Opus Dei

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee roomalaiskatolisen kirkon personaaliprelatuuria. Opus Dei on myös Laibachin albumi.
Pyhän Ristin ja Opus Dein Prelatuuri
Opus Dein sinetti, risti Maan yllä.
Opus Dein sinetti, risti Maan yllä.
Perustettu 2. lokakuuta 1928
Tyyppi Roomalaiskatolisen kirkon personaaliprelatuuri
Päämaja Rooma
Toiminta-alue Koko maailma
Jäsenet 90 260 (2010), lisäksi Pyhän ristin pappisyhteisössä noin 2 000 itse Opus Deihin kuulumatonta pappia
Prelaatti Javier Echevarría Rodríguez
Päätöksentekoelin Kahdeksan vuoden välein
kokoontuva yleiskokous
Sivusto http://www.opusdei.fi (Suomi)
http://www.opusdei.org (pääsivu)

Opus Dei (lat. Jumalan työ) on katolisen kirkon personaaliprelatuuri (sielunhoitoinstituutio). Sen täydellinen nimi on Pyhän Ristin ja Opus Dein Prelatuuri (lat. Prelatura Sanctae Crucis et Operis Dei). Opus Dein mukaan sen erityinen sielunhoidollinen tehtävä on opettaa, että kaikki on kutsuttu pyhyyteen ja tämä pyrkimys pyhyyteen voi toteutua arkielämässä ammatillisten ja muiden velvollisuuksien täyttämisessä.[1]

Personaaliprelatuuri kuuluu roomalaiskatolisen kirkon institutionaaliseen rakenteeseen. Personaaliprelatuuri koostuu prelaatistaan, tämän avustavasta papistosta ja maallikoista. Personaaliprelatuurin juridinen muoto luotiin toisessa Vatikaanin kirkolliskokouksessa erityisten sielunhoidollisten tehtävien hoitamiseksi.[2] Prelaatin eli johtajan nimittää paavi.

Opus Deihin kuuluu 90 260 jäsentä, joista maallikkoja on sel­vä enemmistö, 88 245 jäsentä, ja pappeja 2 015 (tiedot vuodelta 2010).[3] Jäsenistä noin 40 asuu Suomessa. Opus Dein jäseninä on kaksi kardinaalia ja 4 500 piispasta 40. Pyhän Ristin pappisyhteisöön, joka on Opus Deihin sidoksissa oleva yhteisö, kuuluu lisäksi noin 4 000 pappia. Papeista noin puolet kuuluu Opus Deihin. Noin 70% Opus Dein jäsenistä asuu omissa kodeissaan ja he muodostavat perinteisiä katolisia perheitä. 30% jäsenistä elää selibaatissa. Heistä suurin osa asuu Opus Dein keskuksissa. Opus Dei järjestää koulutustilaisuuksia siitä miten katolinen spiritualiteetti soveltuu arkielämään.[4] Henkilökohtaisten sosiaalitöiden lisäksi, monet Opus Dein jäsenet ovat perustaneet ja edesauttavat yliopistoja, opiskelijakoteja, kouluja, kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitoksia.

Opus Deitä on kuvattu katolisen kirkon eniten kiistaa aiheuttavaksi voimaksi.[5]

Suomessa on noin 40 Opus Dein jäsentä. Asuinkeskuksia on kaksi naisille ja yksi miehille. Niissä asuu hieman yli kymmenen numeraaria.[6] [7] [8]

Perustaja ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opus Dei levisi ensiksi Euroopan katolisissa maissa ja Pohjois-Amerikassa.
Opus Dein nykyinen prelaatti (johtaja) Javier Echevarría Rodríguez. Echevarría on Opus Dein piispa.

Espanjalainen pappi Josemaría Escrivá de Balaguer perusti Opus Dein 2. lokakuuta 1928 ollessaan 26-vuotias. Balaguerin koki nähneensä jumalallisen näyn, jossa hän näki Opus Dein. Balaguer antoi järjestölle nimen Opus Dei (lat. Jumalan työ) korostaakseen Jumalan osuutta järjestön synnyssä.[9] 16 kuukautta tämän jälkeen, 14. helmikuuta 1930, hän perusti sen naisjaoston, Balaguerin mukaan Jumalan pyynnöstä.[10] Opus Dei saavutti jalansijaa opiskelijoiden joukossa ja Madridin työläiskaupunginosissa. Se levisi muutamassa vuodessa muille yhteiskunnan tasoille sekä muihin kaupunkeihin.[2] Jo vuonna 1935 perustaja aikoi laajentaa toimintaa Ranskaan, mutta Espanjan sisällissota ja toinen maailmansota estivät tämän aikomuksen toteuttamisen.[2] Vuonna 1946 Opus Dei aloitti toiminnan Portugalissa, ja pian maailmansodan loputtua myös Isossa-Britanniassa, Italiassa, Ranskassa, Irlannissa, Yhdysvalloissa ja Meksikossa.[2]

Josemaría Escrivá muutti vuonna 1946 pysyvästi Roomaan, jonne hän perusti Opus Dein päämajan. Asettamalla Opus Dein päämajan Roomaan pyhä Josemaría halusi korostaa Opus Dein hengen universaalisuutta. Hän kirjoitti ensimmäisille jäsenille kuusi vuotta Opus Dein perustamisen jälkeen: “On tärkeää korostaa, että emme ole ajallisesti rajoittunut ilmiö kirkon ja kristillisyyden historiassa. Opus Dei ei ole syntynyt korjaamaan jonkin maan tai aikakauden hätätilannetta, sillä Jeesus haluaa pikemminkin Opus Dein olevan alusta lähtien olennaisesti maailmanlaajuinen, olennaisesti katolinen.”[2]

Vuodesta 1950 lähtien Opus Dei laajeni jatkuvasti. Toimintakeskuksia syntyi Saksaan, Alankomaihin, Argentiinaan, Kanadaan, Venezuelaan ja muihin Länsi-Euroopan ja Amerikan maihin.[2] Sen jälkeen seurasivat Japani, Filippiinit, Nigeria, Australia, Kenia, Kongo, Norsunluurannikko, Hongkong, Singapore, Ruotsi (1984), Taiwan, Suomi (1987), sen jälkeen mm. Puola (1989), Unkari ja Tšekki (1990), Intia, Israel, Liettua (1993) ja Viro (1996). Vuonna 1994 Opus Deihin kuului noin 85 000 jäsentä 87 eri maasta, joista noin 1 500 on pappeja.[2]

Josemaría Escrivá de Balaguer kuoli Roomassa 26. kesäkuuta 1975. Toimiin hänen pyhäksijulistamisekseen ryhdyttiin Roomassa 19. helmikuuta 1981 69 kardinaalin ja n. 1300 piispan pyynnöstä. 9. huhtikuuta 1990 paavi Johannes Paavali II julisti sankarillisiksi hänen kristilliset hyveensä, ja 6. heinäkuuta 1991 paavi julisti erään hänen esirukoustensa ansioksi luetun parantumisen luonteeltaan ihmeeksi.[2] Johannes Paavali II julisti Roomassa Opus Dein perustajan autuaaksi 17. toukokuuta 1992 ja pyhäksi 6. lokakuuta 2002.[2]

Perustajan ensimmäiseksi seuraajaksi valittiin 15. syyskuuta 1975 mons. Alvaro del Portillo, joka oli työskennellyt muutaman kymmenen vuotta Opus Dein yleissihteerinä.[2] Hän johti Opus Deitä 28. marraskuuta 1982 saakka sen yleispresidenttinä ja sen jälkeen paavin nimeämänä prelaattina, jolloin Opus Deistä tehtiin personaaliprelatuuri. Portillo menehtyi vuonna 1994. Seuraajaksi valittiin espanjalainen piispa Javier Echevarría Rodríguez.[11]

Opus Dei sai vuodesta 1943 asteittain kaikki tarpeelliset katolisen kirkon hyväksymiset, kunnes vuonna 1982 Opus Dein asettaminen personaaliprelatuuriksi toi sille kirkko-oikeudellisen muodon, johon perustaja oli pyrkinyt.[2]

Prelatuurin peruskirjassa, joka on apostolinen konstituutio alkusanoin “Ut sit” (28.11.1982), paavi Johannes Paavali II sanoo: “Hyvin suuressa toivossa kirkko kääntää huomionsa ja äidillisen huolenpitonsa Opus Deihin, joka perustettiin Jumalan palvelijalleen Josemaría Escriválle antaman innoituksen johdosta 2. lokakuuta 1928 Madridissa, jotta se olisi aina pätevä ja tehokas väline pelastustehtävässä, jota kirkko toteuttaa maailman elämän puolesta.”[2]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opus Dei on personaaliprelatuuri, joka kuuluu katoliseen kirkkoon. Opus Dein paimenena toimii prelaatti, joka voi olla piispa. Vaikka prelatuuri ei ole hiippakunta, sen rakenne on samanlainen lukuun ottamatta sitä, ettei se ole maantieteellisesti rajattu. Samankaltaisia kirkollisrakenteita ovat personaaliordinariaatit ja armeijoiden hiippakunnat. Apunaan prelaatilla on miespuolinen yleissihteeri ja naispuolinen ylineuvonantaja.[12] Tärkein elin on kahdeksan vuoden välein kokoontuva yleiskokous, joka myös valitsee prelaatin siten, että naiset asettavat ehdokkaat, ja miehet äänestävät prelaatin naisten asettamien ehdokkaiden joukosta.[12] Paavi nimittää prelaatiksi yleiskokouksen valitseman ehdokkaan. Nimitys on elinikäinen. Nimityksen lisäksi paavi voi vihkiä prelaatin piispaksi.

Opus Dein jäsenet kuuluvat kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Jäsenistöllä ei ole mitään tunnusmerkkejä, eikä mitään ulkonaisia elämäntapoja erityisesti suositella . Jäsenistä asuu Euroopassa noin 60 % ja Amerikoissa noin 35 %.[13] Katolisen kirkon tradition mukaisesti Opus Dein jäseneksi pääsee koettuaan vokaation eli kutsun järjestön jäseneksi sisäisen mietiskelyn tuloksena ja Jumalan taholta.

Opus Dein päämajan etuovi Roomassa. Prelaattikirkossa on pyhän Josemarían Escriván hauta.

Opus Dein jäsenistä noin 70 % on supernumeraareja. He asuvat omassa kodissaan ja ovat yleensä naimisissa. Supernumeraarit tukevat Opus Deitä palkallaan omien mahdollisuuksiensa mukaan. Jäsenmaksua ei ole, ja supernumeraarit antavat palkastaan, mitä näkevät parhaaksi. Sen lisäksi noin 30 % jäsenistä on selibaatissa eläviä ihmisiä, joihin kuuluu numeraareja ja assosiaatit. Numeraarit asuvat yleensä Opus Dein keskuksissa. Assosiaatit asuvat oman perheensä kanssa, yksin tai ystävien kanssa. Opus Dein pyörittämät keskukset jakautuvat sukupuolen mukaan. Palkallaan numeraarit rahoittavat oman keskuksensa toimintaa ja tukevat muita Opus Dein aloitteita. Myös assosiaatit tukevat Opus Dein toimintaa omien mahdollisuuksiensa mukaan. Numeraariassistentit ovat selibaatissa eläviä naisia, jotka asuvat ja tekevät työnsä Opus Dein keskuksessa.[14] Osa numeraareista käyttää cilice-nauhaa, joka on piikikkäästä rautalangasta koostuva hihna. Lisäksi suositellaan katumusraipan käyttöä.[[15] Väitteitä cilicen aiheuttamasta kivusta on pidetty liioiteltuina ja on kiistetty, että sen käyttö vuodattaisi verta. Opus Dein mukaan mortifikaatio ei ole heille ensisijainen asia, ensisijainen on “rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan”. [14]

Pyhän Ristin pappisyhteisö on Opus Dein prelatuuriin sidoksissa oleva yhteisö, johon kuuluu tällä hetkellä noin 4 000 pappia. Se koostuu sekä prelatuurin papeista että hiippakuntapapeista ja -diakoneista. Hiippakuntiin kuuluvien pappien riippuvuus oman hiippakuntansa piispasta ei kuitenkaan muutu millään tavoin piispan pysyessä heidän ainoana kirkollisena esimiehenään.[2]

Opus Deillä on myös avustajia, jotka tukevat sen tehtävää rukouksillaan, työllään ja avustuksillaan. Avustajat eivät kuulu prelatuuriin, eivätkä he kaikki ole katolilaisia tai kristittyjä.[2]

Opus Dein mukaan järjestön jäsenyys ja työ eivät kytkeydy toisiinsa, eikä järjestö neuvo jäseniään ammatillisissa asioissa. Opus Dei ei myöskään rajoita jäsenten mielipiteitä tai poliittista toimintaa.[2] Opus Dein perustaja Escrivá de Balaguer kirjoitti vuonna 1930:

»Ei ole lainkaan ongelmallista, jos keskuudessamme on eri mielipiteitä. Päinvastoin, mielipiteiden kirjo on merkki rehellisen yhteiselämän hyvästä hengestä ja kunkin oikeutetun vapauden kunnioittamisesta, sillä missä Herran henki on, siellä vapaus.»

(2. Kor. 3:17) (Kirje, Madrid, 24.3.1930.)

Spiritualiteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opus Deihin voi liittyä 18-vuotiaana yhden vuoden määräaikaisella sopimuksella ja 23-vuotiaana pysyvästi. Opus Dein jäseneksi liittyvä sitoutuu erinäisiin velvoitteisiin. Opus Dein jäsenten hartauksiin kuuluvat mm. osallistuminen messuun, rukoilun harjoittaminen esimerkiksi ruusukon avulla, Evankeliumin tai muiden hengellisten kirjojen lukeminen, päivän omistaminen Jumalalle herättyään lausumalla »Serviam» (lat. olen palveleva), ja kolmen Ave Maria -rukouksen lausuminen ennen nukkumaanmenoa. Pitkin päivää Opus Dein jäsenet rukoilevat spontaanisti kiitollisuuden osoituksilla Jumalalle tai muilla rukouksilla. Päivän lopussa heillä on tapana tehdä omantunnon tutkiskelua, jossa jokainen yksityisesti kiittää Jumalaa siitä hyvästä, jota on tehnyt ja pyytää anteeksi virheistään. Keskeistä Opus Dein hengellisyydessä on työn suorittaminen mahdollisimman hyvin ja sen omistaminen Jumalalle.

Järjestön tärkein päämäärä on tavallisen arkielämän pyhittäminen. Opus Dein mukaan pyhyys ei ole vain tiettyjen poikkeavien yksilöiden etuoikeus, vaan se on kenen tahansa saavutettavissa.[2] Pyhittämisellä tarkoitetaan lähestymistä Jumalaan. Opus Dei korostaa jäsenten työn merkitystä ja kannustaa jäseniään ahkeraan työntekoon.[2] Perustana tälle on Raamatun ilmoitus siitä, että Jumala loi ihmisen tekemään työtä (1. Moos. 2:15). Piispainkongregaation selvityksessä (23.8.1982, II b, julk. 28.11.1982) sanotaan muun muassa, että “prelatuuriin liittyvät maallikot eivät siirry uuteen teologiseen eivätkä kirkko-oikeudelliseen asemaan; he pysyvät tavallisina uskovaisina maallikoina ja käyttäytyvät tämän mukaisesti kaikissa toimissaan ja erityisesti apostolaatissaan.” Opus Dein jäsenet toteuttavat apostolaattiaan oman arkisen työnsä kautta ja heille tyypillisen maallikkoelämän rajoissa. Opus Deillä ei ole munkkeja tai nunnia, ja sen jäsenistä vain noin 2 % on pappeja. Paavi Johannes Paavali II kutsuikin Escriváa, Opus Dein prelaattia, “tavallisen elämän pyhimykseksi”.

Opus Dein opetuksen mukaan sen spiritualiteetin olennainen piirre on, ettei ketään oteta pois siitä paikasta, jossa hän toimii - “unusquisque in qua vocatione vocatus est, in ea permaneat.” (1. Kor. 7:20.) Päinvastoin kukin johdetaan täyttämään asemaansa kuuluvat velvollisuudet ja tehtävät mahdollisimman täydellisesti; juuri tästä ihmisen elämäntehtävä kirkossa ja yhteiskunnassa muodostuu. (Keskusteluja..., 16.)

Opus Dein opetuksen mukaan jäsenet eivät ole ihmisiä, jotka eläessään maailmasta vetäytyneinä palaavat siihen toimiakseen työntekijöinä. He ovat työntekijöitä, joilla on ammatilleen ominainen ammatti-ihanne. Opus Dein mukaanheidän työnsä ja toimintansa kollegoiden kanssa on tie kohti Jumalaa.[2]

Kiistelty Opus Dei[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikikkäästä rautalangasta koostuvaa cilice-hihnaa käytetään katumusharjoituksissa.
Da Vinci -koodi on herättänyt paljon keskustelua aiemmin tuntemattomasta Opus Deistä.

Jotkut Opus Deistä eronneet jäsenet ovat kritisoineet personaaliprelatuuria. Opus Deitä on syytetty salamyhkäisyydestä[16], arvelluttavista värväyskeinoista, tiukoista säännöistä, lihan kuolettamisen harjoittamisesta[15], jäseniensä henkisestä painostuksesta, naisten heikosta asemasta järjestössä[17], äärioikeistolaisten ja totalitarististen hallitusten tukemisesta[18] ja liiallisesta vallan kahmimisesta katolisen kirkon sisällä. Lisäksi Sveitsissä oikeusistuin on todennut Opus Dein olevan salainen, peitellysti toimiva järjestö.[19] Vuonna 1996 Opus Dei pääsi Ranskan parlamentin komission listalle 172 lahkosta tai vaarallisesta uskonnollisesta liikkeestä, mikä herätti kritiikkiä maan piispojen suunnalta.[19] Vuonna 1997 myös Belgiassa parlamentin komissio totesi Opus Dein kuuluvan vaarallisten salaseurojen joukkoon.[19]

Monien Opus Deitä tutkineiden journalistien mielestä osa väitteistä on kuitenkin vain vastustajien luomia myyttejä.[5] Kritiikkiin siitä, että järjestöllä olisi paljon valtaa Vatikaanissa, Opus Deistä on vastattu, että kardinaaleista vain kaksi ja 4 500 piispasta vain 40 on Opus Dein jäseniä.[20]. Opus Dein ensimmäisinä vuosina Escriva kehotti niitä, jotka seurasivat häntä olemaan diskreettejä Opus Deistä siihen asti, kun järjestö saisi ensimmäisen juridisen muotonsa.[21] Nykyaikana Opus Dei toimii maailmanlaajuisesti.

Viime vuosina keskustelua on herättänyt erilaisten jännitysromaanien, etupäässä Dan Brownin Da Vinci -koodin antama fiktiivinen kuva Opus Deistä. Kirjassa esiintyy albiinomunkki Silas, joka on Opus Dein jäsen. Opus Deihin ei kuitenkaan kuulu munkkeja.

Numeraarien cilice-hihnan ja katumusruoskan käyttöä on usein kritisoitu. Numeraarit harjoittavat muutenkin katumusta esimerkiksi nukkumalla epämukavasti.[22][15] Itsekidutusta on pidetty masokistisena, ja sen on epäilty vääristävän kehonkuvaa ja johtavan liikakäyttöön.[15][23]

Opus Deitä on kritisoitu myös huomattavasta varallisuudesta. Katolisen journalistin John L. Allenin mukaan Opus Dein varallisuus kaikki sen omistamat kiinteistöt mukaan lukien on noin 2,8 miljardia dollaria, eli noin 30 000 dollaria jokaista jäsentä kohti. [24]

Opus Deitä on joissakin maissa syytetty myös aggressiivisista tavoista jäseniä etsittäessä. Jäsenten on täytynyt esimerkiksi antaa järjestölle säännöllisesti kirjallinen raportti sellaisista ystävistään, jotka voisivat mahdollisesti liittyä Opus Deihin.[25] Järjestö on myös ohjeistanut luomaan sellaisia sosiaa­lisia kontakteja, jotka tarkoitus on yksinomaan edesauttaa jäsenmäärän lisäämistä.[25] Aiemmin Opus Dein sääntöjen mukaan nume­raarien täytyi pyydettäessä antaa sekä lähtevät että saapuvat kirjeet luettavaksi keskuksen esimiehelle, mutta tämä sääntö on poistettu Opus Dein järjestyksestä.[26]

Opus Deitä on syytetty myös epäilyttävistä mieli­piteistä. Opus Deitä on syytetty äärioikeistolaisten hallitusten tukemisesta. Esimerkiksi joidenkin Opus Dein jäsenten on väitetty tukeneen Espanjaa vuosina 1936–1975 yksinvaltaisesti hallinnutta Francisco Francoa.[18] Toisaalta Escrivá, Opus Dein perustaja, toistaisi monta kertaa, etteivät ”koskaan Opus Dein esimiehet voi määrätä poliittisia tai ammatillisia kriteereitä veljilleen”. [27] Hänen mukaansa “Sellainen Opus Dei, jolla olisi poliittinen kanta, on mielikuvitusta, joka ei koskaan ole ollut olemassa eikä koskaan voisi olla olemassa: jos tämä mahdoton tilanne kävisi toteen, Opus Dei purettaisiin saman tien”. [28] Käytännössä, koska politiikassa oli 60-luvulla Opus Dein jäseniä, Yleisneuvosto lähetti selkeän tiedonannon asiasta: “Opus Dein jäsenet ovat täysin vapaita ajattelemaan ja osallistumaan politiikkaan, samalla tavoin kuin kuka tahansa katolilainen. Järjestöön mahtuu ihmisiä eri kannoista, jopa ristiriitaisista kannoista, ja niin tosiaan on. Samalla heidän saavutuksensa tai epäonnistumisensa eivät kuulu Opus Deihin. Olkoon siis selkeää: Opus Dei ei ole sidottuna mihinkään ihmiseen, hallintoon tai poliittiseen ideologiaan.” [29]

Sosiologit Peter Berger ja Samuel Huntington tutkivat Opus Dein luonnetta ja toimintatapoja. He päätyivät siihen tulokseen, että Opus Dei on harkittu yritys luoda toisenlainen nykyaika, jossa moderni kulttuuri yhdistyy katolisen kirkon traditioon.[30]

Opus Dei Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opus Dei on toiminut Suomessa vuodesta 1987 lähtien.[31] Suomessa on yksi miesten ja kaksi naisten asuinkeskusta.[14] Asuinkeskuksissa asuu muutama kymmenen numeraaria. Supernumeraareja eli sitou­tumattomia jäseniä on Suomessa poikkeuksellisesti vain muutama, kun koko maailmassa heidän osuutensa jäsenistöstä on noin 70 %.[14] Yhteensä suomalaisia jäseniä on noin kolmekymmentä, joista kolme pappia.[31] Suurin osa Suomen keskuksissa asuvista numeraareista on taustaltaan ulkomaalaisia. Suomen keskukset pyörittävät monia lapsille ja nuorille suunnattuja kerhoja, joihin osallistumista ei ole rajattu.[14] Keskukset myös pyytävät poliitikkoja ja asiantuntijoita keskuk­siinsa luennoimaan. Luennoille saa osallistua kuka tahansa, mutta pääsääntöisesti niille osallistuvat kuuluvat järjestön piiriin.[14] Opis­kelijoille järjestetään opintopiirejä ja keskusteluiltoja. Keskukset tekevät myös sosiaalityötä, aivan kuten kirkkokin. Luonnollisesti keskuksissa on myös katolisille tarkoitettuja hengellisiä tilaisuuksia.[14]

Naisten keskus, Silta-Klubi, sijaitsee Helsingin Ruskeasuolla. Keskuksen tiloina toimii yksi kerrostalo, ja se järjestää toimintaa lähis­töllä sijaitsevan kehitysvammaisille suunnatun koulun oppilaille.[14] Muuta sosiaalityötä ovat esimerkiksi säännölliset vierailut vanhain­koteihin.[32] Toinen naisten keskus, Vanhan Puiston Kulttuurikeskus sijaitsee Lönnrotinkadulla, Helsingissä.[33] Miesten keskus on nimeltään Kulttuurikeskus Bulevardi Foorumi. Se sijaitsee Helsingissä Fredrikinkadulla. Kulttuurikes­kuksen tiloissa on myös lukusali ja kirjasto.[34]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Johannes Paavali II:n puhe pyhästä Josemariasta, Opus Dein perustajasta Viitattu 8.6.2007Kieli = (englanniksi).
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Jokapäiväisen elämän pyhittäminen: Opus Dei -prelatuurin hengestä ja olemuksesta Kulttuurikeskus Bulevardi Foorumi (Opus Dein keskus). Viitattu 22.9.2011.
  3. Prelature of Opus Dei Catholic Hierarchy. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  4. Opus Dei BBC Uskonto ja etiikka. Viitattu 27.11.2006. (englanniksi)
  5. a b Allen, John, Jr.: Opus Dei: an objective look behind the myths and reality of the most controversial force in the Catholic Church. Doubleday Religion, 2005. ISBN 0-385-51449-2. (englanniksi)
  6. IS: Soinin avustaja kuuluu Opus Deihin 14122011
  7. Hiljaiset palvelijat Ylioppilaslehti.fi 3. marraskuuta 2006
  8. Opus Dei: Useimmat meistä eivät elä selibaatissa Nelosen uutiset 14122011
  9. Pope Benedict XVI on St. Josemaria Escriva Opus Dei. Viitattu 22.9.2011. (englanniksi)
  10. Berglar, Peter: Opus Dei. Life and Work of its Founder. Scepter, 1994. (englanniksi)
  11. Opus Dei: Prelate Opus Dei. Viitattu 22.9.2011. (englanniksi)
  12. a b Opus Dei säädös, viitattu 09.1.2012 (latinaksi)
  13. What is Opus Dei: Members Opus Dei. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  14. a b c d e f g h Palmén, Joanna: Hiljaiset palvelijat. Ylioppilaslehti, 2006. Artikkelin verkkoversio.
  15. a b c d Corporal Mortification in Opus Dei Opus Dei Awareness Network (ODAN). Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  16. Van Biema, David: The Ways of Opus Dei 19.4.2006. Time. Viitattu 24.3.2007. (englanniksi)
  17. Opus Dei: vaiettu salaseura? s. 7-14
  18. a b Moncada, Alberto: Opus Dei over time Opus Dei Awareness Network (ODAN). Viitattu 14.9.2011. (englanniksi)
  19. a b c Opus Dei: vaiettu salaseura? s. 12
  20. Opus Dei: vaiettu salaseura? s. 175
  21. Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan s. 187
  22. Ruppe, David: Opus Dei: A Return to Tradition 18.6.2011. ABC News. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  23. Opus Dei: vaiettu salaseura? s. 30
  24. Allen, John L.: Opus Dei: Secrets and Power Inside the Catholic Church. Allen Lane, 2007. ISBN 978-0-713-99911-2. (englanniksi)
  25. a b Questionable Practices Opus Dei Awareness Network (ODAN). Viitattu 14.9.2011. (englanniksi)
  26. Moses, Paul: Fact, Fiction and Opus Dei. Newsday, 26.8.2003. Artikkeli Opus Dei Awareness Networkin sivuilla Viitattu 14.9.2011. (englanniksi)
  27. Carta 9-I-1932, n. 50
  28. ABC (Madrid), 24.03.1966. Artikkelin verkkoversio.
  29. Dc. Andrés Vázquez de Prada: El fundador del Opus Dei III. Ediciones Rialp, 2003. ISBN 8432134627. (espanjaksi)Comunicado de la Secretaría General del Opus Dei, Roma, 17.06.1962
  30. Peter Berger & Samuel Huntington: Many Globalizations: Cultural Diversity in the Contemporary World. Oxford University Press, 2002. ISBN 978-8-44931-322-8. (englanniksi)
  31. a b Mikko Ketola, Opus Dei — myytit ja todellisuus, Roma. Villa Lanten ystävien vuosikirja V (2006), s. 22--23, 29
  32. Silta-Klubin nettisivut, http://silta-klubi.fi
  33. Vanhan Puiston Kulttuurikeskuksen sivut
  34. Kulttuurikeskus Bulevardi Foorumin nettisivut, http://bulevardifoorumi.org

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ketola, Mikko: Opus Dei: Vaiettu salaseura?. 2. painos 2006. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2006. ISBN 952-482-026-9.
  • Bradley, Michael: Salaseurojen käsikirja. Helsinki: Helmi, 2005. ISBN 951-556-058-6.
  • Allen, John, Jr.: Opus Dei: an objective look behind the myths and reality of the most controversial force in the Catholic Church. Doubleday Religion, 2005. ISBN 0-385-51449-2. (englanniksi) Katkelmia: Opus Dei: An Introduction, Chapter 1: A Quick Overview of Opus Dei, Chapter 7: Opus Dei and Secrecy
  • Allen, John L.: Opus Dei: secrets and power inside the Catholic Church. {{{Julkaisija}}}, 2007Julkaisija = Allen Lane. ISBN 978-0-713-99911-2. (englanniksi)
  • Berglar, Peter: Opus Dei. Life and Work of its Founder. Scepter, 1994. Katkelma. (englanniksi)
  • Coverdale, John F.: Putting Down Roots: Father Joseph Muzquiz and the Growth of Opus Dei, 1912-1983. New York: Scepter. ISBN 1-59417-081-2. Google Books (myös katkelma). (englanniksi)
  • Estruch, Joan: Saints and Schemers: Opus Dei and its paradoxes. Alkuperäisteos L'Opus Dei i les seves paradoxes (katalaaniksi). Oxford University Press, 1995. Espanjankielinen sähköinen versio kirjasta. (englanniksi)
  • Friedlander, Noam: What Is Opus Dei? Tales of God, Blood, Money and Faith. Collins & Brown, 2005. ISBN 978-1-84340-288-6. Times-lehden arvio kirjasta. (englanniksi)
  • Hahn, Scott: Ordinary Work, Extraordinary Grace: My Spiritual Journey in Opus Dei. Random House & Doubleday Religion, 2006. ISBN 0-385-51924-3. Katkelma. (englanniksi)
  • Introvigne, Massimo: Opus Dei and the Anti-cult Movement. Cristianità, 1994, nro 5. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Vatican Declaration on Opus Dei (paavi julistaa Opus Dein personaaliprelatuuriksi) Julistus Opus Dein sivuilla (englanniksi)
  • Messori, Vittorio: Opus Dei, Leadership and Vision in Today's Catholic Church. Alkuteos Un'Indagine, Arnoldo Mondadori Editore (italiaksi). Regnery Publishing, 1997. ISBN 0-89526-450-1. Google Books (myös katkelma). (englanniksi)
  • O'Connor, William: Opus Dei: An Open Book. A Reply to "The Secret World of Opus Dei" by Michael Walsh. Dublin: Mercier Press, 1991. Katkelma. (englanniksi)
  • Oates, MT, et al.: Women of Opus Dei: In Their Own Words. Crossroad Publishing Company, 2009. ISBN 0-8245-2425-X.
  • Benedictus XVI: St. Josemaria: God is very much at work in our world today. L'Osservatore Romano Weekly Edition in English, 9.10.2002. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Walsh, Michael: Opus Dei: An Investigation Into the Secret Society Struggling For Power Within the Catholic Church. New York: HarperCollins, 1989. ISBN 0-06069-268-5. (englanniksi)