Oganesson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
TennessiiniOganessonUnunennium
Rn

Og

Uho  
 
 
Og-TableImage.png
Yleistä
Nimi Oganesson
Tunnus Og
Järjestysluku 118
Luokka -
Lohko p-lohko
Ryhmä 18
Jakso 7
Löytövuosi 2006
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(294)
Orbitaalirakenne[Rn] 5f14 6d10 7s2 7p6 (ennustettu)[1]
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 18, 8 (ennustettu)
Hapetusluvut4, 2, -1, 6 (ennustettu)[2]
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Luultavasti kaasu
Sulamispiste258 (ennustettu)[2] K
Kiehumispiste263 (ennustettu)[2]
247 (ennustettu)[3] K
Muuta
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
CAS-numero54144-19-3
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Oganesson on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Og ja järjestysluku 118[4]. Se on järjestysluvultaan korkein kaikista löydetyistä alkuaineista. Sen ominaisuudet muistuttaisivat todennäköisesti jalokaasujen ominaisuuksia. Aikaisemmin aineesta käytettiin väliaikaisnimeä ununoktium ja kemiallista merkkiä Uuo. Alkuaineen nimi ja merkki vahvistettiin marraskuussa 2016. Aineesta käytetään myös nimitystä eka-radon, koska sen arvellaan muistuttavan kemiallisilta ominaisuuksiltaan radonia.

Vuonna 1999 Lawrence Berkeley National Laboratoryn tutkijat ilmoittivat löytäneensä alkuaineet 116 (livermorium) ja 118. Seuraavana vuonna tulos vedettiin takaisin, kun muut tutkijat eivät onnistuneet varmistamaan tuloksia, ja väite osoittautui perättömäksi.

Vuonna 2006 ilmoitettiin kolmen oganessonatomin hajoamistuotteiden havaitsemisesta Dubnassa Venäjällä tehdyssä kokeessa. Tuotetun aineen puoliintumisaika oli 0,89 ms. Se hajosi alkuaineeksi 116, jonka hajoamistuotteet 114 ja 112 hajoavat spontaanilla fissiolla. IUPAC vahvisti uuden alkuaineen löytymisen joulukuussa 2015[5].

Ennustetut ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oganessonin sulamispisteeksi on vanhemmassa kirjallisuudessa ennustettu 258 K ja kiehumispisteeksi 263 K.[2] Uudempi tutkimuspaperi ennustaa kiehumispisteeksi 247 K.[3]

Oganessonin kemiaa ei ole voitu tutkia kokeellisesti, koska sitä on tuotettu vain muutamia atomeja. Ennusteiden mukaan sen pysyvin hapetusluku olisi +4 ja vähiten pysyvin +6.[2] Jalokaasut ovat reaktiivisempia järjestysluvun kasvaessa. Koska oganessonin ennustetut ionisoitumisenergiat ovat pienemmät kuin ksenonilla, sillä ennustetaan olevan kemiallisia yhdisteitä. Ainakin halidit OgF4 ja OgCl4 ennustetaan olevan olemassa.[6]

Isotoopit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oganessonille on syntetisoitu kaksi isotooppia, joiden massaluvut ovat 294 ja 295. Lisäksi isotoopista 293Og on maininta kirjallisuudessa, mutta sen olemassaolo on epävarmaa. Isotoopeista pitkäikäisin on 294Og, jonka puoliintumisaika on vain noin 1,15 millisekuntia. Tämä isotooppi hajoaa alfasäteilyä emittoiden livermorium-290:ksi, joka itsekin hajoaa hyvin pian:[7]

Oganessonin isotooppia 294Og tuotettiin ensimmäisen kerran seuraavalla ydinreaktiolla:[8]

Oganessinin isotoopit hajoavat yksinomaan alfahajoamisella. Taulukossa on kaikki tunnetut isotoopit, joiden puoliintumisaika on pystytty kokeellisesti mittaamaan tai josta on ainakin arvio (vuonna 2017):[7]

Isotooppi Puoliintumisaika Löytövuosi Hajoamistyyppi ja intensiteetti[a]
293Og[b] #1 ms[c] α ?
294Og 1,15±0,47 ms 2006 α=100
295Og #10 ms[c] α ?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hoffman, Darleane C. & Lee, Diana M. & Pershina, Valeria: ”luku 14”, Transactinide Elements and Future Elements, s. 1652–1752. Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos. Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985. (englanniksi)
  2. a b c d e Hoffman s. 1724
  3. a b N. Takahashi: Boiling points of the superheavy elements 117 and 118. Journal of Radioanalytical and Nuclear Chemistry, helmikuu 2002, 251. vsk, nro 2, s. 299–301. Kluwer Academic Publishers. doi:10.1023/A:1014880730282. (englanniksi)
  4. IUPAC Announces the Names of the Elements 113, 115, 117, and 118 30.11.2016. IUPAC. Viitattu 2.12.2016. (englanniksi)
  5. Discovery and Assignment of Elements with Atomic Numbers 113, 115, 117 and 118 Press Release. 30.12.2015. International Union of Pure and Applied Chemistry (IUPAC). Viitattu 4.1.2016. (englanniksi)
  6. Hoffman s. 1728–1729
  7. a b Audi, G. et al.: The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties. Chinese Physics C, 2017, 41. vsk, nro 3, s. 030001-1-030001-138. IOP Publishing. doi:10.1088/1674-1137/41/3/030001. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 7.12.2018. (englanniksi)
  8. Oganesjan, Juri et al.: Synthesis of the isotopes of elements 118 and 116 in the 249Cf and 245Cm+48Ca fusion reactions. Phys. Rev. C, 9. lokakuuta 2006, 74. vsk, nro 4. doi:10.1103/PhysRevC.74.044602. (englanniksi)

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Intensiteetti on todennäköisyys prosentteina sille että ydin hajoaa merkityllä tavalla. Merkintä α=? tarkoittaa että α-hajoamisia on havaittu, mutta prosenttiosuutta ei tiedetä. Merkintä α ? tarkoittaa α-hajoamisen olevan energeettisesti mahdollinen, mutta sitä ei ole havaittu. Vastaavasti muille hajoamistyypeille.
  2. Isotoopin olemassaolo epävarmaa.
  3. a b Ennustettu arvo, ei kokeellista havaintoa.