A-luokka (sukellusvene, Britannia)
| A-luokka | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
190 tonnia (pinnalla) 205-207 t (sukelluksissa) |
| Pituus |
A.1: 31,5 m (kokonaispituus) A.2-A1.3: 32 m (kokonaispituus) |
| Leveys |
A.1: 3,6 m A.2-A.13: 3,9 m |
| Syväys |
A.1: 3,1 m A.2-A.13: 3,3 m |
| Koneteho |
A.1: 16-sylinterinen Wolseley dieselmoottori 350 hv (dieselmoottori),, 125 hv sähkömoottori A.2-A.4: 16-sylinterinen Wolseley dieselmoottori 450 hv, 150 hv sähkömoottori A.5-A.7: 16-sylinterinen Wolseley dieselmoottori 550 hv, 150 hv sähkömoottori A.8-A.12: 16-sylinterinen Wolseley dieselmoottori 600 hv, 150 hv sähkömoottori A.13:6-sylinterinen raskasöljy moottori 500hv, 150 hv sähkömoottori |
| Nopeus |
9,5-11 solmua (pinnalla) 6 solmua (sukelluksissa) |
| Miehistöä | 11 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
A.1-A.4:1 18" torpedoputki, johon 3 torpedoa A.5-A.13: 2 18" torpedoputkea, joihin 4 torpedoa |
A-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ensimmäinen Britanniassa suunniteltu ja toteutettu sukellusveneluokka, johon kuului kolmetoista alusta.
Alusluokan alukset valmisti 1902-1905 Vickersin telakka Barrowsissa ja ne olivat paranneltuja Yhdysvaltain laivaston Plunger-luokan veneitä. Luokkaan kuuluneet alukset eivät olleet yhdenmukaisia, vaan ne poikkesivat toisistaan. Ne olivat pituudeltaan noin 30 metriä ja niiden uppouma oli sukelluksissa noin 200 tonnia. Luokan alukset käyttivät voimanlähteenä sukeltaessaan akkukäyttöistä sähkömoottoria ja pinnalla dieselmoottoria.
Kuudes edeltäneen Holland-luokan aluksista muuttui valmistuksen aikana niin paljon, että se lasketaan uuden täysin brittiläisen luokan prototyypiksi. HMS A.1 oli lähinnä pidennetty Holland-luokan alus, mutta HMS A.2:sta alkaen aluksia suurennettiin myös muuten ja HMS A.5:stä alkaen aluksiin asennettiin toinen torpedoputki alkuperäisen rinnalle.[1]
Toinen merkittävä innovaatio oli komentotornin asentaminen aluksiin, mikä mahdollisti havainnoinnin pinnalla ollessa. Holland-luokan aluksien kaltaista oli pieni kelluvuus. Vaikka alukset olivat vielä kokeellisia ne osoittautuivat menestyksekkäiksi ja osa niistä palveli edelleen ensimmäisessä maailmansodassa koulutuskäytössä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |