Orvokit

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Orvokki)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kasvisukua. Orvokki on myös naisen etunimi, josta kerrotaan artikkelissa Orvokki (nimi)
Orvokit
Viljelty orvokki.
Viljelty orvokki.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Orvokkikasvit Violaceae
Suku: Orvokit Viola
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Orvokit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Orvokit Commonsissa

Orvokit (Viola) on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, johon kuuluu 400–500 lajia, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.

Orvokeilla on tyypillisesti sydämenmuotoiset lehdet ja epäsymmetriset, viisiterälehtiset kukat, joissa yksi iso terälehti suuntautuu alaspäin ja loput neljä ovat pareittain symmetriset sen yläpuolella. Useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä, ja sana violetti johtuukin ranskan kielen sanasta violette, orvokki. Joillain monivuotisilla lajeilla, kuten lehto-orvokilla on myös avautumattomia, umpisiittoisia kukkia.

Orvokkilajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajit Pohjoismaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita orvokkilajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa viljeltyjä lajeja:[4]

  • Sarviorvokki (Viola cornuta) (monivuotinen puutarhakukka)
  • Tarhaorvokki (Viola × wittrockiana) (yksivuotinen parveke- ja kesäkukka)
  • Tuoksuorvokki (Viola odorata) (perinteinen monivuotinen puutarhakukka)

Orvokit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kasvaa 17 luonnonvaraista orvokkilajia sekä lukuisia risteymiä.[3] Kolme yleisintä lajia ovat suo-orvokki, aho-orvokki ja korpiorvokki. Uhanalaisia orvokkeja on viisi, jotka kaikki ovat erittäin uhanalaisia: luhtaorvokki, mäkiorvokki, pahtahietaorvokki, pyökkiorvokki ja rantaorvokki.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 402, 398–403. Suom. Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  2. a b Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
  3. a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  4. Helsingin yliopiston aikuiskoulutuskeskus [vanhentunut linkki]
  5. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 203. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]