Parker-luokka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Parker-luokka
HMS Anzac
HMS Anzac
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 1 700 t
Pituus 99 m
Leveys 9,68 m
Syväys 3,2 m
Koneteho 36 000 shp
Nopeus 34 solmua
Miehistöä 116
Aseistus
Meritorjunta 4 × 4″ QF Mk IV -tykkiä yksiputkisina P Mk IX -asennuksina
4 × 21″ torpedoputkea
Ilmatorjunta 1 × 12 naulan QF Mk II -ilmatorjuntatykki HA-asennuksena
2 × kaksinaulaista QF Mk II -ilmatorjuntatykkiä

Parker-luokka (paranneltu Marksman-luokka) oli Britannian kuninkaallisen laivaston kuuden aluksen muodostama laivueenjohtajaluokka ensimmäisessä maailmansodassa. Alukset romutettiin pian sodan päätyttyä lukuun ottamatta Australian laivastolle luovutettua HMS Anzacia. Luokkaa on osassa lähteistä kutsuttu myös Anzac-luokaksi.

Luokka pohjautui edeltäneeseen Marksman-luokkaan. Niillä oli samankaltainen runko, mutta komentosiltaa oli siirretty taaemmas, jolloin savuhormien määrä laski neljästä kolmeen. Siirto mahdollisti etukannelle yliampuvan tykin asentamisen, jolloin molemmat tykit kykenivät tulittamaan koko ampumasektorille, ja lisäksi ylösnostettua B-tykkiä voitiin käyttää kovassakin merenkäynnissä. Muutos paransi merkittävästi alusten taistelukelpoisuutta. Toinen muutos oli keskitetyn tulenjohdon lisääminen aluksille, eikä tykkikohtaisia tulenjohtajia tarvittu. Tulenjohtojärjestelmä koostui keskitetystä tulenjohtotasosta, joka käsitteli maalitiedot tähystäjiltä ja etäisyysmittarilta. Tulenjohtajana toimiva tykistöupseerin johtaman tulen tarkkuus ja vaikutus oli merkittävästi parempi kuin aiemmin. Järjestelmästä tuli normaaliosa hävittäjien varustusta V- ja W-luokista alkaen vuonna 1917.[1]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksista kaksi ensimmäistä tilattiin helmikuussa 1915 osana vuoden 1915 hätäohjelmaa. Seuraavat kolme tilattiin heinäkuussa 1915 ja viimeinen joulukuussa 1915.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893–1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
  • Friedman, Norman: British Destroyers – From Earliest Days to the Second World War. Yorkshire: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-049-9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Gardiner 1985, s. 80.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]