Ojakurjenpolvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ojakurjenpolvi
Geranium palustre habitus 1 AB.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Geraniales
Heimo: Kurjenpolvikasvit Geraniaceae
Suku: Kurjenpolvet Geranium
Laji: palustre
Kaksiosainen nimi

Geranium palustre
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ojakurjenpolvi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ojakurjenpolvi Commonsissa

Ojakurjenpolvi (Geranium palustre) on monivuotinen kukkiva kurjenpolvilaji. Se on noin puolen metrin pituiseksi kasvava rentovartinen kasvi, joka viihtyy kosteilla paikoilla, kuten niityillä ja ojien reunoilla. Ojakurjenpolvi kasvaa lähes koko Euroopassa varsinkin jokien alavilla rannoilla ja on Saksassa jopa joen rantojen suurruohostojen erään kasvillisuustyypin nimikkolaji [1]. Suomessa ojakurjenpolvi esiintyy melko harvinaisena Etelä- ja Keski-Suomessa.[2]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ojakurjen varsi on särmikäs ja harittavahaarainen. Varret ja lehtiruodit ovat karvaisia, ja karvat suuntautuvat viistosti varren tyveen päin. Lehdet ovat viisikulmaiset ja sormijakoiset, kuten useimmilla muillakin kurjenpolvilla. Lehtien liuskat ovat kuitenkin tylppähampaisemmat kuin Suomen yleisimmällä kurjenpolvella, metsäkurjenpolvella.[2] Kiipeilevän kasvutavan ja huomiota herättämättömän ulkonäön vuoksi ojakurjenpolvea on vaikea havaita kasvupaikkojen yleensä rehevän kasvillisuuden joukosta, ellei kukkia ole näkyvissä.

Kukat ovat harvassa ja parittain. Kukkaperät ovat muutaman senttimetrin pituiset ja taipuvat alas kukinnan jälkeen. Kukkien läpimitta on 25-30 mm, ja niissä on viisi soikeahkoa terälehteä. Kukat ja hedelmykset ovat rakenteeltaan samanlaiset kuin muillakin kurjenpolvilla. Teriö on punertavan sinipunainen (punaisempi kuin metsäkurjenpolvella).[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ojakurjenpolvi on Euroopan lauhkean vyöhykkeen ja havumetsävuöhykkeen eteläosan kasvi. Idässä sen alue ulottuu Uralille ja Kaukasiaan. Sitä ei kuitenkaan tavata Länsi-Euroopan mereisimmillä alueilla (Islannista, Norjasta, Britteinsaarilta ja Pohjanmeren rannikoilta) eikä Etelä-Euroopassa Pyreneiden niemimaalta, Välimeren saarilta, Kreikasta, Turkista ja Krimiltä.[1]

Suomessa ojakurjenpolvea esiintyy ilmeisesti luontaisena etelässä ja kaakossa, Pohjois-Karjalasta Etelä-Savon ja Etelä-Hämeen kautta Varsinais-Suomeen ulottuvan linjan eteläpuolella. Runsainta esiintyminen on tämän alueen suurten järvien tuntumassa ja toisaalta Suomenlahden rannikolla. Lännempänä ja pohjoisempana olevat yksittäiset esiintymät lienevät ihmistoiminnan tulosta.[1][2]

Ojakurjenpolvi oli aiemmin Suomessa rauhoitettu laji.[1] [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jaakko Jalas: Suuri kasvikirja, III osa, s. 24. toim. Jaakko Jalas. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05293-4.
  2. a b c d Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvi, s. 269. 3. painos. Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
  3. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit www.ympäristö.fi. 4.4.2008. Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 11.7.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]