HMS Engadine

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta HMS Engadine (1911))
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Engadine
HMS Engadine
HMS Engadine
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Denny and Brothers, Dumbarton
Kölinlasku 1910
Laskettu vesille 23. syyskuuta 1910
Palveluskäyttöön 13. elokuuta 1914
Palveluskäytöstä palautettu omistajilleen marraskuussa 1919
Loppuvaihe upposi ajettuaan miinaan vuonna 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 1 676 t
Pituus 96 m
Leveys 12 m
Syväys 4,9 m
Koneteho 6 000 shp
Nopeus 21 solmua
Miehistöä 250
Aseistus 4 × 12-paunaista tykkiä
3 lentokonetta

HMS Engadine oli Britannian Kuninkaallisen laivaston vesilentokoneiden emälaiva ensimmäisessä maailmansodassa.

HMS Engadine oli alun perin South East and Chatham Railway Companyn Folkestone–Boulogne -reitille tarkoitettu höyryalus, joka oli laskettu vesille 23. syyskuuta 1911 William Denny and Brothersin telakalla. Alus oli nimetty Sveitsin Engadine-laakson mukaan. Amiraliteetti otti aluksen käyttöönsä 11. elokuuta 1914 ja muutti sen Chathamin telakalla kolmen lentokoneen emälaivaksi.[1]

Muutostöissä aluksesta poistettiin takakannen rakenteet, jotka korvattiin lentokonesuojalla, työpajalla sekä kahdella nosturilla. Aluksen lentokoneiksi oli suunniteltu Shorts 184 -vesilentokoneita, mutta aluksi sille oli sijoitettuna kolme Short Folders -konetta (numerot 120, 121, 122). Koneet laskettiin nosturilla veteen nousua varten ja nosturilla takaisin alukseen laskun jälkeen.[1]


Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutostöiden valmistuttua Chathamin telakalla 13. elokuuta HMS Engadine siirrettiin Harwichiin sijoitettujen vesilentokoneiden emälaivojen HMS Empressin ja HMS Rivieran luo. Kaikki Harwichiin sijoitetut vesilentokoneiden emälaivat osallistuivat 25. joulukuuta 1914 hyökkäykseen zeppeliinitukikohta Cuxhaveniin.[1]

HMS Engadine muutettiin vuonna 1915 Cunardin telakalla toimimaan neljän koneen emälaivana. Samalla aluksen aseistusta lisättiin kahdella 3-paunaisella ja yhdellä 2 paunaisella ilmatorjuntatykillä.[1]

Luutnantti Frederick S. Rutlandin ja G. S. Trewinin miehittämä Short-vesilentokone teki vuonna 1916 ensimmäisen havainnon Saksan Avomerilaivastosta Skagerrakin taistelussa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ilmaa raskaampi lentävä esine oli tiedustelutehtävissä meritaistelun aikana. Koneen miehistö ei kuitenkaan kyennyt ilmoittamaan Suurelle laivastolle havainnoistaan. Taistelun loputtua HMS Engadine pelasti vaurioituneen panssariristeilijä HMS Warriorin miehistöä ja otti sitten alukseen hinaukseen. HMS Warriorin upotessa HMS Engadine pelasti uppoavasta aluksesta 600 miestä. Aluksen lentokoneina olivat Skagerrakin taistelun aikana Shorts 184 -koneet 8050, 8065, 9073, N2822, N2944, N9000 ja 8359.[1]

HMS Engadine teki 4. toukokuuta 1916 hyökkäyksen Tondernin zeppeliinitukikohtaa vastaan. Tondernin hyökkäyksen aikoihin aluksen koneina olivat Short 827, Short 830, Sopwith Schneider ja Sopwith Baby.[1]

Vuonna 1918 HMS Engadine siirrettiin Välimerelle.[1]

Alus palautettiin omistajilleen joulukuussa 1919. Se oli vuonna 1941 nimetty uudelleen SS Corregidoriksi sen palvellessa Filippiineillä. Alus osui miinaan 17. joulukuuta 1941 ollessaan matkalla Manilaan. Aluksella olleista noin 1 200 matkustajasta amerikkalaiset PT-veneet PT-32, PT-34 ja PT-35 pelastivat 282 matkustajaa, joista seitsemän kuoli sairaalassa vammoihinsa. Miina oli todennäköisesti japanilaisen sukellusveneen I-124 asentama.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Barnes C H: Shorts Aircraft since 1900. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1989. ISBN 0-87021-662-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Conway's s. 65

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]