Onni Palaste

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Onni Palaste (vuoteen 1945 Onni Bovellán, 27. joulukuuta 1917 Kiuruvesi1. heinäkuuta 2009 Helsinki) oli tuottelias suomalainen sotakirjailija, ja genressään yksi maan tunnetuimmista.[1] Palasteella on laaja lukijakunta. Hänen tuotantoonsa kuuluu 19 teosta. Palasteen sukujuuret ovat Iisalmessa ja Kiuruvedellä. Isän suvusta, Iisalmen Bovellaneista, osa otti käyttöön Palaste-nimen.[2] Bovellanin suku on lähtöisin alun perin Ranskan Lyonista, josta ensimmäinen kantaisä 1700-luvulla asettui Iisalmeen.[3]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palaste oli koulutukseltaan liikuntaneuvoja. Hän kilpaili Suomen-mestaruustasolla uinnissa, hiihdossa ja yhdistetyssä ja osallistui Lahden maailmanmestaruushiihtoihin yhdistetyssä 1938. Hän oli Vuokatin urheiluopiston ensimmäinen johtaja vuosina 1946–1954, jolloin hän asui Sotkamossa. Sen jälkeen hän toimi urheiluliikkeen johtajana Kajaanissa. Suomen sotaveteraaniliiton palveluksessa hän oli 1954–1960. Palaste oli myös taidemaalari. Vuonna 1981 hän muutti kirjailijantyönsä vuoksi kotiseudultaan Kainuusta Helsinkiin voidakseen hyödyntää paremmin arkistoja.[4][5]

Palaste oli myös sotaveteraani. Talvisodassa hän taisteli eversti Siilasvuon joukoissa. Talvisodan aikana hän pääsi myös ensimmäiselle kaukopartiomatkalleen. Kokemuksista syntyi 1979 teos Suomussalmen sankarit.

Jatkosodassa Palaste palveli 14. divisioonassa Rukajärvellä juuri niiden miesten aseveljenä, joita hän kirjailijana kuvasi 50 vuotta myöhemmin. Hän toimi pataljoonanselvennä jääkärijoukkueen varajohtajana ja johtajana. Sotien aikana hän yleni aina alikersantista ylikersantiksi saakka.[6]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävin Palasteen ammatillisista tehtävistä oli kirjailijanura. Hän aloitti kirjoittamisen jo rintamalla, mutta menestysteokseksi noussut esikoisteos Rukajärven sissit ilmestyi vasta 1967. Teoksen ilmestyessä Palaste toimi liikemiehenä.[2]

Teoksia on luonnehdittu dokumenttiromaaneiksi tai fiktiivisiksi dokumenteiksi. Hänen aloitteestaan ryhdyttiin keräämään 14. divisioonan miesten sotamuistelmia, joita myös Palaste hyödynsi kirjailijantyössään teoksissa Raappanan miehet (1996) ja Korpisodan sankarit (1998). Omien sotakokemusten rinnalla Palaste laajensi kirjailijankuvaansa historialliseen romaaniin isonvihan aikoja kuvaavissa Simo Hurtta -aiheisissa romaaneissaan. Omiin kokemuksiin pohjautuva kerronta toi Palasteen teoksiin aitoutta, joka oli merkittävä valtti hänen kirjoissaan.[4][7][8]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rukajärven sissit, 1967
  • Minä, desantti, 1970
  • Sissi rajan takaa, 1972
  • Siviilisissit Stalinin kanavalla. WSOY, 1973. ISBN 951-0-05938-2.
  • Suomussalmen sankarit, 1979
  • Talvisodan ääniä, 1980
  • Irina ja Mannerheim, 1981
  • Aina Hangosta Petsamoon, 1984
  • Sissiretki surman suuhun, 1985
  • Isät katsovat poikiaan, 1985
  • Toki kallehin on vapaus, 1986
  • Lapin sissi, 1988
  • Viimeiseen sissiin, 1992
  • Raappanan miehet, 1996
  • Korpisodan sankarit, 1998
  • Kaukopartio, 2003
  • Simo Hurtta -sarja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaseva, Tuomas: Sotakirjailija Onni Palaste kuollut HS.fi. 15.7.2009. Viitattu 10.12.2009.
  2. a b Kononen, Seppo: Yksi Rukajärven sissi on taas poissa. Kiuruvesi, 22.7.2009. (suomeksi)
  3. Onni Palaste. Sotasankarit
  4. a b Lauri Tervonen: Omat kokemukset takasivat sotaromaanien aitouden. Helsingin Sanomat, 16.7.2009, s. B5. Artikkelin verkkoversio.
  5. Kainuulaisia nykykirjailijoita Kajaanin kaupunginkirjasto. Viitattu 16.7.2009.
  6. Muistot. Onni Palaste Helsingin Sanomat. 2009.
  7. Sotakirjailija Onni Palaste on kuollut 15.7.2009. Yle.fi. Viitattu 16.7.2009.
  8. Onni Palaste Compuline.fi. Viitattu 16.7.2009.