Pasilan kaatopaikka
Pasilan kaatopaikka oli Helsingin Pasilassa, nykyisen Ilmalan varikon paikalla vuosina 1949–1963 toiminut Helsingin kaupungin pääkaatopaikka. Ennen vuotta 1949 se toimi Valtion rautateiden kaatopaikkana. Se oli yksi ”kolmesta suuresta”. Kaksi muuta olivat Ison-Huopalahden kaatopaikka ja Vuosaaren kaatopaikka. Alueelle vietiin talousjätettä ja teollisuusjätettä, eikä siellä ollut valvontaa.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armeijan käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1930-luvulla Pasilan suoalueella oli armeijan ampumarata ja alueen eteläosassa Turun radan kupeessa sijaitsi armeijan sikalarakennus.[3]
VR:n kaatopaikkana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
VR käytti Pasilan kaatopaikkaansa hävittämällä siellä käytettyjä ratapölkkyjä. Ne hävitettiin upottamalla suohon.[1][2]
Helsingin kaupungin kaatopaikkana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsinki otti kaatopaikan käyttöön vuonna 1949. Aluksi aluetta täytettiin idästä, sitten edettiin kohti länttä. Kaatopaikkapaloja sattui useita, ja joskus jopa uusien jätteiden alla olleet ratapölkyt syttyivät tuleen. Jätettä arvioidaan tuodun alueelle noin yhdeksän miljoonaa kuutiometriä. Alueen laajuus oli 40 hehtaaria.[1][2][4]
VR:n varikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pasilan kaatopaikan käyttö loppui vuonna 1963, kun rautatieviranomaiset ilmoittivat kaupungille loppuvuodesta 1963, että Pasilan kaatopaikka-aluetta koskeva sopimus irtisanotaan päättyväksi seuraavan vuoden vaihteessa. Tässä vaiheessa kaupungin jätteitä käsittelivät lisäksi ainoastaan Talin kompostoimislaitos ja Kyläsaaren jätteenpolttolaitos, jotka kykenivät hävittämään 45 % kaupungin jätteistä.[5] Näihin aikoihin Pasilan kaatopaikan korvaajaksi tuli Ison-Huopalahden kaatopaikka.
Pasilassa taas kaatopaikan alueelle levitettiin maamassoja ja se tasoitettiin hiekkakentäksi. Kenttä sai tasaantua useita vuosia ennen kuin sen rakennustyöt aloitettiin. Ensimmäiseksi alueelle rakennettiin työmaaraide lokakuussa 1968, joka erkani rantaradasta vähän ennen Ilmalan rautatieasemaa. Vuonna 1970 otettiin käyttöön sähkömoottorijunahalli A1. Sittemmin henkilöjunien varikko tuli kokonaisuudessaan sijaitsemaan Ilmalassa.[1][2][6][7]
Ilmalan varikon ongelmaksi on useasti muodostunut soinen maaperä sekä entinen kaatopaikka-alue, jolle se on rakennettu. Rakentamisen yhteydessä alueelle tuotiin Hakkilan sorakuopalta suuria määriä soraa.[7] Alueelle rakennetut rakennukset on paalutettu normaalia syvemmälle ja paaluja on koko varikon alla yhteensä noin 250 kilometriä.[8] Myöhemmin varikkoalue vajosi täyttömaan alla olevien orgaanisten jätteiden hajotessa ja maan tiivistyessä. Pahimmillaan vajoaminen on ollut jopa 2 metriä 30 vuodessa. Maan vajoaminen jatkuu yhä, mutta huomattavasti hitaammin kuin aikaisemmin.[7]
Myöhemmin alueen länsilaidalle nousi myös Postin ja Pohjolan Liikenteen toimitiloja. Sortumat ovat kuitenkin aiheuttaneet alueella ongelmia, ja 2000-luvulla on tehty suurkorjauksia alueelle syntyneiden kuoppien sekä painuneiden raiteiden vuoksi. Helsingin kaupunki arvioi, ettei alue aiheuta sille merkittäviä kunnostuskustannuksia.[1][2][4]
Alue nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueelle rakennetaan Postipuiston kaupunginosaa.[9] Alue on nykyään teollisuusalueen kaltaisessa käytössä, eikä kaatopaikkaa enää voi havaita maastossa. Jätteet ovat täysin maatuneet.[1][2]
Vaikka kaupunki on arvioinut, ettei alue aiheuta sille merkittäviä kunnostuskustannuksia, on toisaalta todettu, että[2]
»Pasila on [vanhoista 28] kaatopaikasta kaikkein ongelmallisin ja sieltä on mitattu suurimmat pitoisuudet haitta-aineita. Pasilan kaatopaikka-alueen sisäisen veden seurannassa useiden haitta-aineiden pitoisuudet ovat ylittäneet talousveden laatuvaatimukset.»
Nykyiset vaikutukset lähiseutuihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entisen kaatopaikan alueella on aiemmin sijainnut Huopalahden järvi. Sen vedet laskivat Kumpulanpuroon ja edelleen Vanhankaupunginselälle. Aiemmin Pohjois-Pasilan alueen sadevedet johdettiin jäteveden puhdistuslaitokseen, mutta toukokuusta 2011 lähtien ne on saanut laskea Kumpulanpuroon. Ongelmia aiheutuu siitä, että puro tulvii ajoittain ja silloin vesiä päätyy Vallilan siirtolapuutarhaan. Kumpulan Isonniityn alueelle on ryhdytty rakentamaan hulevesipuistoa, ja siksi alueen ”oleskelu-, leikki- ja peliviheriö on nyt muisto vain”. Lupaa tähän hakivat Liikennevirasto ja VR. Luvan myönsi Etelä-Suomen aluehallintovirasto.[10]
Kunnostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on vuoden 2012 lopussa antanut luvan alueen kunnostamiseen. Kunnostaminen toteutetaan pilaantuneen maaperän massanvaihdolla, jätetäytön osittaisella poistamisella ja eristämällä. Kunnostettavan alueen omistavat Helsingin kaupunki ja Posti Group Oyj. Kunnostus tullaan toteuttamaan vaiheittain rakentamisen yhteydessä noin vuosina 2012–2022.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Henri Hovi: Pasilan kaatopaikka kotikone.fi. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 26.7.2014.
- ↑ a b c d e f g Tanja Toivola: Kaatopaikkojen ympäristövaikutuksia ja Helsingin entisten kaatopaikkojen nykytilanne, s. 24–28. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2001. ISSN 1235-9718.
- ↑ Vaunut.org : Pasilan alue vuoden 1931 topografikartassa
- ↑ a b Eija Kivilaakso: Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2010:4. Katsaus Helsingin pilaantuneisiin maihin 2009. (pdf (ISSN 1458-9664)) s. 24. Helsinki: Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 26.07.2014.
- ↑ Helsinki menettää Pasilan kaatopaikan vuoden vaihteessa (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. 8.10.1964/8.10.2013. Arkistoitu 9.8.2014.
- ↑ Uutta Helsinkiä/Pasila: Perustietoa/Historia Helsingin kaupunki. Viitattu 26.07.2014.
- ↑ a b c Markku Nummelin: Rantarata, s. 16. Kustantaja Laaksonen, 2008. ISBN 978-952-99685-8-9.
- ↑ Ilmalan varikko 11.09.2003. Seisake.net. Viitattu 24.9.2013.
- ↑ Pohjois-Pasila Uutta Helsinkiä. 12.9.2017. Viitattu 4.1.2021.
- ↑ Alice Karlsson: Outo puistosuunnitelma suomenluonto.fi. 27.2.2013. Suomen Luonto. Arkistoitu 18.7.2014. Viitattu 26.07.2014.
- ↑ Pekka Häkkinen: Päätös Pohjois-Pasilan entisen kaatopaikan pilaantuneen maa-alueen kunnostamisesta (pdf) 27.12.2012. Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 6.8.2014.