Olli-Pekka Kallioniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olli-Pekka Kallioniemi
Henkilötiedot
Syntynyt20. marraskuuta 1960 Karkku (ikä 63)[1]
Kansalaisuus Suomi
Ammatti molekulaarisen täsmälääketieteen professori ja SciLifeLab-tutkimuskeskuksen johtaja;[2][3][4] aiemmin lääketieteellisen teknologian ja bioteknologian professori,[1] akatemiaprofessori (2004–2007)[5]
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tampereen yliopisto (LL 1985, LKT 1988, kliinisen kemian erikoislääkäri 1991)[1]
Instituutti Karoliininen instituutti ja Science for Life Laboratory; VTT, Tampereen yliopisto
Palkinnot Anders Jahre -palkinto (nuoren tutkijan palkinto, 1997),[6] AACR Team Science Award (2008), IFCC-Abbot Award for Molecular Diagnostics (2009),[7] Matti Äyräpään palkinto (2019)[8]
Aiheesta muualla
Kotisivu

Olli-Pekka Kallioniemi (s. 20. marraskuuta 1960 Karkku[1]) on molekulaarisen täsmälääketieteen professori Karoliinisessä instituutissa ja Science for Life Laboratoryn (SciLifeLab) johtaja.[2][3][4] SciLifeLab on neljän ruotsalaisen yliopiston – Karoliininen instituutti, Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu, Tukholman yliopisto ja Uppsalan yliopisto – yhdessä perustama, noin 1 200 työntekijän tutkimuskeskus.[4]

Kallioniemi kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1979 Tampereelta. Hän valmistui lääkäriksi ja erikoistui Tampereen yliopistossa ja Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (LL 1985, LKT 1988, kliinisen kemian erikoislääkäri 1991).[1]

Kallioniemi oli TAYS:n kliinisen kemian apulaislääkäri vuosina 1986–1989, Tampereen yliopiston onkologisen laboratoriotekniikan dosentti 1990–1995 ja TAYS:n kliinisen kemian yksikön apulaisylilääkäri 1992–. Vierailevana tutkijana San Fransiscossa vuosina 1990–1993 (UC San Francisco). Suomen Akatemian vanhempi tutkija vuosina 1993–1995.[1]

Kallioniemi toimi vuodesta 1996 lähtien Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian ja bioteknologian professorina. Kallioniemi toimi tutkimusryhmineen myös Yhdysvaltain terveysvirasto NIH:issä (National Human Genome Research Institute) ja Helsingin yliopistossa.[9][10] Hän oli soveltavan syöpäbiologian professori Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa[1] Turussa ja akatemiaprofessorina kauden 1.8.2004–30.11.2007[5] (myönnetty kausi alkujaan 1.8.2004–31.7.2009).[11][12] Hän siirtyi Helsingin yliopiston yhteydessä toimineen Suomen molelyylilääketieteen instituutin (FIMM, Institute for Molecular Medicine Finland) johtajaksi vuonna 2007.[10] Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston kliinisen kemian professorin tehtävään (2/2015–).[13] Hän kuitenkin siirtyi Ruotsiin jo vuonna 2015.

Kallioniemi on julkaissut tutkimuksia muun muassa rinta- ja eturauhassyövän geenimuutoksista ja genomitutkimuksen alalta.[1] Hän on ollut Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 2003.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Autio, Veli-Matti (toim.): Suomen professorit. Finlands professorer, s. 212–213. Jyväskylä: Professoriliitto, 2000. ISBN 951-95189-6-7.
  2. a b Olli-Pekka Kallioniemi. Professor Karolinska Institutet, ki.se. Viitattu 15.5.2017. (englanniksi)
  3. a b c Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 10.2.2017. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 15.5.2017.
  4. a b c Management and organization scilifelab.se. Arkistoitu 22.4.2017. Viitattu 15.5.2017. (englanniksi)
  5. a b Vuosikertomus 2007 (pdf) (Suomen Akatemian akatemiaprofessorit vuonna 2007, sivu 31/36: Kallioniemen lyhyntynyt kausi) Suomen Akatemia. Viitattu 15.5.2017.
  6. Tidligere vinnere av Anders Jahres medisinske priser Oslon yliopisto, uio.no. Viitattu 15.5.2017. (norjaksi)
  7. Olli Kallioniemi Tuhat -researcher database / Univ. of Helsinki, tuhat.helsinki.fi. Viitattu 15.5.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  8. Vuo­den 2019 Äyrä­pää-pal­kin­to pro­fes­so­ri Olli Kal­lio­nie­mel­le 9.1.2019. Helsingin yliopisto, helsinki.fi. Viitattu 10.1.2019.
  9. Syöpäsäätiöt jakoivat lähes 18 miljoonan markan tutkimusapurahat Lääkärilehti 46/2001 vsk 56 s. 472. 16.11.2001. laakarilehti.fi. Viitattu 15.5.2017.
  10. a b Olli Kallioniemi is the new Director for SciLifeLab 26.3.2015. Karolinska Institutet, ki.se. Arkistoitu 12.11.2016. Viitattu 15.5.2017. (englanniksi)
  11. Vuosikertomus 2004 (pdf) (Akatemiaprofessorit vuonna 2004, sivu 37/42) Suomen Akatemia. Viitattu 15.5.2017.
  12. Heikkilä, Hannu: Suomen Akatemian historia III: 1989–2003: kilpailu ja yhteistyö, s. 286–292. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki: , 2007. ISBN 978-951-746-608-0.
  13. Professorit HY:n professorinimitykset ajalla 1/2011-5/2015. Helsingin yliopisto, helsinki.fi. Viitattu 2.11.2017. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]