténin poika Jaakko Gullstén (1813–1868) ja pojanpoika Pekka Gullstén (1839–1916) jatkoivat samassa ammatissa lukkareina. Paasilinnan veljekset Erno, Reino, Arto ja Mauri Paasilinna kuuluvat myös Gullsténin jälkeläisiin sillä heidän isänsä konstaapeli Väinö Gullsténin (1902–1950, vuodesta 1934 Paasilinna) isä Juho Gullstèn oli Pehr Gullsténin pojanpojanpoika.

Vuonna 1970 paljastettiin Rovaniemen Lappia-talossa Pehr Gullsténin muistolaatta.