King Edward VII -luokka
| King Edward VII | |
|---|---|
 kaavakuva luokan aluksesta |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
16 300 t (palvelus) 17 500 t (max) |
| Pituus | 138,03 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 24 m |
| Syväys | 7,72 m |
| Koneteho | 18 000 hv (13 MW) |
| Nopeus | 18,5 solmua |
| Miehistöä | 777 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
4 × 12" BL Mk IX tykkiä 4 × 9,2" BL Mk X tykkiä 10 × 6" Mk VII tykkiä 14 × QF 12 naulan 12 cwt -laivatykkiä 14 × QF 3 naulan Hotchkiss -tykkiä 5 × 18" torpedoputkea |
King Edward VII -luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston kahdeksan taistelulaivan muodostama alusluokka, joka laskettiin vesille vuosina 1903-1905.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosien 1892-1893 laivasto-ohjelmasta alkaen aina vuosien 1900-1901 laivasto-ohjelmaan asti oli Britannian kuninkaallisen laivaston suurta rakennuskautta. Kaikki Sir William Whiten suunnittelemien ensimmäisen luokan taistelulaivojen alusten pääaseina oli neljä 12 tuuman (305 mm) tykkiä perään- ja keulaan sijoitetuissa kaksoistykkitorneissa tai oikeammin katetuissa barbeteissa. Alusten apuaseina oli kaksitoista kuuden tuuman (152 mm) tykkiä keskilaivaan pää- ja yläkansille sijoitetuissa kasemateissa. Alukset olivat siten yhdessä maailmanmerien valtiaita ja useat ulkovaltojen suunnittelijat kopioivat niissä toteutettuja innovaatioita. Ulkoisesta samankaltaisuudesta huolimatta alusluokissa toteutettiin erilaisia parannuksia kuten viimeiset Majestic-luokan alukset kykenivät lataamaan tykkinsä ilman latausasemaan siirtämistä, vuosien 1896-1897 Canopus-luokka varustettiin Krupp-panssaroinnilla sekä vesiputkihöyrykonein ja vuosien 1897-1898 Formidable-luokassa otettiin käyttöön paksumpi panssari sekä parannellut tykkimallit.[1]
Vuonna 1897 ulkovallat saivat kurottua etumatkan kiinni. 1890-luvun lopulla Ranskan merivoimien alusten 12 tuumaiset oli sijoitettu torneihin, mutta alukset olivat pienempiä kuin brittien vastaavat ja niiden apuaseet olivat keveämpiä. Venäjä valmisti joitakin loistavia aluksia lukuisten heikompien ohella. Yhdysvallat ei ollut muodostanut aluksistaan yhtä kiinteitä luokkia kuin britit, mutta he pyrkivät luomaan laivastolleen riittävän määrän vahvasti panssaroituja ja aseistettuja aluksia. Italia, jolla oli käytössään runsaasti brittiteknologiaa, kärsi rahoitusvaikeuksista kyeten valmistamaan ainoastaan kaksi hidasta toisen luokan taistelulaivaa 1890-luvun alussa. Maa teki kuitenkin 1896-1897 aiemmasta politiikastaan poiketen päätöksen kahdesta suuresta, erittäin raskaasti aseistetusta ja nopeasta taistelulaivasta. Periaatteessa Benedetto Brin ja Regina Margherita olivat vain hieman suurempia kuin Canopus-luokan alukset, mutta nopeampia, raskaammin panssaroituja sekä samoin aseistettuja lisättynä neljällä 8 tuuman tykillä.[1]
Hankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helmikuussa 1899 (lähes budjettikauden lopulla) Amiraliteetti tilasi Vickersiltä koeammuntoihin prototyypin 7,5 tuuman tykistä. Kaliiperi oli laivastolle uusi ja se vastasi Ranskan merivoimien käytössä olevaa 194 millimetrin tykkiä. Kahdeksan tuuman tykkiin nähden suunnitellulla tykillä oli etunaan se, että sillä voitiin korvata kuusituumaiset yhden suhde kahteen. Samoin ammusten kuljettaminen oli mahdollista kahdella miehellä.[1]
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| HMS Africa | Chathamin laivastontelakka | 24. tammikuuta 1904 | 20. toukokuuta 1905 | marraskuu 1906 | myyty romutettavaksi 1920 |
| HMS Britannia | Portsmouthin laivastontelakka | 4. helmikuuta 1904 | 10. joulukuuta 1904 | syyskuu 1906 | uponnut 9. marraskuuta 1918 Gibraltarin länsipuolella Saksan keisarikunnan laivaston sukellusveneen SMS UB-50 torpedoimana |
| HMS Commonwealth | Fairfield | 13. toukokuuta 1902 | 13. toukokuuta 1903 | maaliskuu 1905 | myyty romutettavaksi 1921 |
| HMS Dominion | Vickers | 23. toukokuuta 1902 | 25. elokuuta 1903 | heinäkuu 1905 | myyty romutettavaksi 1921 |
| HMS Hibernia | Devonportin telakka | 6. tammikuuta 1904 | 17. kesäkuuta 1905 | kesäkuu 1907 | myyty romutettavaksi 1921 |
| HMS Hindustan | John Brown | 25. lokakuuta 1902 | 19. joulukuuta 1903 | heinäkuu 1905 | myyty romutettavaksi 1921 |
| HMS King Edward VII | Devonportin telakka | 18. maaliskuuta 1902 | 23. heinäkuuta 1903 | helmikuu 1905 | uponnut osuttuaan miinaan 6. tammikuuta 1916 Dunnet Headin edustalla |
| HMS New Zealand | Portsmouthin laivastontelakka | 9. helmikuuta 1903 | 4. helmikuuta 1904 | heinäkuu 1905 | nimetty 1911 HMS Zealandiaksi myyty romutettavaksi 1921 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Hore, Peter: The Ironclads. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-299-8. (englanniksi)
- McBride, Keith: 'The Wobbly Eight': The King Edward VII Class Battleships 1897-1922. Warship 2001-2002, 2001, XXIV. vsk, s. 63-69. London: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-901-8. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
HMS King Edward VII – HMS Commonwealth - HMS Hindustan – HMS Britannia - HMS Dominion – HMS New Zealand - HMS Africa – HMS Hibernia |
| Edeltäjä: Duncan-luokka – Seuraaja: Swiftsure-luokka |
| X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |