Josemaría Escrivá

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Josemaría Escrivá de Balagueria esittävä patsas madridilaisessa kirkossa.
Josemaría Escriván vaakuna.

Pyhä Josemaría Escrivá de Balaguer (9. tammikuuta 1902 Barbastro, Espanja26. kesäkuuta 1975 Rooma, Italia) oli espanjalainen katolinen pappi ja katolisen kirkon sielunhoitoinstituutio Opus Dein perustaja.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josemaría Escrivá de Balaguer syntyi Barbastrossa, Huescan maakunnassa 9. tammikuuta 1902 kuusilapsisen perheen toisena lapsena. Hänen vanhempansa olivat hartaita katolilaisia. Hän lapsuutensa oli onnellinen vaikka perhe kärsi taloudellisista vaikeuksista isänsä yhtiön mentyä konkurssiin ja vaikka perhe menetti kolme Josemarían nuorempaa siskoa[1]. 15–16-vuotiaana hän alkoi saada ensimmäisiä aavistuksia Jumalan kutsumuksesta ja päätti suunnata papiksi. Vuonna 1918 hän aloitti kirkolliset opinnot Logroñon seminaarissa. Vuonna 1920 hän meni opiskelemaan Zaragozan Pyhän Franciscus paolalaisen seminaariin, jossa hän toimi esimiehenä vuodesta 1922. Piispan luvalla hän aloitti Zaragozan yliopistossa siviilioikeuden opinnot vuonna 1923. Josemaría vihittiin diakoniksi 20. päivänä joulukuuta 1924 ja papiksi 28. maaliskuuta 1925.

Pappina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pappistehtävänsä hän aloitti Perdigueran seurakunnassa sairastuneen papin sijaisena. Seurakunta kuului Zaragozan hiippakuntaan. Työ jatkui pian Zaragozan kaupungissa. Keväällä 1927 hän muutti arkkipiispan luvalla Madridiin. Hän suoritti väsymättä pastoraalista työtään kaikkialla kaupungissa. Hän toimi myös köyhälistökortteleissa, köyhien ja avuttomien ihmisten parissa, erityisesti huolehtien sairaaloissa olevista parantumattomasti sairaista ja kuolevista ihmisistä. Hän otti vastuulleen sairaiden hyväntekeväisyyssäätiön, joka oli perustettu Pyhän Sydämen Apostoliset Naiset -nimisen järjestön aloitteesta. Hän toimi opettajana eräässä opiskelijoiden akatemiassa. Samanaikaisesti hän suoritti siviilioikeuden tohtoritutkintoaan, mikä silloin oli mahdollista vain Madridin yliopistossa.

Opus Dein perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuun 2. päivänä 1928 Escrivan viettäessä aikaa rukouksessa uskoo Josemaria Jumalan näyttäneen hänelle näyn siitä, mitä Jumala häneltä odotti eli hän näki vision Opus Dein konseptista nyt konkreettisesti kun siihen asti hän oli vain aavistanut sen. Lokakuun 2. päivää pidetään Opus Dein perustamispäivänä. 14. helmikuuta 1930 sai hän rukouksessa varmuuden siitä, että Opus Dein tulee olla myös naisille avoin organisaatio. Näin ollen Opus Deistä tuli katolisessa kirkossa tie kaikille ihmisille pyhittymiseen ja lähetyskäskyn toteuttamiseen oman jokapäiväisen työn kautta, tarvitsematta luopua asemastaan maailmassa.

Opus Dein perustamispäivästä alkaen Josemaría antautui täydellisesti Jumalalta saamalleen tehtävälle osoittaen suurta apostolista intoa kaikkia ihmisiä kohtaan. Hänet nimitettiin vuonna 1934 Pyhän Elisabetin säätiön rehtoriksi. Espanjan sisällissodan aikana hän jatkoi pastoraalista työtään ensin Madridissa ja myöhemmin Burgosissa. Espanjan sisällissodan aikana hän pappina oli todellisessa hengenvaarassa. Tänä aikana luopui hän hänet papiksi tunnistavien vaatteiden käytöstä ja toimi piiloss mutta sodan päätyttyä vuonna 1939 hän aloitti taas julkisen toimintansa. Erityisesti hän sai nuoret opiskelijat liikkeelle kehoittaessaan pyhittämään elämänsä kaikki osa-alueet kokonaan Kristukselle. Samanaikaisesti tämän uuden sanoman levitessä (katolilaisessa kirkossa oli pyhityselämä tuolloin vain papistolle ja luostariväelle varattu elämänmuoto) pyysivät monet piispat ja luostareiden johtajat häntä puhumaan hiippakuntiensa papeille ja maallikoille, eikä hän koskaan kieltäytynyt[2].

Vuonna 1943, 14. helmikuuta hän perusti Pyhän Ristin pappisyhteisön, joka on erottamattomassa yhteydessä Opus Deihin. Tämä yhteisö teki mahdolliseksi Opus Dein jäsenten papiksi vihkimisen ja näiden pappien toiminnan Opus Deissä. Pyhän Ristin pappisyhteisön kautta myös hiippakuntapapit voivat harjoittaa Opus Dein henkeä ja asketiikkaa pyrkien pyhyyteen pastoraalisten velvollisuuksiensa täyttämisellä pysyen kuitenkin oman hiippakunnan piispan alaisina.

Rooma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1946 hän asui pysyvästi Roomassa. Sieltä hän johti ja edisti Opus Dein leviämistä kaikkialle maailmaan antamalla voimansa kokonaan jäsenten vakaan opillisen, askeettisen ja apostolisen kasvatuksen hyväksi. Hänen kuollessaan Opus Deihin kuului jo yli 60.000 jäsentä 80:stä eri kansallisuudesta.

Escrivá oli Paavin kotiprelaatti ja Rooman paavillisen teologisen akatemian ad honorem jäsen. Sen lisäksi hän oli neuvonantajana sekä seminaarien ja yliopistojen pyhässä kongregaatiossa että paavillisessa komissiossa, jonka tehtävä on selvittää kanonisen lakikirjan autenttista tulkintaa. Hän oli myös kahden yliopiston suurkansleri: espanjalaisen Navarran ja perulaisen Piuran yliopistojen.

Josemaría Escrivá kuoli 26. kesäkuuta 1975. Hänet haudattiin Rauhan Pyhä Marian prelaatinkirkon kryptaan. Saman vuoden syyskuun 14. päivänä hänen seuraajakseen valittiin yksimielisesti msgr. Álvaro del Portillo. Tämä oli monta vuotta Opus Dein perustajan lähin avustaja.

Personaaliprelatuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opus Dei, joka heti alusta alkaen toimi hiippakunnan piispan luvalla, sai vuonna 1943 appositio manuum -hyväksynnän ja Pyhän Istuimen hyväksymisen 16. kesäkuuta 1950. Marraskuun 28. päivänä 1982 se sai paavi Johannes Paavali II:lta personaaliprelatuurin aseman, joka oli autuaan Josemaría Escriván toivoma ja ennakoima oikeudellinen muoto.

Autuaaksi- ja pyhäksijulistamisen prosessit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se pyhyyden maine, joka koitui perustajan osaksi jo hänen eläessään, on hänen kuolemansa jälkeen levinnyt kaikkialle maailmaan. Siitä ovat osoituksina ne monen monet todistukset, joita ihmiset ovat antaneet kokemistaan henkisistä ja aineellisista siunauksista, joita he ovat saaneet hänen esirukoustensa vuoksi. Niihin kuuluu myös joitakin lääketieteellisesti selittämättömiä parantumisia. Kaikista viidestä maanosasta on myös saapunut kirjeitä, joissa paavia on pyydetty aloittamaan prosessi msgr. Escrivá de Balaguerin julistamiseksi autuaaksi ja pyhäksi. Kirjoittajien joukossa on ollut 69 kardinaalia ja lähes 1300 piispaa (yli kolmannes maailman piispoista). Pyhimykseksijulistamisia käsittelevä kongregaatio tekikin 30.1.1981 nihil obstat -päätöksen, jonka Johannes Paavali II ratifioi 5.2.1981.

Vuosien 1981 ja 1986 välisenä aikana toteutettiin kaksi prosessia, toinen Roomassa ja toinen Madridissa, jotka käsittelivät msgr. Escriván elämää ja hyveitä. 9. huhtikuuta 1990 pyhien kongregaatio antoi lausunnon, jonka mukaan msgr. Escrivá oli harjoittanut kristillisiä hyveitä sankarillisesti. Paavi Johannes Paavali II allekirjoitti dekreetin, ja Opus Dein perustajalle myönnettiin arvonimi ”Kunnianarvoisa”. 6. heinäkuuta 1991 paavi julisti erään hänen esirukoustensa ansioksi luetun parantumisen luonteeltaan ihmeeksi. Täten autuaaksijulistamisprosessi päättyi ja 17. toukokuuta 1992 hänen pyhyytensä Johannes Paavali II julisti Roomassa Opus Dein perustajan autuaaksi. Saman vuoden toukokuun 21. päivästä alkaen autuaan Josemarían ruumis on levännyt Roomassa Opus Dein prelatuurin päämajassa, Rauhan Pyhä Marian prelaatinkirkon alttarissa (Viale Bruno Buozzi 75).

6. lokakuuta 2002 pyhä isä Johannes Paavali II julisti Opus Dein perustajan pyhäksi Roomassa. Hänen liturgista juhlapäiväänsä vietetään 26. kesäkuuta.

Kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1934 Josemaría Escrivä julkaisi ensimmäisen kirjansa nimellä Hengellisiä mietteitä ( Consideraciones espirituales). Kirja oli osoitettu kaikille kristityille eikä vain Opus Dein jäsenille. Siinä on hengellisen elämän katkelmia aforismien muodossa. Niiden tarkoitus on auttaa lukijoita elämään Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Vuonna 1939 sama kirja ilmestyi laajennettuna nimellä Camino eli Tie (suom. 1972). Teos levisi ympäri maailmaa ja sitä on painettu yli neljä miljoonaa kappaletta. Myös muut Escriván kirjoitukset saavuttivat korkeita painoslukuja: Santo Rosario, 1934 (Pyhä Ruusukko) ja Conversaciones con Mons. Escrivá de Balaguer, 1969 (Keskusteluja mgr Escrivá de Balaguerin kanssa, sisältää haastatteluja).

Osa hänen julistuksestaan julkaistiin saarnojen tai mietiskelyjen muodossa ja niissä käsitellään askeesin, liturgian ja teologian eri teemoja. Mietiskelyissä liittyvät yhteen hengellinen syvyys ja huomattava välittömyys ja raikkaus, mikä näyttää evankeliumin opettaman opin ja sen seuraamisen ykseyden ja auttaa kristittyjä ymmärtämään sitä ja pyrkimään sen toteuttamiseen omassa olemassaolossaan elämän ykseytenä.

Ensimmäisenä mietiskelyjen niteenä ilmestyi Es Cristo que pasa 1973 (Kristuksen kohtaaminen), joka käännettiin heti monille kielille ja levisi monina uusintapainoksina. Perustajan kuoleman jälkeen toimitettiin hänen jäämistöstään mietiskelyjen toinen nide, joka sai nimen Amigos de Dios (1977), ja ilmestyi suomeksi vuonna 1994 nimellä Jumalan Ystäviä (Seppo A.Teinosen kääntämänä). Vuonna 1981 ilmestyi Via Crucis (Ristin tie), johon sisältyy monia kehotuksia ymmärtää Kristuksen kärsimys ihmisen omaa elämää välittömästi koskevana.

Josemaría Escriván julkaisuihin kuuluu myös oikeustieteellinen ja teologinen tutkimus nimeltään La Abadesa de las Huelgas.

Suomeksi käännetyt kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tie (espanjankielinen alkuteos Camino): kirja sisältää mietteitä kristillisestä tiestä "Lue nämä neuvot hitaasti. Mietiskele rauhassa näitä ajatuksia. Ystävän, veljen ja isän luottamuksella lausun sinulle nämä asiat puoliääneen. Jumala kuulee keskustelumme..." (esipuheesta)

Jumalan ystäviä (espanjankielinen alkuteos Amigos de Dios): saarnoja inhimillisistä ja kristillisistä hyveistä

Pyhä ruusukko (espanjankielinen alkuteos Santo Rosario): ruusukko -rukouksen salaisuuksien mietiskely.

Via Crucis: ristin tien asemien mietiskely

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Josemaría Escriván elämäkerta suomeksi: Jumalan tahdissa (ranskankielinen alkuteos Au Pas de Dieu)

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jumalan tahdissa. Pyhä Josemaría, Opus Dein perustaja. Francois Gondrand, (Okeanos, 2005).
  • Vägen till Opus Dei. Om grundaren och verket. Erik Kennet Pålsson (Bokförlaget Catholica, Helsingborg, 1989).
  • Ordinary Work, Extraordinary Grace. My Spiritual Journey in Opus Dei. Scott Hahn (Doubleday, 2006).
  • Opus Dei. Life and Work of its Founder Josemaría Escrivá. Peter Berglar(Scepter Publishers, Princeton, NJ, 1994).
  • Opus Dei. Leadership and Vision in Today's Catholic Church. Vittorio Messori (Regnery Publishing, Washington D.C.,1997).
  • The Founder of Opus Dei (3 Vols.) Andres Vazquez de Prada.
  • The Canonical Path of Opus Dei. The History and Defense of a Charism. Amadeo de Fuenmayor, Valentin Gömez-Iglesias and Jose Luis Illanes (Scepter Publishers, Princeton, NJ, 1994).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]